Saarna Janakkalan seurakunnan piispantarkastuksessa Pyhän Laurin kirkossa 20.9.2026

Evankeliumi Johannes 11:21–29, 32–45

Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”

Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. … Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”

Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”

Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

 

Viikko sitten kirkoissa saarnattiin vieraanvaraisuudessa häärivästä Martasta ja hänen sisarestaan, Jeesuksen jalkojen juuressa istuvasta Mariasta. Evankeliumista luettiin, miten Jeesus moitti Marttaa siitä, että tämä hätäili ja huolehti niin monista asioista, kun taas Maria osasi keskittyä Jeesuksen opetuksen kuuntelemiseen. Tänään Jeesus tapaa sisarukset uudestaan. Nyt Martta myöntää, että Jeesuksella on kaikki valta ja että häntä on syytä keskittyä kuuntelemaan, koska hän on Jumalan Poika. Martta antaa myös Marian mennä ja jälleen polvistua Jeesuksen jalkojen juureen. Ehkä hänessä oli tapahtunut muutos sitten viime tapaamisen?

Tilanne on kuitenkin hyvin surullinen, sillä sisarusten veli Lasarus on kuollut. Kumpikin siskoista lausuu Jeesukselle samat sanat: ”Jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Onko tämä tunnustus uskosta vai syytös siitä, ettei Jeesus saapunut nopeammin? Hänhän oli jäänyt viivyttelemään kuultuaan, että Lasarus tekee kuolemaa. Nyt hän tuli vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Lasarus oli jo kuollut sekä kannettu hautaan. Hänen ruumiinsa hajoaminen oli jo alkanut, ja olisi sekä epämiellyttävää että epäkunnioittavaa enää avata hänen hautaansa.

Tässä kertomuksessa on useita kohtia, joissa ihmiset kamppailevat uskon ja epäilyksen välissä. He luottavat Jeesukselle olevan kaiken mahdollista, mutta samaan aikaan heidän inhimillinen todellisuuden tajunsa saa heidät kerta toisensa jälkeen arvelemaan: ei tästä enää mitään tule. Olisit vain Jeesus tullut aiemmin, se on myöhäistä nyt osoittaa meille myötätuntoa! Olisit tullut ja parantanut ystäväsi, niin kuin me pyysimme, kun lähetimme sinulle sanan hänestä. Koska sinä pystyt kaikkeen, miksi et lähtenyt heti liikkeelle? Ja kun nyt olet täällä, miksi kiusaat meitä surussamme ja häpäiset hänet avaamalla hänen hautansa?

Jumala on asettanut ihmisen päiville määrän, ja ihmisen osana on kerran kuolla. Se on meille kaikille itsestään selvää. Mutta tämä kova tosiasia tuntuu erilaiselta eri tilanteissa. Moni hyvin vanha ihminen kokee, ettei enää jaksa elää eikä elämältä ole enää mitään odotettavaakaan. Moni toivoo pääsevänsä pois, kun saanut kokea jo kylliksi. Moni sairas ja heikko pyytää, ettei häntä kuoleman hetkellä yritetä elvyttää, sillä edessä olisi vain lisää heikkenemistä.

Asia on toisin nuoren henkilön kohdalla. Ei tunnu oikealta eikä hyväksyttävältä, kun nuori joutuu onnettomuuteen, joka vie hänen henkensä, tai kun lapsi sairastuu parantumattomasti eikä ehdi nähdä aikuisuutta. Sellaista on vaikea ymmärtää tai hyväksyä hyvän Jumalan sallimaksi. Niissä tilanteissa jäävät läheiset vain tuskissaan kysymään Jumalalta: miksi? Miksi et parantanut? Miksi et tullut paikalle? Miksi et tehnyt mitään? Jos vain sinä olisit ollut täällä! Vai – oliko sinua edes yhtään missään, oletko olemassakaan, onko sinulla mitään valtaa tai hyvää tahtoakaan?

Usko ja epäilys kulkevat yhdessä. Eivät Jeesuksen lähimmätkään niin vahvasti uskoneet, etteikö heissä olisi ollut aina läsnä myös epäilys. Se on mitä inhimillisintä; epäilys on osa ihmisen järjellistä toimintaa, jonka Jumala itse on häneen istuttanut. Jumala on antanut ihmiselle kyvyn arvioida, mikä on mahdollisen rajoissa ja mikä ei. Sama ihminen voi olla sekä vakuuttunut siitä, että Jumala pystyy kaikkeen, että arvioida, että ei hän kuitenkaan mitään ihmettä pysty tekemään, tai ei ainakaan ryhdy sellaista meitä varten tekemään.

