Jouluevankeliumin enkelten ylistyslaulu kuuluu Raamatun toistetuimpiin lauseisiin. Sen sanoin papit laulavat kunniaa Jumalalle korkeuksissa joka sunnuntain messussa, ja seurakunta vastaa vakuuttaen rauhaa maan päällä. Betlehemin paimenet tuskin aavistivat, millaisen klassikon ensiesitystä olivat todistamassa!

Gloria in Excelsis Deo kaikuu tänäkin vuonna monessa joulujuhlassa. Mutta laulun jälkimmäinen osa, rauha maassa, toteutuu vain osalle maailman ihmisiä. Eräin paikoin ei rauhaa ole nähty moneen jouluun. Esimerkiksi Syyriassa on sotaa käyty jo viisi vuotta. Satoja tuhansia on kuollut ja miljoonia joutunut pakomatkalle, monia heistä Suomeenkin. Tavallisten kansalaisten kärsimykselle ei näy loppua.

Jouluevankeliumissa mainitaan Syyrian roomalainen käskynhaltija Quirinius. Mutta ei hänenkään väestönlaskentansa tuottanut rauhaa vaan pikemminkin ärtynyttä kapinointia verottajaa vastaan. Vielä vähemmän vallitsee nytkään yksimielisyyttä käskynhaltijasta, joka toisi rauhan Syyriaan.

***

Monissa sodissa on uskonnolla ollut jonkinlainen rooli. Harvoin sen kuitenkaan voidaan sanoa olleen sotien varsinaisena syynä. Mutta siellä, missä väkivallantekoihin sekoitetaan uskonnollinen motiivi, syntyy hirmuista jälkeä. Vihollisten tuhoamista ja jopa viattomien surmaamista perustellaan ihmistä suuremmilla syillä, suorastaan jumalallisella velvollisuudella.

Tänäkin vuonna on eri puolilla tehty terroritekoja Jumalan nimeen vedoten. Sellaista ei voi millään uskolla puolustaa. Jumala ei lainaa pyhää nimeään murhaajien aseeksi. Hän ei antaudu ihmisen vallanhimon välineeksi.

Enkelten laulussa kunnia osoitetaan Jumalalle, mutta rauhaa kuulutetaan ihmisille. Tätä suhdetta ei saa kääntää nurin. Missä ihminen yrittää varastaa Jumalan kunnian, siellä tuhoutuu myös mahdollisuus rauhaan. Ihmisen on luovutettava kunnia Jumalalle eikä pidätettävä sitä itsellään.

***

Jumalan kunnia kuuluu korkeuksiin ja rauha maan päälle. Miksi kahteen eri paikkaan? Eikö rauha toteudu parhaiten siellä, missä tavoitellaan Jumalan kunniaa myös ihmisten maailmassa? Mutta siellä se käännetään helposti ihmisten kunniaksi. Ihminen osaa alistaa ja pakottaa toista luullen siten korottavansa Jumalan kunniaa. Mutta tosiasiassa hän nostaa omaa kunniaansa ja yrittää painaa Jumalan kunnian maan tasalle omien halujensa mukaisella tavalla.

Kunnia on annettava Jumalalle korkeuksissa. Joka kunnioittaa Jumalaa kaiken yläpuolella, näkee koko elämänsä Jumalan lahjana. Elämän tarkoitus on palvella Jumalaa suojelemalla toisten ihmisten elämää. Jumalan kunnia korkeuksissa ei tarkoita hengellisyyden työntämistä taivaallisiin, pois ihmiselämästä, vaan sitä, että usko muuttaa ihmistä ja johdattaa häntä rauhaan maan päällä.

***

Pieni Jeesus-lapsi näyttää, millaista on korkeuksien Jumalan kunnia maan päällä. Kuninkaiden kuningas alistuu pieneksi ja heikoksi. Hän syntyy köyhäksi ja vähäiseksi ilman vallan ja alistamisen halua. Mutta juuri siten hän riisuu maan mahtavilta kunnian ja osoittaa heille rauhan tien.