”Te tulitte minun luokseni.”

Kokoontunut seurakunta, viikon arkisena iltapäivänä juhlamessua viettämään tullut väki!

Tänään asetetaan tehtäväänsä vankilan pastori Elias Riikonen. Hän on ehtinyt tulla teille tutuksi aloitettuaan täällä jo reilut puoli vuotta sitten. Nyt hänet siunataan kirkon perinteisellä tavalla kätten päällepanemisella ja rukouksella ja lähetetään siten hoitamaan Kristuksen antamaa tehtävää.

Vankien hengellisiä sielunhoitajia on ollut olemassa kauan, aina Raamatun ajoista lähtien. Se näkyy jo Jeesuksen sanoissa, jotka luetaan joka vuosi tuomiosunnuntaina: ”Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 24:36)

Näistä Kristuksen sanoista on selvää, että Herramme tahtoo omiensa viettävän aikaa vangittujen luona. Syy on selvä: Hänellä on rakkauden sanoma kaikille ihmisille. Sen voi toiselle välittää vain toinen ihminen; siksi myös Jumala itse lähetti ikuisen Poikansa syntymään ihmiseksi, ja siksi tuo Poika edelleen lähettää ihmisiä toisten ihmisten luo, missä nämä ikinä ovatkin.

Varsinaisia vankilapappeja on Suomessa ollut vasta puolentoista vuosisataa; oikeastaan vain sen ajan, kuin meillä ylipäätään on ollut vankiloita nykyisessä mielessä. Koko ajan on kuitenkin ollut itsestään selvää, että vangeilla on oikeus kuulua Jumalan kansaan, saada osallistua jumalanpalveluksiin, kuulla Jumalan sanaa ja rukoilla, nauttia ehtoollinen ja kokea olevansa Jumalan rakastama ihminen. Se on merkinnyt myös mitä tärkeintä kirkon ja valtion yhteistyötä.

Sinä, Elias, olet täällä sekä kirkon että valtion virkamies. Mutta vankilassa edustat pappina toista maailmaa kuin muu henkilökunta. Olet osa laitosta, mutta et yksi vartijoista.

Sinulla on kokemusta seurakuntatyöstä. Mutta täällä sinun seurakuntasi on erilainen ja kuitenkin monella tapaa samanlainen. Se koostuu erilaisista ihmisistä aivan niin kuin muuallakin yhteiskunnassa, ja heillä ovat omat elämäntarinansa. Heillä ovat omat syynsä ottaa sinuun yhteyttä, ja heillä ovat omat asiansa ja huolensa. He tulevat myös eri kulttuureista, eri kansoista, kielistä ja kulttuureista. Kaikki eivät usko samalla tavoin kuin sinä. Mutta he kaikki ovat Jumalan luomia, ja sinut on Jumala lähettänyt olemaan heitä kaikkia varten heidän taustoistaan riippumatta.

Sinun tehtäväsi on olla heidän hengellinen tukijansa, kulkija heidän rinnallansa sen kappaleen matkaa, jolloin heitä täällä kohtaat. Ota heidät vastaan ystävyydellä, kuuntele heitä kiinnostuksella, auta heitä auliisti, mutta julista myös rohkeasti sanaa ja rukoile heidän kanssaan. Rohkaise heitä luottamaan Jumalaan, jonka rakkaus ylittää kaikki muurit ja jolla on jokaiselle ihmiselle hyvä tahto sekä elämän tarkoitus. Näin sinä saat heidän kanssaan myös kokea iloa Jumalan hyvyydestä ja tuntea työsi merkitykselliseksi palvelukseksi monille tämän talon ihmisille.