Luodaanko uusi maailma armolla vai oikeudella?

Evankeliumi Matteus 19:27–30

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”

Rakkaat kristityt. Uuden kirkkoherran aloittaminen on koko seurakunnalle merkittävä juhlahetki. Se on luonnollisesti itse virkaan astujalle iso käännekohta, mutta myös seurakuntalaisten kiinnostus kohdistuu siihen, millainen tulevaisuus onkaan edessä. Uuden kirkkoherran ja hänen työtovereittensa sekä seurakunnan luottamushenkilöiden odotus kohdistuu tulevaan yhteistyöhön. Myös kaupungin asukkaita kiinnostaa, millä tavoin uusi kirkkoherra tulee heitä kohtaamaan.

Nyt eläkkeelle siirtynyt Esa Löytömäki palveli seurakuntaa vuodesta 1988 alkaen ja kirkkoherrana vuodesta 2007. Pitkistä vuosista on täällä hyvä muisto. Mutta ei Sanna Kuisma hänestä kauas jää, sillä hänkin on ollut täällä jo vuodesta 2001 asti. Siihen aikaan minäkin häneen tutustuin. Olin tuolloin seurakuntavirkani ohessa tuomiokapitulin asessori. Tehtäväkseni tuli ottaa vastaan Sanna Kuisman saarnanäyte, kun hän oli suorittamassa pastoraalitutkintoa. Teimme yhdessä automatkan Tampereelta Kurun suunnalle erääseen kyläkirkkoon. Matkalla keskustelimme siitä, millaista on olla pappi.

Näin muistelen, mutta en osaa sanoa yhtään mitään siitä, mitä Sanna puhui. Vaikutelma hänestä oli silti hyvä, ja olin varma siitä, että hän tulee pärjäämään. Saarna oli selkeä ja tutkintokin tuli hyvin suoritetuksi.

Te forssalaiset olettekin tulleet Sannan tuntemaan jo paremmin kuin minä. Varsinkin tämän kaupungin nuoret ovat hänet ottaneet omakseen, ja Sanna on välittömällä ja iloisella tavalla omistautunut seurakuntansa palveluun. Tästä molemminpuolisesta kiintymyksestä todistaa se, että joitakin vuosia sitten Forssan kirkon täyttäessä sata vuotta, kirkosta tehdyn juhlalehden takasivulla julkaistiin Sannasta paperinukke. Ehkä se kuvasi sitä monipuolisuutta, jota Sanna oli lasten ja nuorten keskuudessa osoittanut. Hänessä saattoi nähdä monia piirteitä, kuin päälle sovitettuja erilaisia asuja.

Mutta entä nyt, kun hän aloittaa kirkkoherrana? Onko kirkkoherraan kohtuullista kiinnittää monia odotuksia jokaisen maun mukaan? Voiko häntä pukea milloin millaiseenkin rooliin ja katsoa, miten hän siinä miellyttää? Voiko ylipäätään ketään taivutella jokaisen ikiomien odotusten mukaiseksi, kun ihminen kuitenkin pysyy pohjimmiltaan samana? Olihan se paperinukkekin ihan samannäköinen kasvoiltaan ja asennoltaan aina, oli päälle asetettu sitten millainen kolttu tai virkapuku hyvänsä. Toiseen ihmiseen kohdistetut odotukset yltävätkin aina vain pintatasolle, eivätkä tavoita sitä, mitä ihminen todellisuudessa on.

Kirkkoherran virassa ovat eri velvoitteet ja vastuu kuin kappalaisella. Hänen täytyy kiinnittää huomiota johtamiseen ja hallintoon, eikä papin perustyöhön jää niin paljon aikaa ja voimia, kuin kappalaisena. Uusi istuin on siis luvassa, mutta millaiseksi muodostuu sillä istuminen?

Päivän evankeliumissa Jeesus puhui samanlaisella kielikuvalla omille kahdelletoista opetuslapselleen. Heitä kiinnosti, mitä hyötyä heille koituu siitä, että he ovat jättäneet kotinsa, perheensä ja arkityönsä sekä lähteneet Jeesuksen kanssa kiertämään maata Jumalan valtakunnan asialla. Mitä me siitä saamme? kysyi Pietari.

Jeesus vastasi merkillisellä lupauksella: maailman uudelleen luomisessa te saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Olisiko tiedossa siis valtaa ja kunniaa? Vai oikeus langettaa tuomioita? Ihmisen korvissa tuollainen tulevaisuuden lupaus herättää ylväitä, mutta vähän kiusallisia mielikuvia. Maailmassa on nähty niin monia kunniastaan kipeitä kuninkaita, itsestään haltioituneita hallitsijoita ja vallastaan juopuneita valtiaita, ettei kuulosta hyvältä, jos Jeesuksen opetuslapsiakin korotettaisiin heidän kaltaisikseen. Siitä seuraa vain uskonnon väärinkäyttöä, jos ihminen päästetään perustelemaan omaa ylemmyyttään jollain jumalallisella oikeudella. Silloinhan kaikki kritiikki vaiennetaan vetoamalla Jumalan tahtoon.

