Saarna Medialähetys Sanansaattajien messussa Lempäälässä 23.8.2026

Evankeliumi Matteus 12:33–37

Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

”Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän,” kirjoitti apostoli Jaakob tänään meille luetussa kirjeessä. Nuo sanat on kirjoitettu suorastaan parahduksena, kuin hätääntyneenä huutona siitä, mitä vahinkoa onkaan päässyt tapahtumaan. Siksi Jaakobin lause on varustettu huutomerkillä meidän Raamatuissamme, ja uusin Suomen Pipliaseuran käännös käyttää tähän huudahdukseen peräti kaksi päivittelevää lausetta: ”Millaisen tulen se saakaan roihahtamaan! Millaisen metsän se sytyttääkään!” (Jaak. 3:5)

Kesällä olemme nähneet uutiskuvia kauheista maastopaloista eteläisen Euroopan maissa. Urheat palosotilaat ja aivan tavalliset kansalaiset ovat uupumuksen partaalla taistelleet polttavia liekkejä ja tukahduttavaa savua vastaan suojellakseen kotejaan. Kaikki, mitä on rakennettu ja koottu elämän varalle, on ollut uhanalaisena, niin myös ympäröivä luonto kaikkine eläimineen. Kun tulen rintama on käynyt yli, ovat tuhon jäljet järkyttäviä.

Millaisen tulen saakaan aikaan pieni liekki, millaisen metsän se saakaan syttymään! Pahinta on, että tutkijoiden mukaan ainakin osa tulipaloista on ihmisen huolimattomuuden tai peräti tahallisuuden aikaansaamia. Yhdestä tikusta tai tupakantumpista voi seurata neliökilometrien tuho. Joka tällaiseen vahinkoon syyllistyy, miten hän selviää omatuntonsa kanssa, vaikka ei koskaan paljastuisi ja joutuisi tilille? Vaikkei häntä vedettäisi korvausvelvolliseksi, miten hän selviää itsesyytöksistään? Pienemmätkin virheet jäävät ihmistä vaivaamaan, miten paljon sitten suuri tuho?

Pieni tuli riittää tuottamaan paljon pahaa tuhansille. Jaakob käytti vertausta, jonka jokainen tulen kanssa puuhannut ymmärtää. Hän ei kuitenkaan puhunut varsinaisesti palontorjunnasta, vaan pahojen puheiden torjunnasta. Pieni tuli onkin ihmisen kieli. Sekin on kuin tulenkieleke, joka saattaa sytyttää sammuttamattoman roihun. Jokaisella on omassa suussa tuo pieni liekki. Hauskasti myös tulenlieskaa joskus kutsutaan kieleksi; sehän on terävän näköinen ja lepattaa kuin kieli ja voi olla hyvin polttava. Tämä sanojen yhteys lähtee jo Uuden testamentin kreikasta; siellä aivan samalla sanalla gloossa kuvataan niin ihmisen suussa heiluvaa kieltä kuin sekä tulenkielekkeitä että puhuttuja kieliä (Jaak. 3:5, Apt. 2:3-4).

Kuka hallitsee kielensä pahoja puhumasta? Apostoli Jaakobilla on aika pessimistinen kuva: kaikki me erehdymme jossain, mutta kukaan ei pysty kesyttämään kieltä. Miten totta tämä onkaan! Se tulee hyvin esiin nykypäivän nopeissa viestintävälineissä, vaikka ei suullaan sanoja lausuisikaan. Ei tarvitse käyttää kieltä, riittää, kun sormillaan näpyttelee ivallisen viestin jollekin keskustelupalstalle, niin saa jo myrkytettyä monien mielen ja turmeltua hyvän keskustelun. Mikä pahinta, tämä ei ole ainoastaan jumalattomien ja pahojen ihmisten ilkeä tapa, vaan myös hyvien ja hurskaitten ihmisten mieluisa helmasynti. Pyhän ja rakastavan Jumalan nimeä vedetään itsekkäitten ja ylimielisten kommenttien päälle vanhurskaaksi kiillokkeeksi. Olen joutunut Facebook-sivullani toimittamaan paljon tiukempaa moderointia kuin aiemmin estääkseni joidenkin jatkuvat yritykset haastaa jumalisen näköistä riitaa tai kieltää päivitysten valokuvissa esiintyvien pappien virkaa.

