Mitä on sivistys?

Olen valinnut aiheekseni kysymyksen ”mitä on sivistys” ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin tänä vuonna on kirkossa yhteinen teemavuosi aiheella ”sydämen sivistystä 750 vuotta”. Merkkivuosi on laskettu Turun tuomiokapitulin perustamisesta vuonna 1276. Sillä on ollut oma vastuunsa sivistyksen levittämisessä. Se oli alku suomalaiselle julkiselle hallinnolle ja koulutukselle. Turun tuomiokapituli on Suomen vanhin yhä toimiva virasto. Mikään valtiollinen toimija ei ole meillä yhtä vanha kuin tämä kirkollinen laitos.

Taannoin osallistuin Maanpuolustuskurssin jatkotapaamiseen Helsingissä Senaatti-kiinteistöjen pääpaikalla, ja siellä osallistujille ylpeänä kerrottiin, että kyseinen laitos on Suomen vanhin virasto, kun se oli perustettu nimellä Yleisten rakennusten intendentinkonttori vuonna 1811 ja oli myöhemmin kantanut muitakin nimiä, kuten Rakennushallitus. Tilaisuutta hyväkseni käyttäen kerroin toki, että kaikkein vanhin on Turun tuomiokapituli 1200-luvulta, ja toiseksi vanhinkin virasto lienee kirkollinen, nimittäin Tampereen tuomiokapituli, joka on kokoontunut 1500-luvulta asti. Ilahdutin kuulijoitani kertomalla, että turkulaiset käyttävätkin itsestään mainoslausetta ”kehityksen tiellä jo vuodesta 1276”.

Sivistysteemaan liittyy nyt siis kokonainen kirkollinen teemavuosi. Mutta toinen syy, miksi valitsin tämän teeman on, että minua itseäni kiinnostaa, mitä sivistys oikein on. Siinä on varmasti osa-alueita, kuten tietojen ja taitojen hallintaa, mutta myös kulttuurisia ja käyttäytymiseen liittyviä arvoja. Mitä on sivistys? Millainen on sivistynyt ihminen? Kaikilla lienee käsityksiä siitä, mikä olisi sivistymätöntä tai moukkamaista käytöstä, mutta millainen on sivistynyt ihminen?

Nyt pyydänkin teitä hieman vierustoverin kanssa vaihtamaan tästä muutaman ajatuksen. Kertokaa toisillenne, millaista ihmistä voi pitää sivistyneenä. Mitä ominaisuuksia hänellä on? Mistä tunnistaa sivistyneen ihmisen? Mikä on tehnyt hänestä sivistyneen?

***

Hyviä kuvauksia kaikki! Niissä yhdistyi sekä oppineisuus että huomaavaisuus, samoin kuin kulttuurinen avoimuus. Sivistyksen perustana on sellaisten tietojen ja taitojen omaksuminen, joiden voi katsoa kuuluvan jokaisen ihmisen valmiuksiin. Jonkinlainen minimi siis pitää olla, että voidaan puhua sivistyksestä. Lähtökohtana ovat peruskoulussa opetettavat asiat, kuten luku- ja kirjoitustaito, sekä kyky tulla toimeen toisten ihmisten kanssa. Mutta peruskoulunkin perustalla on koti, jossa opitaan kaikkeen yhteiselämään tarvittavat käytöstavat.

Huomattakoon kuitenkin, ettei mikään tällainen ole edellytys sille, etteikö ihminen olisi itsessään aina hyvä ja arvokas ja rakastettava; perustaidot ovat kuitenkin edellytys sille, että ihminen kykenee rakentamaan yhteiskuntaa eli osallistumaan sen vakauden ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Se alkaa hänen lähimmästä perhepiiristään ja voi laajeta siitä yhä tärkeämpiin ja vaikuttavampiin, mutta samalla myös vaativampiin tehtäviin. Sellainen edellyttää väistämättä jonkinlaista sivistymistä.

