Iltahartaus Kalevankankaan hautausmaakävelyn päätteeksi 27.8.2015

 

Tänä iltana lainaan erään käsitteen demokraattisesta hallinnosta, vaikka tarkoitukseni ei ole puhua sanaakaan politiikkaa. Se käsite on läpinäkyvä päätös. Kuntien, seurakuntien ja valtion hallinnossa tulee tehdä läpinäkyviä päätöksiä. Se tarkoittaa, että mitään ei kähmitä salassa, korruptiota ei sallita eikä niitä petetä, joiden osana on luottaa päättäjiin. Ne, joita päätös koskee, saavat halutessaan kaikki selvitykset siitä, miten asia pantiin vireille, miten se valmisteltiin ja millä perusteella päätettiin. Esimerkkejä voitaisiin keksiä muidenkin yhteisöjen piiristä, seuroista, taloyhtiöistä ja liikeyrityksistä, ja kaikkialla painotettaisiin samaa: läpinäkyvä päätös – siinä on luottamuksen perusta.

Mutta miksi lainaan tällaisen byrokratialta kalskahtavan termin tähän iltaan? Mitä tekemistä sillä on täällä hautausmaalla? Siirrän käsitteen päätöksenteosta päättymiseen. Täällä on käsillä monta jo päättynyttä tai pian päättyvää asiaa. Vastaan tulee päätös monessa muodossa.

Syksyn tullessa kesä päättyy. Koululaisten lomat ovat jo päättyneet. Tämän kesän vähäisetkin helteet päättyivät eilen. Hiljalleen päättyy myös se aika, jolloin ulkona tarkenee ilman takkia, lakkia ja käsineitä. Tämän puiston vihreä aika päättyy.

Illan vaellus hautausmaalla päättyy tähän hartauteen. On kuljettu monien elämän päättymisestä kertoneiden muistomerkkien luona. On kuultu päättyneitä tarinoita. Elämän kertomuksia, joissa on ollut toivoa ja iloa, valoa ja tulevaisuutta. Mutta jotka yhtä kaikki ovat päättyneet.

Vaikka emme kulkisi hautausmaalla, on elämän päättyminen joka tapauksessa silmiemme edessä. Näemme ja kuulemme sanomia sodista, nälästä ja hädästä. Luoksemme etsiytyy ihmisiä, jotka haluavat, että uudessa kotimaassa heidän kärsimyksensä jo päättyisivät.

Moni elämän päätös on tullut ennakoituna, hiljaisena hiipumisena. Moni on tullut nopeasti vaikean sairauden seurauksena. Moni päätös on tullut inhimillisesti katsoen aivan liian varhain. Moni on myös tullut odottamatta. Tänään ovat tamperelaiset surreet pienen koulutytön kuolemaa eilen sattuneen liikenneonnettomuuden seurauksena. Ajatukset ovat olleet niiden luona, jotka ovat kärsineet menetyksen.

Niin paljon päättymisiä, niin paljon surua. Niin paljon nopeita elämän päättäviä lopullisia ja läpinäkymättömiä päätöksiä, joihin ei ole voinut valmistautua, joita ei ole voinut edeltä katsella. Mieli on odottanut jotain muuta, ja yhtäkkiä se kaikki onkin poissa. Tulevaisuutta ei enää näy. Kuolema on vetänyt eteen mustan verhon, jonka lävitse on vaikea nähdä elämässä mitään valoa.

Tämä hautausmaan käytävä päättyy tähän paikkaan. Onko tämä paikka umpiperä, vai näkyykö täältä vielä jotain? Tässä on monien elämän polkujen päätös, siitä kertomassa täältä näkyy ainakin koko joukko hautakiviä.

Mutta näkyy täältä myös muuta: kun kohotat katseesi näiden kivien yli, näet valoisan taivaan ja sen eteen piirtyvän ristin. Olemme läpinäkyvän päätöksen edessä. Täältä näkee vielä. Täältä näkee valon. Kaikki ei päätykään tähän. Edessä on valo, uusi toivo, uusi tulevaisuus. Mutta valo näkyy ristin takaa.

Jeesuksen Kristuksen risti kertoo kuolemasta. Se kertoo Jumalan Pojan kärsimyksestä. Se kertoo epätoivoisesta huudosta: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miten monet ovatkaan tunteneet samoin! Jumala on meidät hylännyt eikä meille ole jäänyt enää mitään. Rakkaamme on tempaistu pois, ja edessä on vain pimeyttä.

Mutta Jeesuksen Kristuksen risti kertoo myös enemmästä. Se kertoo kuoleman voittamisesta, se julistaa ylösnousemusta ja uutta elämää. Tämä päätös on läpinäkyvä. Ristin takaa kajastaa taivas. Kuoleman takaa pilkottaa jo uusi elämä, kun sitä katsoo Kristuksen ristin lävitse.

Läpinäkyvä päätös on luottamuksen perusta. Elämä päättyy kullakin aikanaan. Mutta Kristuksessa tuon päätöksen läpi kajastaa jo ikuinen elämä. Siihen me luotamme päätöshetken lähestyessä.

Rukoilemme Martti Lutherin iltarukouksen sanoin.

Taivaallinen Isäni, minä kiitän sinua Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta, kun olet tänäänkin niin armollisesti suojellut minua. Rukoilen sinua: anna minulle kaikki syntini anteeksi, kaikki, mitä olen tehnyt väärin. Varjele minua tänäkin yönä. Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni ja kaiken sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon kanssani, ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun. Aamen.