Pääsiäinen tulee vaikeasti. Sen odottaminen pakottaa eläytymään tuskaan ja epäoikeudenmukaisuuteen. Jumala katoaa pimeyteen. Hän vaikenee eikä pelastakaan Poikaansa.

Maailma on kuitenkin tällainen. Hyvyys häviää pahuudelle ja oikeus poljetaan jalkoihin. Syyttömät pakotetaan vallan välineiksi ja rauhaa rakastavat alistetaan iskujen kohteiksi.

Vai onko maailma tällainen? Ainakin terrori-iskut saavat sen näyttämään siltä. Suurkaupunkien vilinässä voi kuka tahansa joutua pommin silpomaksi tai rekan yliajamaksi.

Mutta samaan aikaan ymmärretään vahvemmin: tämä ei saa olla koko totuus. Maailma ei voi olla tällainen. Hyvän on oltava pahaa voimakkaampi. Oikeuden on voitettava vääryys.

Jumala ei jätä ihmiskuntaa yksin vastustamaan pahaa. Hän ei hylkää lapsiaan vääryyden poljettaviksi. Mutta hän ei valitse väkivaltaa vihollistensa murskaamiseksi. Hän antautuu itse heidän surmattavakseen. Hän ottaa vastaan iskut ja kantaa lyöntien haavat. Hän kulkee itse tien kuolemaan kuolevaisten kanssa. Hän sovittaa syyttömän kuolemalla syyllistenkin kuoleman.

Syyttömänä surmattu saa pääsiäisenä oikeutensa: hänet herätetään haudasta. Mutta hänen voimastaan myös syylliset armahdetaan: heidänkin rikkomuksensa on sovitettu ja kuolemansa voitettu.

Onko maailmassa oikeutta, jos myös syylliset armahdetaan? Ihmisen ajatuksissa oikeus ja armo harvoin osoittavat samaan suuntaan. On oltava joko oikeudenmukainen ja poistettava paha, tai armollinen ja annettava kaikkien kukkien kukkia.

Mutta Jumalan suunnitelmissa oikeus ja armo kuuluvatkin yhteen: hänen rakkautensa armahtaa ne, jotka hänen pyhyytensä tuomitsee.
Tämän salaisuuden Jumala on kätkenyt Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Siksi Kristuksessa on myös koko maailman toivo. Hänessä on pääsy pahasta, voitto väärästä, elämä kuolemasta.

Kristus on noussut kuolleista! Siunatkoon hän Sinun pääsiäisjuhlasi.

Tampereella 10.4.2017
Matti Repo