Samassa veneessä

Veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Iloitsen saadessani tervehtiä syyspäiville kokoontuneita helluntaiseurakuntien vastuunkantajia evankelis-luterilaisen kirkon nimissä Tampereen hiippakunnan piispana. Enemmän kuitenkin iloitsen siitä uskon yhteydestä, jossa saan lausua tervehdykseni vedoten sen Herran nimeen, joka on kirjoitettu tämän salin etuosaan korkealle: Jeesus. Tässä salissa uskotaan Herraan Jeesukseen, täällä ylistetään häntä, täällä julistetaan syntien anteeksiantamusta hänen nimessään hänen ristinkuolemansa tähden, ja täällä rukoillaan häneltä Hengen voimaa ja viisautta. Myös näiden syyspäivien tarkoituksena on osallistujien voida tulla Kristuksen hoitamiksi.

Päivien otsikko on Samassa veneessä. Sillä viitataan Herran Jeesuksen antamaan yhteiseen tehtävään hänen todistajanaan. Minulle noilla sanoilla on kuitenkin erityinen kaikunsa yhdestä tietystä syystä. Tampereen piispantalon seinässä nimittäin on talon rakentamisen yhteydessä maalattu suuri seinämaalaus. Siinä Jeesus seisoo veneessä, jossa kimaltelee suuri kalansaalis. Jeesus ojentaa kätensä ja osoittaa sanansa hämmästyneelle ja heikkoutensa tunnustavalle Pietarille: ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä.”

Tämän saman lupauksen varassa ovat Jeesuksen puheesta lähtien kaikki Kristuksen opetuslapset lähteneet liikkeelle viemään evankeliumin sanomaa. Aina, kun minulla on talossa pappisvihkimyksen tai diakonian virkaan vihkimisen jälkeinen vastaanotto, pidän vasta vihityille puheen tuosta kuvasta ja noista Jeesuksen sanoista. ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä.”

Mekin seisomme Pietarin tavoin samassa veneessä ja saamme hänen kanssaan ihmetellä, millaista saalista Herra antaakaan. Se ei ole meidän saavutustamme, vaan ihmisiä kääntyy Jeesuksen lupauksen voimasta hänen puoleensa ja tulee tuntemaan hänet Pelastajanaan. Tässä me teemme yhteistä työtä, niin luterilaiset kuin helluntailaiset. Meillä on yksi Herra ja yksi tehtävä – ja viime kädessä vain yksi ja sama vene, Herran Kristuksen omien yhteisö.

Siitä puhuu myös jokin aika sitten ilmestynyt kansainvälinen luterilais-helluntailaisen neuvottelukunnan raportti The Spirit of the Lord is Upon Me. Luterilainen maailmanliitto ja Helluntailiikkeen maailmanlaajuinen yhteistyöjärjestö (Pentecostal World Fellowship) kävivät keskinäisen viisivuotisen dialogin vuosina 2016-2022. Itse olin ottanut osaa sitä valmistelleeseen suppeampaan viisivuotiseen dialogiin, jonka aiheena oli ollut ”Kristuksen kohtaaminen”. Miten ja missä kohtaamme Kristuksen?

Maailmanjärjestöjen neuvottelu otti lähtökohdakseen Luukkaan evankeliumin 4. luvusta luettavan Jeesuksen Nasaretin synagogassa pitämän ohjelmanjulistuksen ja jäsensi sen avulla keskustelunsa. Ensimmäisen jakson teemana olivat sanat ”Herran Henki on minun ylläni”, ja se käsitteli kysymystä, keitä me osapuolet olemme. Toinen jakso jatkoi sanoista ”Hän on voidellut minut ilmoittamaan hyvän sanoman”, ja aiheena olivat missio ja julistus. Kolmanteen osaan viittasivat sanat ”hyvä sanoma köyhille”, mikä käsitteli tehtävämme diakonista, palvelevaa luonnetta. Neljännen osan aihe nousi sanoista ”julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen”. Siinä käsiteltiin kokonaisvaltaista ihmisten elämään vaikuttavaa todistusta, sairaiden parantamista ja pahojen voimien vallasta vapauttamista.

Hyvät ystävät, halusin huiskuttaa teille tätä asiakirjaa, koska tämä neuvottelujen sarja osoitti, miten paljon luterilaisilla ja helluntaisilla on yhteistä, kun lähtökohdaksi otetaan liittyminen Herramme omaan missioon. Kiinnostuneet saattavat sen löytää netistä englannin kielellä. Netistä löytyy toki myös suomalaisen neuvottelukunnan tuottamia yhteisiä lausuntoja muista teemoista. Iloitsen siitä, miten meidän keskinäinen yhteytemme on vahvistunut, molemminpuolinen luottamus ja arvostus on kasvanut. Herra Jeesus tahtoo yhteytemme kautta siunata Suomea. Siunatkoon Hän siksi teidän syyspäivänne!