Onko viisikymmentä paljon vai vähän?

Arvoisa Eläkeliiton Pirkanmaan piirin juhlaan kokoontunut väki, hyvät naiset ja herrat. Viisikymmentä vuotta on juhlan aihe. Mutta onko viisikymmentä paljon vai vähän?

Monelle ihmiselle viidenkymmenen vuoden saavuttaminen on merkkipaalu, jossa huomaa saavuttaneensa sen tason, mihin elämässä nyt kohtuudella olettaa nousevansa, oli kyseessä ammatillisen osaamisen karttuminen, työpaikan hierarkiaan asettuminen, uusien taitojen oppiminen, elintason vakiintuminen, perhetilanteen selkiytyminen nuorison muutettua kotoa jne.

Viidessäkymmenessä vuodessa alkaa ihminen olla saavuttanut jo monta lakipistettä. Kovin monia urotekoja ei enää pysty tekemään, hiihdossa tai juoksussa ei synny voittoja paitsi kilpailtaessa yksin omassa veteraanisarjassa. Vieraiden kielien oppiminen muuttuu mahdottomaksi, jos se oli koskaan helppoa ollutkaan. Uusia digitaalisia työvälineitä ja ohjelmia ei ymmärrä, ellei joku alakoululainen niitä vieressä neuvo jne. Sen sijaan kasvojen sametti alkaa vaihtua vakosamettiin, vartalo kehittyä kypsyvän hedelmän malliseksi, eikä se hedelmä ole banaani vaan päärynä. Päälaella hulmuavat harmaat ja harventuvat hapset, tai siellä paistaa peräti paljas nahka.

Minäkin liian myöhään ymmärsin, että miehen täytyy käyttää hattua, muuten aurinko haalistaa tukan! Mutta totean, että en ole vielä saavuttanut eläkeikää vaan päinvastoin sivuuttanut sen, jo kaksikin kertaa, siis alimman iän ja tavoiteiän! Seuraava etappi lieneekin eroamisikä. Vaan olenpa jo vuoden verran saanut nauttia eläkeikäisen eduista; liikennevälineissä saa tässä iässä alennusta vaikkei olisi eläkkeellä.

Mutta yhdistykselle ei 50 vuotta ole vielä paljonkaan. Ainakin Eläkeliitosta puhuttaessa sehän on vähemmän kuin jäsenkunnan keskimääräinen ikä! Mutta onhan liitto kuitenkin vakiintunut ja toimitapansa löytänyt. Se on tullut tunnetuksi luotettavana kumppanina ja monenlaista sisältöä ihmiselämään tuottavana.

Te, hyvät Eläkeliiton paikallisyhdistysten toimintaan osallistuvat, olette löytäneet virkistävää seuraa, saaneet osallistua kiinnostaville retkille, kuulla esitelmiä ja kokea kulttuuria. Olette saaneet tanssia ja laulaa ja iloita. Olette huomanneet, että elämässä onkin tilaa ja aikaa monenlaiselle hauskalle. On hyvä onnitella Eläkeliiton Pirkanmaan piiriä ja kiittää siitä hyvästä, jota se teille on antanut.

Samalla, kun Suomi kamppailee hyvinvointivaltion säilymisen ja terveydenhuollon ylläpitämisen puolesta, Eläkeliitto on jo tehnyt suuren palveluksen teidän elämänilonne, henkisen virkeytenne, yhteisöllisyytenne ja turvallisuutenne eteen tarjoamalla monenlaista hyvinvointia edistävää toimintaa. Siitä iso kiitos liitolle ja sen alueellisille yhdistyksille. Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveysalan asioista sekä pelastustoimesta, mutta kunnille, seurakunnille ja yhdistyksille on jäänyt paljon vastuuta ihmisen muusta hyvinvoinnista.

Yhteiskuntamme on kehittynyt suuntaan, jossa tällaiset kolmannen sektorin toimijat saavat ottaa entistä enemmän vastuuta ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kaikkeen ei julkisen sektorin varat näytä riittävän, vaan niin kunnat kuin seurakunnatkin tarvitsevat vapaaehtoisten voimia. Eläkeliitto tekee tärkeää työtä, ja suosittelen, että seurakunnat eri paikkakunnilla tekisivät mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä sen kanssa.

Elämä kaikkinensa on lahjaa, eikä sitä ihminen pysty varmistamaan. On siunaus, jos saa jatkaa elämäänsä eläkkeelle asti ja vielä pysyä terveenä ja hyvissä voimissa. Mutta olivat päivät millaisia tahansa, oli sairauksia tai vastoinkäymisiä, ihminen voi luottaa siihen, että Jumala, joka hänelle on elämän antanut, myös rakastaa häntä. Hän kannattelee vaikeina päivinä ja antaa toivon ja tulevaisuuden.

Profeetta Jesajan kirjasta luen Jumalan lupauksen: ”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4)

Näillä sanoilla – ja omalla harmaapään kokemuksella, vielä eläkkeelle vasta kaukaa tähyilemällä – toivotan Eläkeliiton Pirkanmaan piirille onnea sen täyttäessä 50 vuotta, sekä rukoilen siunausta kaikille sen toimintaan osallistuville.