Joulun sana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 16.12.2014

 

Hyvä joulua juhliva sairaalan väki, potilaat, omaiset ja henkilökunta.

Olin sunnuntaina laulamassa Kauneimpia joululauluja. Tällaisilla tilaisuuksilla on seurakunnissa jo pitkä perinne. Sen aloitti Suomen Lähetysseura yli 40 vuotta sitten, ja laulutilaisuudet ovat edelleen hyvin suosittuja. Lehtitietojen mukaan sunnuntaina kokoontui Tampereen kirkkoihin yli 20 tilaisuuteen noin 8.000 laulajaa. Kirkot ovat olleet täynnä joulua laulun voimin etsiviä.

Laulu kuuluu jouluun. Ei ainoastaan siksi, että kaunis musiikki luo tunnelmaa, vaan myös siksi, koska lauluun yhtyminen ilmaisee jotain koko juhlan sisällöstä ja merkityksestä. Esikuvana on se laulu, jota enkelit evankeliumin mukaan lauloivat jouluyönä paimenille: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:14)

Joululauluihin on usein koottu paljon siitä hyvästä, jota jouluna halutaan kokea ja jonka nuo laulut myös meille omalla tavallaan välittävät. Joululauluissa usein muistellaan menneitä jouluja ja luetellaan asioita, joista joulun tunnelma on ainakin ennen syntynyt. Mielikuvien voimalla palataan muistoihin, kenties omaan lapsuuteen asti.

Joululauluissa on yksi teema yli muiden. Niin tietysti pitääkin olla, onhan joulussa aivan oma sisältönsä. Mutta joululauluissa toistuu yksi sana muita useammin. Jos jätetään pois laskuista itsestään selvänä sana joulu, arvaatko mikä sana esiintyy lauluissa yli muiden? Se on sana lapsi eri muodoissaan.

Selasin tämänvuotisen Kauneimpien joululaulujen vihkosen, jonka Lähetysseura on painattanut. Tässä vihossa on 24 laulua, ja paria poikkeusta lukuun ottamatta niistä kaikista löytyy sana lapsi tai sen johdannainen. Tämä tuskin on sattumaa; luulen, että kaikkein kauneimmilla joulumuistoillakin on aina jotain tekemistä lasten tai lapsuuden kanssa.

Onhan joulu erityisesti kaikkien lasten ja lastenmielisten juhla. Siksi on paikallaan laulaa lauluja lapsen äänellä, lapsen kokemuksella tai lapsuuden muistoihin palaten. Onhan joulu hetki, jota erityisesti lapsi odottaa ja jonka vanhemmat haluavat erityisesti lapsilleen valmistaa. Siksi niin monien laulujen näkökulma on lapsen katse – josta myös monissa lauluissa puhutaankin, lapsen kirkkaasta katseesta.

Mutta joulu on myös syvemmässä mielessä lapsen juhla. Onhan sen keskushenkilönä lapsi, joka syntyy. Lapsi, joka syntyy köyhään perheeseen, keskelle kiirettä, arkiseen eläinten suojaan, hankalaan aikaan, matkalle poissa kotoa, vanhemmille, joita valtiollisen byrokratian rattaat liikuttelevat. Joulun lapsi tuo iloa, niin äidille kuin perheen isälle, mutta myös työstään lampaidensa parista lasta katsomaan rientäville paimenille. Jouluna huomio kiinnittyy lapseen.

Kauneimpien joululaulujen vihossa on viime vuosina suosituksi tullut ruotsalaisen Carola Häggkvistin laulu Taivas sylissäni. Kuulin, että tämä laulu on tullut erityisesti naisten, tai tarkemmin sanoen äitien suosimaksi. Kaiketi siksi, koska se on kirjoitettu lapsen äidin näkökulmasta. Siinä äiti, Maria katselee vastasyntynyttä lastaan ja ihmettelee tätä. Ehkä laulu on tullut äitien rakastamaksi juuri siksi, koska sen sanoin voi kuka tahansa ihastella lastaan tietämättä, mitä tämän tulevaisuudelle on varattuna. Mielen täyttää samaan aikaan niin kiitos uudesta elämästä kuin huoli tulevaisuudesta, sekä sydämellinen rakkaus lasta kohtaan että halu suojella vastasyntynyttä vaaroilta.

Laulussa Maria pohtii: Olet toisten kaltainen, Lapsi lupauksien? Mutta samalla hän kysyy: Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan? Äidin suuri tehtävä aukeaa Marian silmien edessä paljon omaa lasta laajemmaksi: Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Täällä yliopistollisessa sairaalassa syntyy joka päivä lapsia, toinen toistensa kaltaisia ja kuitenkin erilaisia. Omatkin lapseni ja lapsenlapseni ovat täällä nähneet päivänvalon. Täällä syntyviä kannetaan sylissä, hoidetaan hellästi, ihmetellään ja ihastellaan. Heissä kaikissa nähdään lupauksia tulevasta ja heidän kaikkien kohdalla ollaan myös täynnä kysymysmerkkejä. Miten paljon saakaan kantaa sylissään se, joka lasta kantaa!

Joulun salaisuus on kätketty pieneen lapseen. Suuri lahja näyttää ulkonaisesti vähäiseltä ja heikolta, mutta sisältää koko maailman tulevaisuuden ja toivon. Jeesus-lapsi on kaikkien lasten ja lasta rakastavien huomion kohteena. Myös sinä, jolla ei ole omia lapsia, saat hänessä lahjan. Sinulle syntyy lapsi, joka on toisten kaltainen – hän on samanlainen ihminen kuin sinä ja minä, syntynyt omasta äidistään niin kuin sinä ja minä. Mutta hän on enemmän. Hän on Jumalan lupausten lapsi. Hänessä kaikki maailman ihmiset saavat sekä pienen veljen että ystävän, puolustajan ja pelastajan.

Joulun lapsi tekee meistäkin lapsia. Jouluna saamme lähestyä Jumalaa kuin pienet lapset, koska hänkin lähestyy meitä pienenä lapsena. Se antaa meille luvan unohtaa pelot, jättää pois aikuiselle tyypilliset huolet, riittämättömyyden tunteen, arkuuden ja häpeän. Joulu antaa meidän luottaa lapsen lailla. Joka uskoo Jeesukseen, hänellä on jo koko taivas sylissään.

Rukoilemme lasten adventtirukouksen sanoin:

Sua Jeesusta, joulun lasta, me pyydämme päälle maan.

Me oomme niin pieniä vasta, käy meitä sä siunaamaan. Aamen.