Ihmisen sanoilla on vaikutuksensa. Tulipalo on esimerkki pahasta vaikutuksesta, mutta onpa kielellä ja sen sanoilla hyväkin vaikutuksensa. Sanoilla me ylistämme Jumalaa, kiitämme ja rukoilemme häntä. Kieli on Jumalan palvelemisen väline, sillä se juurtuu ihmisessä paljon syvemmälle kuin vain suuhun. Se noudattaa sitä, mitä sydämessä on. Jos sydämessä loistaa valo, puheistakin kuuluu kirkas kunnioitus Jumalalle ja rakkaus lähimmäiseen. Sanoilla me annamme todistuksen siitä, mitä sisimmässä asuu. Sanoilla kerromme, kuka on elämämme Herra. Valitettavasti sanamme silti ovat joskus toista, kuin mikä on todellisuus. Niitä on joskus liian helppo lausua. Mutta totuus paljastuu, kun vertaa sanoja ja elämää. Pitävätkö ne yhtä?

Sanoilla me kerromme, millainen Herra on Jeesus Kristus. Hän ottaa sisältä käsin haltuunsa koko ihmisen. Kun Jeesus asuu ihmisen sisimmässä, hän alkaa vaikuttaa siihen, mitä suusta kuuluu. Siitä on kyse myös lähetystyössä; se kunnia, jonka Kristuksen omat antavat Herralleen, on todistuksena muille Jumalan rakastavasta sydämestä. Jumalan totuus ja oikeudenmukaisuus yhtä lailla kuin hänen hyvyytensä ja armollisuutensa kaikuvat sanoissa, joita Kristuksen omilla on lausuttavina tälle maailmalle. Niiden sanojen perusteella Jumala armossaan julistaa syyllisiäkin syyttömiksi. Kun ihminen rukoilee ”Herra, armahda minua syntistä”, hänen sanoistaan seuraa syyllisen julistaminen syyttömäksi Kristuksen tähden.

Medialähetys Sanansaattajat on ottanut tämän teeman omakseen jopa nimeään myöten. Ehkä tuon Sanansaattajat voi jakaa kahteen sanaan, siis niin, että ensin on isolla S-kirjaimella Sanan ja sitten saattajat; sellaisen viestin viejät, jotka lähtevät saattamaan Jumalan ikuista Sanaa eli itse Herraa Jeesusta Kristusta aina uusien ihmisten ja kansojen kohdattavaksi ja omaksi pelastuksekseen uskottavaksi. Siinä Sansa on kekseliäästi ottanut käyttöönsä paitsi radion ja television, nyttemmin myös tietoverkot ja mobiilisovellukset. Viimeksi mainitut tarjoavat mahdollisuuden entistä välittömämpään vuorovaikutukseen eli palautteeseen, kysymyksiin, rukouspyyntöihin, todistuksiin.

Pieni tuli sytyttää suuren metsän. Muutamakin sana Herrasta Kristuksesta voi muuttaa ihmisen elämän, kun Pyhä Henki sen välityksellä synnyttää uskon, vapauttaa peloista ja antaa tulevaisuuden ja toivon. Sana muuttaa maailmaa, sillä sanakin on tuli – sanoihan Herra Jeesus, että hän on tullut tuomaan tulta maan päälle ja toivoisi sen syttyvän (Luuk. 12:49). Tämä tuli ei jätä jälkeensä tuhoa ja tuhkaa, vaan se valaisee ja lämmittää. Kristuksen sanan tuli toimii voimanlähteenä levittää valoa ja toivoa Jumalassa.

Tähän sanomaan vastaamme yhtymällä uskontunnustukseen. Samassa uskossa siunaamme yhdessä alttarin ääressä Sansalle työntekijöitä sanan palvelukseen.