Saarna Kihniön siunauskappelissa 31.5.2026

Evankeliumi Johannes 15:1-10

Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

 

Rakkaat kihniöläiset. Tähän messuun olemme kokoontuneet poikkeuksellisesti kirkon sijasta siunauskappeliin. Tänne on tultu hautausmaan poikki, asteltu kappelin ovelle samaa hiekkakäytävää pitkin, jota monet teistä ovat ehkä useammankin kerran kulkeneet hiljaisissa saatoissa kappelista ulos haudalle. Tänään messun jälkeen kuljemme toisenlaisessa saatossa kappelin ovelta muistolehtoon siunaamaan sitä käyttöön. Tämän päivän kulkueemme on toisenlainen; siihen ei sisälly hyvästijättöjä eikä surua, vaan päinvastoin iloa ja kiitosta siitä, että kaunis hautausmaan alue on valmiina käyttöön.

Mikä olisikaan parempi ajankohta siunata hautausmaa käyttöön kuin tämä kesän alku? Luonto uhkuu talven alta herännyttä elämää, linnut laulavat, maa hohtaa vihreyttä ja puiden lehdet ovat herkän vaaleanvihreitä. Kaikessa näkyy, miten elämä on vahvempi kuin kuolema. Koko luomakunta kauneudellaan julistaa Jumalan suuria tekoja, ja niitä me otamme kiitoksella vastaan ja uskomme, että mekin olemme osa Jumalan luomakuntaa.

Kesän alkuun osuu aina kirkkovuodessa Pyhän Kolminaisuuden päivä. Se on taitekohta kirkkovuoden kahden erilaisen puoliskon välissä. Kun kirkkovuosi alkaa adventista, sen pyhäpäivät talven ajan tänne kesän korvalle saakka käsittelevät sitä, millainen Jumala on. Tästä alkaa toinen puolisko, joka kertoo siitä, mitä Jumala ihmiseltä tahtoo. Edellistä kutsutaan juhlapuoliskoksi, koska siihen osuvat suuret juhlapyhät joulu, pääsiäinen ja helluntai. Jälkimmäistä puolta vuotta kutsutaan kekseliäästi juhlattomaksi puoliskoksi; tästä alkavan puolen vuoden pyhät kääntävät katseen siihen, miten ihmisen tehtävänä on elää Jumalan lapsena. Edellisen puolen vuoden pyhät julistavat, että Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja että Hän yhtenä Jumalana toimii kolmessa persoonassa ja tekee suuria pelastustekoja, kukin persoona omalla tavallaan. Tästä eteenpäin puhuvat päivien Raamatun lukukappaleet siitä, millä tavoin ihmisen tehtävänä on liittyä Jumalan työhön maailmassa. Tänään olemme nivelkohdassa; tänään puhutaan Jumalan kolmiyhteydestä, siitä, miten ihminen ei kykene määrittelemään Jumalaa ihmisjärjen avulla, vaan ainoastaan uskomaan ja turvautumaan häneen, ylistämään ja palvomaan häntä sekä rukoilemaan häntä avuksi.

Jumala säilyy ihmiseltä salattuna, mutta hän kertoo itsestään sen verran, kuin ihmisen on tarpeellista tietää ja ymmärtää voidakseen palvoa ja rukoilla häntä. Tänään, kun menemme siunaamaan muistolehtoa, Jumala raottaa meille salaisuuksiensa verhoa ja paljastaa olevansa ensinnäkin Isä Luoja, kaiken elämän Antaja, ja toiseksi Poika Lunastaja, syntiemme sovittaja ja haudasta ylös noussut kuoleman Voittaja, ja kolmanneksi Pyhä Henki, uskon synnyttäjä ja rohkaisija, joka alati kutsuu meitä luottamaan Jumalaan huolimatta siitä, että emme häntä näe emmekä voi häntä saada mahtumaan ymmärrykseemme. Hän on yksi, mutta kuitenkin kolme, ja hän on sitä juuri meitä varten. Meille hän kertoo itsestään, koska kaikista olennoista juuri ihminen kykenee uskomaan häneen ja vastaamaan hänen kutsuunsa.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu Jumalasta, Isästään, puutarhurina, joka pitää huolta viiniköynnöksen asiallisesta kasvusta ja hedelmän tuottamisesta. Se on vertauskuva sekä Jumalan työstä että ihmisen työstä. Ihmisen tehtävänä on pysytellä Jumalan yhteydessä, antaa hänen elämänsä virrata meihin niin kuin virtaa neste maan sisältä juurista kaikkeen kasvavaan. Kaikki tämän kappelin ympäristön kasvit kertovat samasta: tulee olla rungon ja juurten kautta yhteydessä veteen, että elämä saisi kasvin kukoistamaan.

