Rakasta, niin saat elää

Evankeliumi Luukas 10:25–37

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”

Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”

Jeesus vastasi hänelle näin:

”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”

Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Toissaviikolla nousi erään televisioidun keskustelun myötä julkisuuteen käsite ”heikkolaatuisia ihmisiä”. Se oli kannanotto maahanmuuttoon; muuan kansanedustaja katsoi, että meille tulee ”heikkolaatuisia” maahanmuuttajia. Sanavalinnasta nousi aiheellinen kohu, sisältyihän siihen halventava viittaus ihmisiin. Se oli väheksyntää ja ihmisten arvottamista sen mukaan, millaisia valmiuksia heillä on suoriutua suomalaisessa yhteiskunnassa vai jäävätkö he toimeentulotuen varaan. Ohjelmassa puhuja vetosi kristilliseen uskoonsa ja vihjasi myös maahanmuuttajien enemmistön olevan vaarallisia rikollisia; hän letkautti, että yhtä kirurgia kohti tulee sata puukottajaa.

On selvää, että ihmisiä ei voi asettaa arvojärjestykseen minkään heidän ominaisuutensa tähden. Ihmisillä on yhteinen arvo, olivat he ulkonäöltään tai taustoiltaan millaisia tahansa, kasvoivat millaisessa kulttuurissa tahansa tai olivat saavuttaneet elämässään mitä tahansa. Niin kirurgit kuin puukottajat ovat ihmisiä ja sellaisina yhtä arvokkaita.

Ohjelmasta alkanut poliittinen keskustelu oli tavan mukaan jakautunutta ja palveli oppositiossa ja hallituksessa olevien puolueiden jännitettä. Siinä, missä yhdet sanoutuivat visusti irti rasismista ja maahanmuuttajien leimaamisesta, toiset yrittivät tähdentää, että ei ohjelmassa tarkoitettukaan ihmisarvon kyseenalaistamista vaan tulijoiden heikkoa hyödyllisyyttä yhteiskunnalle. ”Heikkoa laatua” olisi kuulemma se, että ihmisellä on vähän koulutusta ja niukat valmiudet sopeutua maahan ja alkaa rakentaa sitä sellaisilla tärkeillä töillä, joihin täällä ei ole tarpeeksi tekijöitä.

Mutta mitä olisi sanottava niistä tuhansista kouluja käymättömistä ja kielitaidottomista suomalaisista, jotka viime vuosisadan alussa muuttivat Amerikkaan? Olivatko he heikkolaatuisia siksi, että päätyivät piioiksi ja puunkaatajiksi tai kaivosten hakunheiluttajiksi? Työvoimaa tarvittiin, ja sitkeät suomalaiset miehet ja naiset ansaitsivat palkkansa alhaisen koulutustason tehtävissä. Tai ne kymmenet tuhannet ruotsia osaamattomat, jotka 60-luvulla muuttivat rakentamaan naapurimaamme kansankotia sen tehtaissa ja rakennustyömailla? En usko, että kukaan kehtaisi heitä moittia heikkolaatuisiksi millään perusteella. Niinpä kun minä näen kaupungilla sateella pyörällä polkevan ruokalähetin, en näe muuta heikkoa laatua kuin hänen vaivastaan saamansa palkan, oli minkä näköinen työläinen tahansa.

Miten tämä liittyy päivän evankeliumiin? Jeesuksen kuvaus laupiaasta samarialaisesta kuuluu Raamatun tutuimpiin kertomuksiin. Se osataan pääpiirteissään ulkoa. Muistetaan hyvin, että toista ihmistä on hänen hädässään autettava eikä hänelle saa kääntää selkäänsä. Uskonnollinen tai kansallinen ero ei oikeuta tekemään eroa ihmisten välille, vaan lähimmäinen on aina kohdattava samalta tasolta. Toinen ei ole toista arvottomampi sillä perusteella, mitä kansallisuutta hän on. Varsinkaan ei ole oikeutta uskontoon vedoten suhtautua toiseen ihmiseen kylmästi.

