”Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.”

Hyvät hervantalaiset ja muu Eteläisen seurakunnan väki. Tämä kirkko vihittiin 30.9.1979. Silloinen Tampereen piispa Erkki Kansanaho lausui mm. seuraavaa: ”Tämän rakennuksen ainutlaatuinen suunnittelu ja toteuttamistapa osoittava, että seurakunta haluaa etsiä kosketusta ihmiselämän arkeen ja juhlaan.”

Kun Hervannan seurakunta seuraavan vuoden alussa Messukylästä itsenäistyneenä aloitti toimintansa, piispa Kansanaho palasi loppiaisena vietetyssä juhlassa saarnassaan siihen, mikä on uuden ja kasvavan kaupunginosan seurakunnan ja kirkon tehtävä. Hän lausui mm. näin: ”Hervannassa ovat melkein kaikki ongelmat, mutta myös melkein kaikki mahdollisuudet, joita nykyaikainen yhteiskunta tuo mukanaan.” Aika realistinen käsitys tuntui piispalla olevan, mutta samaan aikaan myös eteenpäin kannustava.

Kansanaho tuli vielä kolmannenkin kerran yhden vuoden sisällä tänne, kun asetettiin virkaansa ensimmäinen kirkkoherra. Nyt hän suuntasi sanansa seurakunnan toiminnan kehittämiseen, lausuen mm. näin: ”Kirkkoherran on seurakunnan muiden työntekijöiden kanssa luotava toiminnalle suuntaviivat ja muodot, joista ajan mittaan kasvavat tämän seudun kirkolliset perinteet.” Hän korosti, ”ettei seurakunta saa linnoittautua yksinomaan omien muuriensa suojaan, vaan sen on tehtävä työtä myös niiden ulkopuolella”.

Osa teistä saattoi olla läsnä näinä edellä kuvattuina juhlahetkinä. Kuinka monella on sellaisesta oma muistikuva? Joitakin käsiä nousee! Entä onko täällä sellaisia, jotka on kastettu tässä kirkossa? Valokuvista voi sen ehkä muistaa. Ainakin ne, jotka on konfirmoitu täällä voivat sen muistaa? Entä kuka on vihitty avioliittoon täällä?

Kaikesta näkee, että tämä Hervannan kirkko on rakas tämän tytärkaupungin asukkaille. Se on tullut teille kuin toiseksi kodiksi monine toimintoineen. Kaiken toiminnan ytimenä on pyhä messu, jota täällä viikoittain vietetään. Täällä Jumala kohtaa ihmisiä sanassa ja pyhässä ehtoollisen sakramentissa, ja täällä siihen vastataan ylistyksin ja rukouksin. Täältä saa paitsi uskoa, toivoa ja rakkautta, myös iloa ja voimaa elää Jumalan lapsena arkisissa touhuissa.

Kun Hervantaa rakennettiin, haluttiin luoda kaupunginosan asukkaita palveleva monitoimitalo. Seurakunta ja kaupunki tekivät yhteistyötä, jossa ymmärrettiin myös hengellisen elämän olevan osa ihmisten arkea. Alusta lähtien onkin kirkko ollut täällä läsnä heidän elämässään tässä monikulttuuriseksi kasvaneessa kaupunginosassa. Arkkitehti loi kokonaisuuden, jossa yhtyvät luonnonläheisyys ja kaupunkimaisuus. Hervannan metsien vihreys jatkuu ulkoa sisälle, ja tiiliset muurit muistuttavat Tampereen teollisesta historiasta.

Tähän messuun valmistautuessani silmäilin kirjaa, joka laadittiin 15 vuotta sitten silloisen Hervannan seurakunnan täyttäessä 30 vuotta. Siitä löytyivät nuo piispan sitaatit. Sen kannesta löytyi myös tähän päivään sopiva kuva. Kansikuvassa alttarin edessä seisoo rivi päiväkerholaisia ja heidän takanaan silloinen vt. kappalainen Kaija Karvala, joka tänään asetetaan kirkkoherran virkaan. Iloitse, sinä kansikuvatytär!

Ensimmäisen adventtisunnuntain Vanhan testamentin kappaleessa kehotetaan: ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.” Näillä sanoilla kirkoissa kautta maan kuulutetaan adventin aikaa; sitä, että Herra Kristus on tulossa. Tämän päivän evankeliumissa hän ratsastaa aasilla kaupunkiin, joka ottaa hänet riemuhuudoin vastaan.

Kirkkoherran virkaan astuminen kaupunginosassa on vähän eri asia kuin kuninkaan saapuminen kaupunkiin, saati taivaallisen Kuninkaan saapuminen koko ihmiskunnan iloksi. Mutta kyllä ne toisiinsa liittyvät. Kirkkoherran tehtävänä on kuuluttaa tätä samaa sanomaa saapuvasta Kuninkaasta, vastata siitä, että seurakunnassa julistetaan evankeliumia puhtaasti ja toimitetaan sakramentit Kristuksen asetuksen mukaisesti. Hän huolehtii, että seurakunnassa harjoitetaan diakoniaa, kristillistä kasvatusta, sielunhoitoa ja lähetystyötä. Yhdessä seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa hän pitää huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja kirkkomme tunnustuksen mukaan.

Tänään Kaija Karvala asetetaan Eteläisen seurakunnan kirkkoherran virkaan. Sinulle, Kaija, se merkitsee paljon vastuuta. Mutta olet sitä jo pidemmän aikaa sujuvasti harjoitellut. Vastuu jatkuu sinulla samanlaisena. Virkaan asettaminen tapahtuu kättenpäällepanemisella ja rukouksella. Se merkitsee, että voit aina palata siihen Jumalan siunaukseen, jota sinulle tänään rukoillaan. Voit tukeutua siihen, että sinua kannatellaan esirukouksin, ja että sinun kanssasi halutaan tehdä yhteistyötä kirkon yhteisten päämäärien vuoksi. Mukanasi ovat niin työtoverit kuin luottamushenkilöt sekä laaja joukko vapaaehtoisia vastuunkantajia. Säilytä hyvä työyhteys, rohkaise ja tue niitä, jotka on sinun johtoosi uskottu. Etsi heidän kanssaan yhdessä parasta tapaa, jolla kaupunkilaisia parhaiten palvellaan Jumalan sanalla ja Kristuksen rakkaudella. Niin sinä saat myös kokea siunauksia, joita sinulle rukoillaan.

Seurakunta on Kaija Karvalan kutsunut ja tuomiokapituli antanut hänelle viranhoitomääräyksen. Pyydän nyt notaaria lukemaan viranhoitomääräyksen.