Jeesuksen vertauksessa kyseessä on viiniköynnös, josta puutarhuri poistaa turhat rönsyilevät oksat ja lehdet. Sellaiset vain kuluttavat kasvin voimaa, kun sen pitäisi tuottaa rypäleitä. Samoin ihmisen elämässä: kaikki tarpeeton ja ihmistä kuluttava estää häntä tuottamasta hyvää hedelmää, kun hänen aikansa ja voimansa menee merkityksettömissä kinasteluissa ja toisten kadehdinnassa.

Viime vuosina on viiniköynnöksen kasvattaminen tullut monen suomalaisenkin harrastukseksi, vaikka tuo kasvi vaatiikin aurinkoa enemmän kuin lyhyt kesämme ehtii tarjota. Moni on kuitenkin saanut sen tuottamaan rypäleitä pihassaan, kun on sitä oikein hoitanut. Meidän kosteat kesämme saavat viinin kasvattamaan aika pöheikön suuria lehtiä; tiedän tämän, koska poikani on istuttanut sitä mökille. Pitäisi puutarhurin nähdä enemmän vaivaa ja karsia lehtiä ja versoja pois varjostamasta ja voimaa viemästä. Minun osuuteni on ollut vain ajaa ruohonleikkurilla vierestä, ja mokomat turhat kärhet jäävät helposti koneeseen kiinni! Ehkä pitää ottaa isännän rooli ja kerätä itse turhat osat pois poltettaviksi.

Jeesus sanoo olevansa viinipuu, tai paremminkin hän on se viiniköynnöksen runko, josta kaikki oksat saavat voimansa. Ne eivät tuottaisi hedelmää ilman yhteyttä runkoon. Mutta vaikka niillä on yhteys runkoon, ne helposti tuottavat vain sinänsä suuria ja näyttäviä, mutta tuloksen kannalta hyödyttömiä lehtiä ja aivan liikaa tarpeettomia versoja. Elämässä voivat monet sinänsä viehättävät ja kiinnostavat asiat vallata mielen niin, ettei tärkeille asioille jää aikaa eikä energiaa. Mutta miten niistä päästää irti, siinäpä pulma ja harjoitus jokaiselle.

Viime aikoina yleistyneet älypuhelimet esimerkiksi ovat niin koukuttavia aikavarkaita, että sitä pikkuista ikkunaa sormella siirtelemällä saa kulumaan monta tuntia tulematta hullua hurskaammaksi. Vaikka tästä puhutaan nyt paljon lasten ja nuorten ongelmana, on sama laite yhtä koukuttava aikuisenkin kädessä. Vähempikin selailu riittäisi, tunnustan.

Jeesus puhui arvojärjestyksessä, jossa tärkeintä on rakkaus. Siinä ihminen myös tuottaa hyvää hedelmää eikä hänen elämänsä ja kasvunsa huku kaikenlaiseen turhaan ja merkityksettömään. Jeesus sanoi: ”Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Isä Jumala on rakkaudessaan lähettänyt Poikansa ihmiseksi, ja Poika on osoittanut rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan antamalla itsensä uhriksi. Hän lähettää omansa osoittamaan rakkautta, sitä rakkautta, jonka lähtökohtana on Jumalan rakkaus.

Me olemme Jeesuksen seuraajina osa samaa ketjua, tai samaa viiniköynnöstä, jonka alku on Jumalassa ja josta virtaa Jeesuksen kautta Jumalan rakkaus meihin ja meidän välityksellämme eteenpäin. Silloin myös elämämme voi kukoistaa niin kuin kesäinen luonto. Luoja on rakkaudessaan täyttänyt maan elämällä. Se pitää paikkansa myös hautausmaasta ja sen luonnosta, kaikista puista ja kukista, joita ihailemme. Mutta se pitää paikkansa myös niistä ihmisistä, jotka tänne on haudattu. Heihin Jumala antoi kerran elämän, ja heidät hän myös kerran kutsuu ylösnousemuksessa uuteen elämään. Hautausmaa ei ole Jumalaan luottavalle ihmiselle kuoleman vaan elämän puisto.

Hautausmaan puutarha, jota kohta menemme käyttöön siunaamaan ja jolle sittemmin kannamme poisnukkuneita rakkaitamme, voi myös julistaa meille Jumalan rakkautta. Kaikki, jotka tämän Kihniön siunauskappelin ympärillä levittäytyvässä puutarhassa vierailevat, voivat omaisiaan muistaen ajatella kaikkea sitä hyvää, jota Jumala jokaiseen ihmiseen on kätkenyt. Sellainen kutsuu myös itseä pysymään Jumalan rakkaudessa ja osoittamaan sitä toisille.

Me liitymme kolmiyhteisen Jumalan työhön uskossa ja rakkaudessa. Sen merkiksi nousemme nyt ylös ja yhdymme uskontunnustukseen.