Viikunapuun viisaus

Vierailin Jordan-virralla paikalla, jossa Johannes kastoi Jeesuksen. Siellä on arkeologisin kaivauksin osoitettu muinainen pyhiinvaelluskohde sekä kirkkoja ja erakkojen luolia. Tänne ovat kristityt jo antiikissa tulleet muistamaan Kristuksen kastetta ja myös itse kastautumaan. Muinaiset kirkot ovat raunioina, mutta uusia on noussut nykyajan pyhiinvaeltajia varten. Paikka lähellä joenuomaa on kaunis ja vehreä, kuin keidas keskellä karua erämaata.

Huomioni kiinnitti kaiken vihreän joukossa aivan harmaaksi kuivunut ja kuollut puu. Nähtyäni niin paljon raamatunhistoriaan kuuluvaa ajattelin, että tuo voisi olla se viikunapuu, jonka Jeesus kirosi. Tokihan kuiva puu voi herättää miettimään Jumalan sanaa.

Mitä odotan, kun katson keväisiä puita? Puhkeavat lehdet tuovat iloa. Alkukesän vihreys on herkän ja heleän sävyinen. Viikkojen vieriessä lehdet tummuvat kunnes alkavat kellastua. Niissä on luonnollinen kesän kierto. Mökillä seuraan omenapuiden oksia muutaman kuukauden ajan. Valkokukkien kepeyden ja kimalaisten pörinän jälkeen oksat kohta hipovat maata hedelmien painosta. Eikä aikaakaan, kun ne ovat jo lehdittä. Talven levon jälkeen tulee minun vuoroni karsia niitä. Kiertonsa kullakin.

Mitä odotti Jeesus, kun etsi viikunapuusta syötävää sellaiseen vuodenaikaan, jolloin ei siinä voisi olla hedelmää? Evankeliumin kertomus askarruttaa. Kenties se on sisällytetty kirjaan useasta syystä. Jeesus osoitti jumalallisen voimansa, kun yhdellä lauseella sai puun kuivumaan. Vai näkyikö siinä Jeesuksen inhimillisyys? Hänellä oli nälkä ja pinna sokerinpuutteesta kireänä. Hedelmätön puu sai ärähtämään.

Toinen on vertauskuvallinen selitys. Joka ei tuota Jumalan tahtomaa hedelmää, kuihtuu. Nuori kristillinen seurakunta hahmotteli sillä paikkaansa juutalaisuuden keskellä. Lopuksi siinä oli myös opetus rukouksen voimasta: mitä vain voi pyytää, kun uskoo sen saavansa.

Mutta viikunapuu esiintyy Jeesuksen puheissa muuallakin. Lehtien puhkeaminen on merkki, josta näkee, että kesä on lähellä, Jumalan valtakunta koittamassa. Näistä sanoista on tehty useita selitysyrityksiä, joissa vertauskuva muutetaan ennustukseksi lopun ajan lähtölaskennasta. Mutta pikemminkin kyse on siitä, että ihmiskunta saa nähdä merkkejä Jumalan tahdon toteutumisesta rakkautena, armollisuutena ja uskollisuutena.

Kun Jumalan sana vaikuttaa, puhkeaa ihmisyhteisössä esiin Jumalan hallintavallan piirteitä. Ne ovat kuin uusia, versovia lehtiä, joista näkee, että valtakunta on tulossa, jopa jo läsnä. Oikeastaan jo tänäkin kesänä.

Piplia 2/2025