Tehtävänä uskollisuus, oikeus ja vanhurskaus

Evankeliumi Matteus 19:27–30

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”

Jeesus sanoi heille: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”

Mitä me saamme tästä kaikesta? Mitä se hyödyttää, että olemme jättäneet työmme ja perheemme ja yksityisen elämämme ja lähteneet seuraamaan sinua? Tällä tavoin tivasi Pietari. Samanlaisen kysymyksen voivat tehdä muutkin kuin Jeesuksen oppilaat. Mitä se hyödyttää minua, että laitan kaiken jonkin sellaisen varaan, jonka tarkoitus on koitua toisten hyväksi eikä omaksi hyväkseni? Mikä on kaiken vaivannäköni ja kieltäymysteni palkka?

Ehkä te yhteisen Suomemme rakentajat kysytte joskus samaa. Olettehan lähteneet tehtävään, jossa joutuu venyttämään voimiaan vaikeiden kysymysten äärellä. Joudutte sovittelemaan eri näkemyksiä ja löytämään yhteisiä päämääriä, samalla kun pitää vahvistaa yleisön luottamusta juuri omaan puolueeseen sekä hankkia sille kannatusta. Tässä jännitteessä ei aina saa kiitosta vaan joutuu silmätikuksi ja korkeiden odotusten kohteeksi.

Onnellinen se, jota kannattelee vakaumus siitä, että toimii korkeampia kuin vain oman viiteryhmän päämääriä varten. Onhan kansanedustuslaitos ja koko demokraattinen hallintojärjestelmä luotu oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisen kohtelun, kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä yhteiskunnan vakauden turvaamiseksi. Maata hallitaan yhteisen hyvän vuoksi. Ei kukaan eikä yksikään valtio ole yksin maailmassa.

Under de senaste åren har vi sett samma sak på den internationella arenan: ingen är ensam i världen. Ingen nation eller stat existerar enbart för sig själv; alla står alltid i relation till varandra. Samarbete är viktigt eftersom mänskligheten som helhet står inför gemensamma utmaningar. Dessa inkluderar världsfred, förverkligandet av mänskliga rättigheter och hållbarhet i skapelsen. Ingen kan lösa dessa stora utmaningar på egen hand; mänskligheten behöver varandra. I mindre skala kan vi se att Finland behöver sina partner, och i ännu mindre skala behöver Finlands invånare varandra för att ta hand om landets inre angelägenheter. Och i ännu mindre skala måste invånarna på varje ort själva kunna bygga upp det gemensamma bästa för sin stad, kommun eller by.

Profeetta Jeremian kirjasta kuulimme luettavan nämä sanat: ”Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.” (Jer. 9:23) Uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja – kukapa ei tavoittelisi juuri sellaisia?

Mutta kun näitä periaatteita yritetään soveltaa, ei olekaan helppo sanoa, mikä niitä kaikkien mielestä kulloinkin parhaiten toteuttaisi. Näkemykset jakautuvat. Miten varmistetaan oikeus ja hyvinvointi? Miten toteutetaan yhdenvertaisuutta, miten pidetään mukana ne, jotka ovat vaarassa pudota? Miten autetaan jaloilleen ne, joiden mahdollisuudet ovat heikoimmat? Päätöksiä tehtäessä vaaditaan kykyä kuunnella ja arvostaa toisia. Ne ovat Jumalan ihmisille antamia kykyjä, joita ilman ei yksikään kansa selviä Jumalan antamasta tehtävästä edistää oikeudenmukaisuutta.

Mitä siis saa siitä, että tähän kuitenkin ryhtyy? Evankeliumissa Jeesus lupasi oppilailleen kahtalaisen palkkion, joista tosin ensimmäinen on pelottava. Kun Hän uuden maailman syntyessä itse asettuu kirkkautensa valtaistuimelle, saavat hänen omansakin nousta valtaistuimille ja ryhtyä tuomareiksi. Kuulostaa oudolta. Toinen palkkio on helpompi ymmärtää. Hän lupaa ikuisen elämän korvaukseksi kaikesta, mistä hänen seuraajansa ovat joutuneet luopumaan. Jumalan valtakunnassa ensimmäisiksi halunneet joutuvatkin viimeisiksi, ja marginaaliin sysätyt pääsevätkin etusijoille. Mutta eikö se katoa kauas tuonpuoleiseen? Pitäisihän jo täälläkin olla oikeutta.

Puhe uuden maailman syntymisestä on kotoisin muinaisista uskomuksista, joiden mukaan maailma häviää lopunajallisessa suuressa tulipalossa. Eihän sellainen meillekään aivan vieras uhkakuva ole; viime viikollakin uutisoitiin, että tutkijat siirsivät maailmanlopun kelloa neljä sekuntia lähemmäs keskiyötä. Maailman tilanne on vakava ja sodan vaara todellinen. Mutta ei Jeesus puhunut tuhosta, vaan hän antoi omilleen uuden maailmanjärjestyksen mukaisen tehtävän. Kun he saavat istua valtaistuimille Herransa kanssa, se tarkoittaa, että heidän tulee hänen kanssaan ottaa osaa siihen oikeudenmukaisuuteen, uskollisuuteen ja vanhurskauteen, joka läpäisee Jumalan tahdon. Tämän kaiken on antanut myös ihmisten noudatettavaksi ja heidän toteutettavakseen.

Lopunajallinen tuho on suosittu aihe viihdeteollisuudessa. Elokuvissa tietokoneet ja robotit ottavat vallan ihmisiltä. Tosielämässäkin näemme, miten sotakentillä aseet löytävät kohteensa yhä itsenäisemmin. Mutta ei riitä, että me näiden visioiden edessä kysymme, millainen on kone ja mihin se kykenee pelkällä kylmällä laskentateholla. Meidän on kysyttävä, millainen on ihminen. Oikea haaste tekoälyn kehittyessä on, miten ihminen kehittyy. Oppiiko hän toteuttamaan oikeutta, uskollisuutta ja vanhurskautta? Ihmisen luomat koneet näet heijastavat lopulta vain ihmistä ja hänen arvojaan.

Monet lienevät nähneet kaikki Terminaattori-elokuvat, tai edes jonkin niistä. Niissä ylivertainen tietokone käy tuhoamissotaa ihmiskuntaa vastaan. Aina, kun elokuvissa robotti on erehdyttävästi ihmisen näköinen, se tekee myös ihmisen kaltaista monimutkaista päättelyä, noudattaa älykkyyttä ja toteuttaa ihmiselle tyypillisiä arviointeja. Mutta sitä mukaa, kun robotti saa kolhuja ja alkaa katsojan silmiin näyttää tunnistettavasti koneelta, se myös toimii kömpelömmin ja suoraviivaisemmin, ja on lopulta älykkään ja eettistä harkintaa noudattavan ihmisen narrattavissa ja voitettavissa. Kun koneelta riisutaan näennäinen inhimillisyys, se jää kylmän loogisine päättelyineen toiseksi. Mikä on elokuvan opetus?

Ihminen kykenee harkintaan ja ottamaan huomioon useita yhtäaikaisia näkemyksiä. Ihminen kykenee sovittamaan ristiriitoja. Ennen muuta ihminen kykenee kuuntelemaan omatuntoaan ja siinä kuuluvaa Jumalan ääntä. Siten ihminen myös kykenee luomaan yhteiskunnan, jossa oikeus, uskollisuus ja vanhurskaus vallitsevat.