Jumalan asuinsija ja taivaan portti

Evankeliumi Matteus 18:1–6, 10

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:

”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Rakkaat seurakuntalaiset, niin Kylmäkoskelta kuin muualta Akaasta tähän iltamessuun kokoontuneet. Tänään on aihetta kiitokseen, sillä onhan tämä kylmäkoskelaisten kolmas kirkko saanut valmistuttuaan palvella ensin juuri itsenäistyneen seurakunnan kirkkona ja sittemmin jälleen Akaan seurakunnan kappelina. Viimeisen vuosikymmenen ajan se on ollut monipuolisen kulttuurielämän kirkko; täällä on säännöllisten jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten viettämisen lisäksi ollut myös paljon erilaisia musiikin, taiteen, kirjallisuuden jne. tilaisuuksia. Kulttuurikirkon profiililla on tämän kylän asukkaille ollut tarjolla jotain sellaista, mitä Toijalassa tai Viialassa ei ole. Se on tuonut tänne useita kiinnostuneita, varmasti myös lukuisia ensikertalaisia tämän kirkon kävijöitä.

Mutta teissä tähän iltakirkkoon kokoontuneissa on epäilemättä monia sellaisia, joiden elämässä tämä kirkko on ollut erilaisten käännekohtien näyttämönä. Tietääkö joku teistä tulleensa kastetuksi tässä kirkossa? Entä kuka on konfirmoitu eli päässyt ripille tässä kirkossa? Onko joku vihitty avioliittoon täällä? Seuraava kysymys kai kuuluisi, kuka on siunattu hautaan täällä… mutta jätän sen nyt vain aavistusten asteelle. Sen sijaan kysyn, kuka on ollut täällä läsnä hautaan siunaamisessa? Entä kenen joulunviettoon on kuulunut kirkko Kylmäkoskella?

Näemme, että tämä on paikkakunnan asukkaille rakas kirkko. Siksi se myös haluttiin panna kuntoon ja säilyttää, kun se viitisentoista vuotta sitten jouduttiin sisäilmaongelmien vuoksi sulkemaan. Onneksi paikalliset aktivoituivat rahankeruuseen, ja varoja saatiin seurakunnan tueksi myös kirkkohallituksesta, ja niin kirkko päästiin peruskorjauksen jälleen vihkimään kesän korvalla 2014. Tuon messun jälkeen olen täällä pari kertaa käynyt, yhden kerran pitämässä raamattuluennon ja toisella kertaa piispantarkastuksen yhteydessä osallistumassa ”elämäni virsi” -visailuun.

Tänään vietetään kirkkovuodessa mikkelinpäivää. Se oli oikeastaan kalenterissa jo edellisellä viikolla, nimittäin 29.9., jolloin kaikki Mikot, Miikat, Mikaelit ja Mikaelat viettävät nimipäiväänsä. Tuo päivä on pyhimyskalenterissa arkkienkeli Mikaelin nimikkopäivä, ja samana päivänä muistetaan läntisessä kristikunnassa myös kahta muuta arkkienkeliä, Gabrielia ja Rafaelia.

Mikkelinpäivää pidetään lasten ja enkelien päivänä. Lukemattomat saarnat onkin saarnattu suojelusenkeleistä, ja ehkä viime vuosina entistä useammat lastensuojelusta. Se on tullut meille tärkeämmäksi puheenaiheeksi, kun näemme, että lasten turvallisuutta ja hyvää kasvua eivät uhkaakaan ainoastaan sairaudet ja onnettomuudet, vaan lukuisat muut tuhoisat asiat. Jos aiemmin olemme pelänneet lapsille sattuvan jotain ruumiillista pahaa, nyt ymmärrämme ehkä entistä syvemmin, millaista sielullista vahinkoa voi lapselle aiheutua.

Kun tämä kirkko rakennettiin, Suomessa noin joka kymmenes lapsi kuoli ensimmäisen elinvuotensa aikana. Nykyhetkestä on vaikea saada tarkkoja lukuja, mutta ensimmäisen viiden vuoden aikana kuolee meillä enää vain 2 lasta tuhannesta. Samalla on kuitenkin tapahtunut myös syntyvyyden lasku, mikä niin ikään on meidän aikanamme saavuttanut pohjalukemat. Lapsia on vähän, mutta onneksi he ovat pääsääntöisesti fyysisesti turvassa. Ehkä lasten vähyys saa meidät paremmin ymmärtämään, miten arvokkaita he ovat. En tarkoita ainoastaan kuntia ja kaupunkeja, jotka kipuilevat kouluverkkonsa ylläpitämisessä, enkä tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa, jolta puuttuu niin työntekijöitä kuin veronmaksajia. Ajattelen ylipäätään sitä, että lapset ovat tulevaisuuden airuita.

Kun käyn seurakunnissa piispantarkastuksissa, minulle usein tekevät koululaiset tai seurakunnan nuorteniltaan kokoontuneet saman kysymyksen: Mikä on parasta piispan työssä? Silloin kerron, että se on juuri tämä teidän tapaamisenne. Kun saan teitä nähdä ja kuulla, saan kurkistaa tulevaisuuteen, sillä te olette ennen pitkää tämän paikkakunnan tulevaisuuden tekijöitä. Se innostaa, kun saa nähdä tulevaisuudelle uteliaita lapsia ja nuoria.