Jos luku- ja kirjoitustaitoa voi pitää sivistyksen lähtökohtina, mitä muuta siihen pitäisi kuulua? Mielestäni tarvitaan ainakin kykyä kuunnella ja arvostaa toisia ja käydä heidän kanssaan vuoropuhelua, halua ottaa vastaan tietoa ja oppia toisilta, sekä vastavuoroisesti valmiutta osallistua toisten sivistykseen tuomalla omat tiedot ja taidot heidän hyväkseen.

Myös pitää olla jokin käsitys asioista, jotka yhdistävät ihmisiä ja siten luovat edellytyksiä heidän rakentaa yhteiskuntaa. Pelkkä luku- ja kirjoitustaito ei vielä riitä, ellei ymmärretä, mitä niillä tehdään ja miten niitä käytetään yhteisen kehityksen hyväksi. Esimerkiksi, ei riitä, että osaa ajaa autoa, siis että saa sen liikkeelle, vaan pitää myös tajuta liikennesääntöjä, osata toimia yhdessä ja antaa tarvittaessa tietä toisille sekä ennakoida, mitä edessä tapahtuu.

Kuuluuko perussivistykseen myös jonkinlainen kulttuuristen asioiden vähimmäismäärä? Tuleeko esimerkiksi tuntea Suomen historian päätapahtumia menneiltä vuosisadoilta? Luulenpa, että tulevaisuuden luominen edellyttää myös menneisyyden tuntemista. Entä onko sivistyksessä tarpeen osata muiden maiden kieliä? Varmaankin ainakin siinä määrin, että kyetään oppimaan toisilta ja tavoittelemaan jotain yhteistä. Riittääkö kielitaidoksi englanti?

Entä onko sivistykseen tunnettava joitain tiettyjä taiteen tuotoksia? Onko esimerkiksi jokaisen suomalaisen oltava lukenut Tuntematon sotilas tai nähnyt sen elokuvana, jonakin niistä kolmesta versiosta? Pitääkö kyetä tunnistamaan vaikkapa Sibeliuksen Finlandia? Tai Aksel Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia maalauksia, kuten Sammon ryöstö tai Lemminkäisen äiti?

Mitä mieltä olette? Millaiset asiat kuuluvat vähimmäissivistykseen?

***

Sana sivistys on suomen kielessä oikeastaan aika nuori. Se ei kuitenkaan merkitse, että sivistys olisi sinänsä nuorta. Johan me tänä vuonna yritämme ajatella, että sitä on 750 vuotta maahan pyritty istuttamaan. Mutta sanalla on aika lyhyt historia. Sen ensiesiintyminen löytyy kahden vuosisadan takaa turkulaisesta sanomalehdestä.

Turun Viikko-Sanomat 1820, 36: ”Niin on myös joka Kansan huvittava muistaa ennen elettyjä aikojansa ja ajatella kuinka hän vähittäin kokoontui yhteisen hallituksen alle, ja sen kautta sivistyi ja tointui [= kehittyi] toisten kansain vertaiseksi.” – 1822, l: ”Ensiksi haluamme – – hankkia talonpoikaisellen säädyllen kaikellaisia hyödyllisiä tietoja, niin myös sitä kaikillen järjellisillen tarpeellista viatonta huvitusta, joka valistaa mieltä ja sivistää tapoja ja käytöksiä yhteisessä elämässä.” – 1822, 51: ”Sillen [= talonpoikaissäädylle] karttusi paljon valistusta ja sivistystä siitä, että varakkaampain talonpoikain lapset saisivat yhteisissä kouluissa vähän enemmän taitoa kuin koulun käymätön isä voipi antaa heillen.”

Huomaatte, että näissä 1820-luvun esimerkeissä sivistys liittyi yhtäältä koulunkäyntiin ja toisaalta yhteiskunnalliseen elämään; suomalaisten kehittymiseen kansakunnaksi muiden rinnalle, missä yhteisellä hallinnolla on avainrooli. Pitää olla siis valistunut hallinto, joka näkee, mitä kansa tarvitsee. Ehkä siinä on viittaus siihen, että kirkollisen hallinnon taholta pyrittiin opettamaan kansaa lukemaan ja kirjoittamaan ja tehtiin sitä katekismuksen välityksellä. Kirkko opetti kansaa lukemaan valistaakseen sitä kristinopilla ja opettaakseen siten kristillisyyttä sivistyksen piirteenä.