Mutta ei Jeesus sellaista tulevaisuutta lupaakaan. Kun hän puhuu maailman uudelleen luomisesta, hän tarkoittaa toisenlaista tulevaisuutta. Uudessa maailmassa vallitsevat oikeus ja armollisuus. Avainasemassa on se, että itse Jumalan Poika siinä asettuu omalle istuimelleen, ja hänen oppilaidensa tehtävänä on ottaa osaa siihen, miten hän hallitsee.

Jeesuksen puheen taustalla on juutalaisuudessa tunnettu ajatus lopunajallisesta murroksesta, suorastaan vanhan häviämisestä ja uuden sen tilalle luomisesta. Maailman aika päättyy kosmisessa mullistuksessa, mutta kun uusi luodaan tilalle, siinä säilyy suhde vanhaan. Pelastuneet jatkavat olemistaan ja elämistään jossain uudessa muodossa.

Kristillisessä julistuksessa on kuitenkin pääsääntöisesti pidättäydytty maalailemasta mielikuvia, joissa maailmaa kohtaa tulinen tuho, mutta sellaisen jälkeen saavat valitut Jumalan lapset istua valtaistuimilla ja hallita. Muutamista Raamatun jakeista voi sellaisia kuvia herätä, mutta niistä ei pysty rakentamaan selkeää ja kaikin osin johdonmukaista, saati yksityiskohtaista käsitystä. Ylipäätään Raamatusta ei pidä etsiä lopun aikojen käsikirjoitusta, sillä sellaisen rakentelu johtaa vain mielikuvitusta kiihottaviin mutta ahdistaviin arvailuihin. Pelko ottaa vallan, ja sen mukana usko Jumalan rakkauteen ja armollisuuteen häviää.

Mutta mitä Jeesus sitten tarkoittaa, kun hän lupaa apostoleilleen valtaistuimet ja Israelin sukukuntien hallinnan? Kun nämä evankeliumin sanat kirjoitettiin, murros oli jo tapahtunut, monille suoranainen maailmanloppu koittanut. Rooman legioonat olivat hävittäneet Jerusalemin ja ajaneet sen kansan maanpakoon. Israelin heimot oli hajautettu ja temppeli oli tuhottu. Myös kristityt olivat paenneet kaupungista.

Mutta ei tämä merkinnyt kaiken loppumista. Myös uudelleen luominen oli käynnistynyt. Käänne oli tapahtunut oikeastaan jo Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Kyseessä on aikain taite, jossa oli syntymässä uusi Jumalan lasten seurakunta eli kirkko. Sen johtajina olivat nuo kaksitoista apostolia; Juudaksen tilalle jo Mattiaskin valittuna.

Jeesuksen puheessa hänen opetuslapsensa edustavat sitä uudeksi luotua maailmaa ja uudistuvaa Jumalan kansaa. Nyt ei enää Israel ole yksin Jumalan lasten kansa, vaan sellaiseksi kutsutaan niitä, jotka noudattavat Jumalan tahtoa. Uudeksi luominen on nyt käsillä, ja apostolien valtaistuimilta julistetaan Kristuksen voittoa. Jeesuksen omilleen lupaama hallintavalta on oikeutta ja tehtävää kuuluttaa evankeliumia, sillä millään muulla tavalla eivät hänen omansa voi ottaa osaa Jumalan kaikkivaltiuteen maailmassa. Heistä ei tule toisten tuomareita, vaan heidän tehtävänsä on avata Kristuksen tähden ovea ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Tällä tavoin on ymmärrettävissä Jeesuksen puhe hänen opetuslapsistaan valtaistuimilla. Sen taustalla on tuon ajan juutalainen apokalyptinen näky lopun maailmanpalosta, mutta se on sijoitettu Jeesuksessa toiseen kokonaisuuteen.

Kirkkoherran virkaan astuminen palautuu tähän samaan lupaukseen. Jeesus asetti apostolit tehtäviinsä, ja hän jatkaa lupauksensa täyttämistä asettamalla seurakuntiin kirkkoherroja. Heille on uskottu sanan valtaa, jolla he päästävät ihmisiä synneistään. Evankeliumin saarna on tämän viran oikeaa vallankäyttöä. Apostolin valtaistuin on tämä kirkon saarnatuoli. Täältä puhutaan Kristuksen äänellä eli vedotaan Jumalan sanaan, jossa ihmisen itsekkyys ja synti tulevat tuomituiksi, mutta hän itse saa tulla armahdetuksi. Tältä valtaistuimelta saa ihminen kuulla Jumalan äänen, tulla puhutelluksi Jumalan pyhällä tahdolla, ja sen tähden kääntyy Jumalan puoleen saadakseen hänen armonsa ja välttyäkseen tuomiolta.

Kirkkoherraa ei virkaan asetettaessa siten nosteta tuomarin eikä kuninkaan valtaistuimelle vaan hänet kutsutaan, asetetaan ja siunataan sellaiseen virkaan, jossa hän hallitsee Jumalan armolla. Jumalan uusi maailma ei synny hallinnollisilla päätöksillä vaan armon sanalla, johon usko tarttuu ja joka saa ihmisen luottamaan Jumalaan.

Tällaisella tarkoituksella käymme nyt alttarin äärelle asettamaan kirkkoherran virkaansa.