Ihmiselämässä voi olla hetkiä, jolloin Jumalaa kohtaan tunnetaan pettymystä siitä, että hän ei tee sitä, mitä häneltä toivotaan. Silti samalla ymmärretään hyvin, ettei Jumalan kuulukaan tehdä mitään aivan odottamatonta ja mullistavaa. Hänen tehtävänsä on nimittäin pitää luomakuntaansa yllä toisenlaisella tavalla, säännönmukaisella tavalla.

Jos Jumala ei siipensä katkaissutta putoavaa lentokonetta ota ilmassa kiinni ja laske turvallisesti maahan, tai jos hän jyrkänteeltä rotkoon suistuvaa jarruvikaista autoa pysäytä pehmeästi, saattaa ihminen ajatella, ettei Jumalaa ole tai ettei hän kaikkivaltias olekaan. Mutta vaikka Jumala joskus ihmeellisellä tavalla tekisi niin, ei hän voi ainakaan jatkuvasti ryhtyä tekemään poikkeuksia luonnonlakeihin, sillä sellainen aiheuttaisi vain lisää kaaosta. Laivat eivät kelluisi meren pinnalla, junat eivät pysyisi kiskoilla, kivet eivät maassa eivätkä naulat laudoissa. Vaikka kaikkivaltias Jumala voi tehdä ihmeen, miksi hän ryhtyisi yhden kohdalla ohittamaan itse asettamiaan luonnonlakeja, kun hän ei tee sitä miljoonienkaan kohdalla. Ihanko hän vain ystäviensä surun tähden tekisi poikkeuksen?

Ja silti: juuri tällaisena Jumala ilmoittaa itsensä Pojassaan Jeesuksessa. Isä, maailmankaikkeuden Luoja ja ylläpitäjä, lähettää Poikansa syntymään ihmiseksi, samaistumaan ihmisen osaan, ihmisen kiintymykseen ja kaipaukseen sekä ottamaan omakseen myös ihmisen surun tämän läheisen kuoleman tähden. Jeesus itkee ystävänsä Lasaruksen kuolemaa ja tekee sen, mitä tämän sisarukset olivat häneltä halunneet. Hän herättää kuolleen.

Meidän on ymmärrettävä, että sen, mitä Jeesus tässä tekee, ei ole tarkoitus toistua. Ihmisten hurskaimmatkin yritykset herättää kuolleita voimakkailla rukouksilla ovat yleensä päättyneet pettymykseen. En kiistä, etteikö Jumala voisi halutessaan silti niinkin tehdä, mutta ei säännönmukaisesti. Tämä kertomus Lasaruksesta tulee lukea samalla tavalla kuin se Matteuksen evankeliumin kohta, jossa kerrotaan Jeesuksen ristinkuoleman hetkellä jo aiemmin poisnukkuneitten pyhien ihmisten nousseen haudoistaan ja ilmestyneen monille Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen (Matt. 27:52-53). Se oli poikkeuksellinen merkki uudesta toivosta. Se oli osoitus siitä, mitä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus tuovat tullessaan: uusi aika alkaa, toivo ja tulevaisuus ovat nyt käsillä.

Jeesus viivytteli Lasaruksen luo menemistä, kunnes tämä oli kuollut voidakseen mennä ja osoittaa, että hänellä on valta herättää kuolleita. Kuolema on voitettu, sillä Isä on antanut Pojalle vallan sen ylitse. Kaikki pahan valta, synti ja kuolema, jotka sitovat ihmisiä otteeseensa, on hänessä murskattu. Mutta se tapahtui vain Jeesuksen oman kivun ja kuoleman kautta.

Autuas se, joka ei loukkaannu Jeesukseen, kun tämä ei teekään sitä, mitä häneltä pyydetään. Autuas se, joka ei menetä uskoaan Jumalan kaikkivaltiuteen, kun tämä ei käytäkään sitä osoittaakseen voimaansa vastaansanomattomalla ihmeellä. Autuas se, joka hyväksyy, että Jeesuksen tienä oli kulkea heikkouteen, kärsimykseen ja kuolemaan, peräti oikeudettomaan tuomioon ja vääryydellä surmatuksi tulemiseen. Siinä on myös meidän toivomme, kun omat voimamme loppuvat, tai kun joudumme murheeseen ja jättämään jäähyväisiä rakkaillemme. Meidän toivomme on siinä, että Jeesus on kuoleman voittaja. Me turvaudumme elämässä ja kuolemassa Herraamme Kristukseen.