Todettakoon, että ”valistus” on huomattavasti vanhempi suomen sana kuin sivistys, se tunnetaan jo 1500-luvulta, nimittäin Agricolan Rukouskirjasta: ”Sine olet se aijnoa walkeus, iollas caiki walistat temen mailman corwesa, ia lepitze meiden mielen öön.” Taustalla on siis sana valo ja siitä johdettu teonsana valaista. Valistus on valon lisäämistä, mielen kirkastumista, asioiden selviämistä. Hengellisessä mielessä se on itsetuntemuksen ja Jumalan tuntemuksen lisääntymistä.

Sanojen valistus ja sivistys ero ei enää nykyään ole kovin selkeä. Valistuksella ei enää ole vain tiedon lisääntymisen eli tiedollisen pimeyden poistumisen tai valon saamisen merkitystä, vaan siitä tiedosta seuranneen asenteiden muuttumisen merkitys. Jos valistaminen on ihmisen tai ihmisyhteisön tiedollista kehittymistä, niin valistus lienee tämän kehittymisen yksilön tai yhteisön henkiseen olemukseen antama lisä ja leima. Tieto ja elämänkokemus ovat valistuksessa yhtyneet ennakkoluulottomuudeksi, avarakatseisuudeksi, suvaitsevaisuudeksi. Valistunut ihminen ei ole ahdasmielinen eikä kiihkeästi jotain omaa näkemystään puolustava, vaan näkee toistenkin ajatusten olevan perusteltavissa ja antaa niille arvon.

Vai onko näin? Millainen on valistunut ihminen?

***

Yritin etsiä tietosanakirjoista määritelmää sivistykselle. Ensin tartuin hyllyssäni vanhaan sivistyssanakirjaan; joskohan sellainen osaisi sanoa jotain siitä, mitä itse otsikossaan kantaa? Mutta ei tässä v. 1924 painetussa kirjassa edes ollut koko hakusanaa sivistys. Sentään se esiintyi yhden toisen sanan selityksessä, nimittäin kuvaamassa sitä, mitä on Sivilisatsioni; se on ”sivistys eli hienostuminen”, ja Siviliseeraaminen puolestaan olisi ”sivistyttää”. Tuo hienostuminen on ihan hyvä sana, mutta siinä on vähän pintapuolisen hienostelemisen sivuääni. On jokseenkin hauskaa, että sana ”sivistys” oletetaan niin tunnetuksi ja kaiken kansan ymmärrettäväksi, että sitä ei tarvitse sisällyttää sivistyssanakirjaan! Eikä siinä väärässä ollakaan, kyllähän tämäkin joukko osasi antaa monia määritelmiä sivistykselle.

Vanhasta sivistyssanakirjasta siirryin eteenpäin 1960-luvulla painettuun tietosanakirjaan. Siinä paino asettui tietojen ja taitojen omaksumisen lisäksi kykyyn tajuta erilaisia arvoja ja niiden järjestystä. Taustaa haetaan saksan sanasta Bildung, joka alkuaan merkitsi jonkin esineen tai rakennuksen ulkoista muotoa, mutta onkin kehittynyt tarkoittamaan ihmisen henkistä muodostumista. Samansuuntainen käsite on englannin formation, jolla kuvataan esim. pappien kouluttautumista eli opillisten valmiuksien ohella hengellistä kasvua.

Murresanojen tutkijat ovat selvittäneet, että ainakin Savossa ja Keski-Suomessa sivistämisellä on tarkoitettu siistimistä ja silittämistä. Pellavia on ”sivistetty” eli siivottu harjalla silittäen ja niin saatu puhtaimmat kuidut. Työhuoneen kalut on laitettu paikoilleen ja jäljet ”sivistelty”. Myös sanotaan, että lapsen päätä tai kissaa on hellitty ”sivitellen” eli silittämällä. ”Itsensä sivistämisellä” puolestaan on tarkoitettu parempiin vaatteisiin pukeutumista.