Mutta millaisia vaaroja lapsilla on yhteiskunnassa tänä aikana? Järkyttäviä uutisia ovat lapsiin kohdistuva väkivalta ja kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siinä voidaan ihminen fyysisen lisäksi särkeä ihminen henkisesti ja tuottaa hänelle koko elämän mittainen trauma. Sellaisesta kuullessa tuntuu Jeesuksen jyrkkä tuomio lapsen viettelijälle osuvan kohteeseensa.

Viime aikoina on erityistä huomiota kiinnitetty vahinkoon, joka syntyy lasten kiinnittyessä liian tiukasti älylaitteisiin. Puhelimen pikku viihdekeskus koukuttaa, ja tahot, jotka siihen materiaalia tuottavat, tietävät sen hyvin. Mitä vain voi lyhyillä videoilla näyttää ja saada ihmisen mieli siihen sidotuksi ja jopa tekoihin yllytetyksi. Jotkut TikTok-haasteet ovat suorastaan vaarallisia. Monissa kouluissa on oppimisrauhan vuoksi päätetty, että puhelimeen ei päivän mittaan kosketa. Parasta jättää se kotiin. Mutta ilmankin laitteita voi lasta vahingoittaa jättämällä hänet vain huomiotta, vaille rakkautta ja hylkäämällä hänet omiin oloihinsa ilman aikuisen läsnäoloa, keskustelua, kontaktia, leikkiä ja lämpöä. Monet myöhemmän iän itsetunnon ongelmat ja henkiset kriisit juurtuvat lapsuuden kokemuksiin.

Lapset tarvitsevat suojelusenkeleitä kenties enemmän kuin aikuiset. Mikkelinpäivä on kuitenkin toisenlaisen suojelijan, nimittäin arkkienkelin päivä. Mikael esiintyy Raamatussa enkelten sotajoukon päänä, kuten tänään luetussa Ilmestyskirjan kappaleessa. Mutta hän on myös Jumalan kansan suojelija sen suurissa ahdingoissa, kuten lausutaan Danielin kirjassa: ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana.” (Dan. 12:1) Tästä syystä monet kirkot on käyttöön vihittäessä nimitetty Mikaelille. Täältä Hämeestä tiedän kolme keskiaikaista Mikaelille pyhitettyä kivikirkkoa, ja myöhemminkin on Suomessa nimitetty Mikaelin kirkkoja.

Kylmäkosken kirkon kelloon on valussa kirjattu sanat ”Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.” Ne ovat Psalmin 118 jae 19, ja seuraava jae kuuluisi ”Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.” Näihin samoihin sanoihin viittasi Kylmäkosken kirkkoherra Pentti Pirhonen kirkon 60-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa 1. adventtisunnuntaina 1960. Hän kertoi ymmärtäneensä, että edeltävät sukupolvet olivat halunneet rakentaa kirkkonsa ”vanhurskauden portiksi, josta kansa voi käydä sisälle kohtaamaan Herraansa ja kiittämään häntä”.

Kirkko on portti Jumalan luo. Siitä puhuvat myös ne sanat, jotka kuultiin tänään päivän Vanhan testamentin kappaleessa. Siinä Jaakob oli yöllä nähnyt unen tikapuista Jumalan luo, ja herättyään aamulla hän otti päänalusenaan olleen kiven, vuodatti siihen öljyä ja siten vihki paikan Jumalan pyhäköksi (1.Moos. 28:22). Hän antoi paikalle nimen Betel eli Jumalan asuinsija. Jaakobin lausumat sanat ”tämä on Jumalan asuinsija ja taivaan portti” on latinankielisinä kirjoitettu monien kirkkojen oven yläpuolelle, Hic est domus Dei et porta caeli, lähin esimerkki tulee mieleen Tallinnan vanhasta kaupungista. Siellä on muurien sisäpuolella katolinen kirkko, jossa tämän voi nähdä; ehkä joku teistä on siihen kiinnittänyt huomiota, tai kukaties ensi käynnillään aikoo niin tehdä.

Kirkko on Jumalan huone ja taivaan portti. Ken tänne tulee kuulemaan sanaa ja rukoilemaan, hän voi olla arkkienkeli Mikaelin suojassa, ja hän saa astua taivaan portista Jumalan luo. Sellaisen merkkinä myös Kylmäkosken kirkossa alttarin yllä holvi kaartuu kuin portti, tai paremminkin kuin riemukaari. Lisäksi kaari kertautuu alttaritaulun kehyksessä, ja taulun kuvassa Jeesuksen oven yläpuolella. Tämä kolminkertainen kaari kutsuu alttarille Kristuksen luo. Siinä on portti hänen luokseen, tai portti Kristuksen tulla meidän luoksemme. Alttarilla kohdataan Kristus, voittaja, kuoleman vangitsemille omalla kuolemallaan taivaan oven aukaisija. Siksi suokoon Jumala, että tämä kirkko pysyy seurakunnalle rakkaana, ja että täällä kaikuu evankeliumin pelastava sana, ja että täällä ollaan arkkienkelin siipien suojassa maailman viekkailta vaaroilta.

Tähän sanomaan me vastaamme nousemalla ylös ja yhtymällä uskontunnustukseen.