Jeesuksen kertomuksessa ryöstetyn ja pahoinpidellyn ohitse kulkevat niin pappi kuin pappissukuun kuuluva ja temppelipalveluksia hoitava mies, ja kumpikin väistää verissään makaavan uhrin. Ehkä he pelkäsivät joutuvansa itse hyökkäyksen kohteeksi. Tai ehkä he katsoivat, ettei ole heidän velvollisuutensa auttaa ketään muuta. Tehköön sen joku toinen. Tai ehkä he yrittivät säilyttää oman uskonnollisen puhtautensa? Ties vaikka tiellä makaava olisi jo kuollut, eikä pappi voi koskea vieraaseen ruumiiseen saastumatta itse (3.Moos 21:1-4). Siitä menettäisi oman kelvollisuutensa toimittaa jumalanpalvelusta. Näin oli määrätty Mooseksen laissa. Jeesus näyttää asettavan Jumalan lain puhtaan noudattamisen vastakkain kärsivän lähimmäisen auttamisen kanssa. Kumpi olisi oikein?

Jeesus kertoo tämän tarinan vastauksena miehelle, joka halusi olla oikea Jumalan palvelija. Mies tiesi, että lain ytimessä on viime kädessä vain kaksi käskyä rakkaudesta, jotka kietoutuvat yhteen: rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Sen Jeesuskin vahvisti; rakasta Jumalaa ja lähimmäistä, niin saat elää. Mutta mies oli oman aikansa juutalaisten lainopettajien tapaan sitä mieltä, että Jumalan ohella tulee rakastaa vain omia, sillä he ovat oikeita lähimmäisiä. Muiden asiat eivät meille kuulu. Pitäkööt itse huolen itsestään. Jeesuksen kertomat ohikulkijat eivät osoita rakkautta vieraita kohtaan. Ehkä he yrittävät rakastaa Jumalaa ja korkeintaan omia, itsen kaltaisia.

Rakkaat seurakuntalaiset. Vaikka meillä ei jakoa tehtäisi kansallisuuden, ihonvärin tai uskonnon mukaan, meilläkin yhä helpommin jakaannutaan kahtia sen mukaan, ketkä ovat mielipiteiltään minun kanssani samankaltaisia. Meikäläiset ovat oikeita, nuo toiset tuomittavia. Se kävi ilmi tämän televisiosta alkaneen keskustelun poliittisissa jälkimainingeissa. Yhden ihmisen kova puhe antoi aiheen hallituskriisiin. Vastaavaa kiistan laajentamista näyttää tapahtuvan nyt myös Yhdysvalloissa äskettäisen poliittisen murhan seurauksena. Yhden häiriintyneen rikos suurennetaan toisten yhteiseksi syyksi ja pidetään isoja mielenosoituksia yhteen niputettuja toisella tapaa ajattelevia vastaan.

Polarisaatio eli vastakkainasettelu valtaa alaa paitsi politiikassa, myös kirkossa. Hyvät ja hurskaatkin ihmiset käyttävät yksittäisiä pikku tuntomerkkejä sen päättämiseen, kuuluuko joku minun kanssani samaan oikeamielisten joukkoon vai onko hän noita toisia eli vääriä. Tällainen käytös ei ole yhtään sen parempaa kuin papin ja leeviläisen ohikulkeminen, ei myöskään sen parempaa kuin Jeesuksen kanssa keskustelleen lainopettajan käsitys itsestään ja ihmettely, kuka hänen lähimmäisensä voisi olla.

Jeesus kääntää asian toisin: ei niin, kuka sinun lähimmäisesi on, vaan kenen lähimmäinen sinä olet. Juuri sinun tehtäväsi on olla lähimmäinen toiselle, jos haluat olla Jumalan palvelija. Jeesus antaa opetuksen: se, joka toimii tässä kertomuksessa oikein, on samarialainen. Hän on siis toista kansaa, halveksittuja, sellaisia, joita kunnon juutalaiset eivät pitäneet oikealla tavalla Jumalaa palvelevina. Mutta juuri hän osoittaakin olevansa oikea lain tuntija ja täyttäjä, sillä hän näytti, mitä on olla hyökkäyksen kohteeksi joutuneen lähimmäinen. Hän ymmärsi, mikä on lain henki, kun toinen keskittyi siihen, mikä on lain kirjain.

Jeesus osoittaa, että lähimmäinen ei ole joku toinen, se olet sinä. Lähimmäisyyttä on auttaa toista ihmistä, oli hän kuka tahansa. Juuri sitä laki vaatii, ei omaa uskonnollista puhtautta, joka menisi ohi lähimmäisen palvelemisen ja rakastamisen. Rakkaus on yli kaiken, rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Korkeampaa käskyä ei laissa ole kuin tämä: rakasta, niin saat elää.