Näistä esimerkeistä käy ilmi, että suomen sanan ”sivistys” taustalla on ainakin ulkoiseen hahmoon ja siisteyteen liittyvä merkitys. Siistiminen, siis siivoaminen, on sivistyneen ihmisen piirre, mutta ei ainoastaan vaatteissa vaan myös käytöksessä. Sopiihan se ainakin siihen ajatukseen, että ihminen siistii suutansa: sivistyneellä ihmisellä on siivot puheet. Sivistyksellä on moraalisten ominaisuuksien merkitys. Suomen sana ”siveys” on samaa juurta kuin tuo sivistäminen ja siistiminen. Sivistynyt käytös on siveellistä käytöstä, mikä muistettakoon erityisesti silloin, kun toisen ihmisen kauneus ja häneltä saatava huomio alkavat houkuttaa!

Mutta minulla on aavistus, että sanalla voi näiden kansallisten taustojen ohella olla myös kansainvälinen, suorastaan klassinen perusta, joka palautuu aina antiikin Roomaan asti. Nimittäin latinan kielen substantiivi civis, c-kirjaimella kirjoitettuna, tarkoittaa kansalaista. Civitas tarkoittaa kaupunkia tai yhteiskuntaa, jopa valtiota, ja myös kansalaisuudesta seuraavia oikeuksia. Tähän sanaan pohjautuu sitten adverbi civilis, kansalaiselle tai kansalaisille kuuluva, julkinen, valtiollinen, poliittinen. Kun tuo sana on klassisesta latinan ääntämyksestä pikkuhiljaa periytynyt eurooppalaisiin kieliin, sen alkukirjaimen c on alettu ääntää s-kirjaimen tavoin. Siitä ovat siis tulleet kaikki siviiliä ja sivilisaatiota tarkoittavat sanat.

En tiedä, onko suomenkieliseen sanaan vaikuttanut tämä termi muiden kielten välityksellä, mutta kun puhutaan sivilisaatiosta, puhutaan myös sivistyksestä. Kyse ei ole vain jokaisen kansalaisen oikeuksista vaan myös taidoista, jopa velvollisuuksista. Olla siviili merkitsee olla kansalainen ja oikeutettu ottamaan vastaan valtion lain takaamaa turvallisuutta, mutta myös velvollinen kantamaan sen ylläpitämisestä koituva oma osuutensa.

Sivistynyt ihminen on siis siviili ja pitää sivilisaatiota yllä. Sitä varten hän koulunsa ja opiskelee sekä tekee työtä ja maksaa veronsa. Hän ottaa myös osaa demokraattiseen hallintoon ja kantaa vastuuta oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Ollakseen kansalainen hänen tulee olla sivistynyt ja ymmärtää asioita tietojensa ja kokemuksensa perusteella enemmän kuin vain oman etunsa tähden. Hänen täytyy ajatella kokonaisuutta, yhteiskuntaa ja sitä, miten me yhdessä voimme turvata oikeudenmukaisuuden ja vakauden. Silloin hän ei voi panna aina itseään kaiken edelle, hän ei voi ajatella, että olkoot kaikki itse oman onnensa seppiä.

Sivistyneen ihmisen osallistuminen yhteiskunnan kehittämiseen voi toteutua politiikkaan tai yhteiseen hallintoon osallistumisena, vähintäänkin äänestämällä, mutta myös kansalaiskeskusteluun osallistumalla. Nettikeskusteluissa tarvittaisiinkin nykyään paljon enemmän sivistystä, siivoa kieltä ja ylipäätään käsitystä yhteisestä asioiden hoitamisesta. Ei riidan haastamista eikä tahallista väärinymmärtämistä, sivuseikkojen suurentelua vaan tahtoa ymmärtää asioita oikein ja oikeissa mittasuhteissa. Miten sinä voit edistää sivistystä? Missä sinä tunnistat valistuksen tarvetta? Miten toimit kansalaisena tämän sivilisaation parhaaksi?