Puhe kirkkoherra Olli Luhtaselan virkaan asettamisessa ja Urjalan kirkon 220-vuotismessussa 14.6.2026

Rakkaat kristityt, Urjalan seurakunnan ja kirkon juhlaa viettämään kokoontunut kansa. Tänään meillä on useita aiheita, jotka tekevät tästä päivästä juhlan, ja vieläpä poikkeuksellisen monella tapaa. Ensinnäkin me vietämme tämän kauniin kirkon 220-vuotisjuhlaa, ja toiseksi otamme täällä käyttöön uuden kulkueristin, ja kolmanneksi eikä suinkaan vähiten merkittäväksi, asetamme virkaansa uuden kirkkoherran. Onpa todella urjalalaisilla tänään syytä kiitokseen Jumalalle hänen lahjoistaan, ja on myös syytä seurakunnan kokoontua rukoilemaan Jumalalta vastakin siunausta ja varjelusta niin tälle kirkkorakennukselle kuin sen esineistölle sekä uudelle kirkkoherralle – mitenkään unohtamatta kaikkia niitä muita tärkeitä rukousaiheita, joita seurakunta aina kantaa Jumalan kuultavaksi.

Aluksi joitakin sanoja tästä kirkosta. Te urjalalaiset hyvin tunnette historian ja muistatte, että tämä on jo kolmas kirkko tällä paikkakunnalla. Toki sitäkin ennen täällä on jo Jumalaa palveltu, sanaa kuultu ja sakramentteja jaettu. Urjala kuului Akaan seurakuntaan, ja ensimmäinen kirkko tälle kappeliseurakunnalle lienee tehty 1400-luvun puolella. Siitä on kivisakasti jäljellä Punkalaitumelle vievän tien varrella. Samalle paikalle syntyi hieman suurempi kirkko 1660-luvulla, mutta sekin jäi seurakunnalle liian pieneksi. Tälle nykyiselle paikalle laaditun vielä suuremman kirkon rakennustyöt alkoivat vuoden 1805 puolella, mutta koska kelvollisia peruskiviä oli kuulemma toimitettu liian, vähän päästiin kunnolla rakentamaan vasta seuraavana keväänä 1806. Kirkko valmistuikin saman vuoden aikana. Aika nopeasti siis, kun tehtiin kunnon perustukselle!

Raamatussa Kristusta Jeesusta kutsutaan kirkon kulmakiveksi. Hänen varaansa on rakennettu seurakunta. Sana kirkko voi mielessämme liittyä vain rakennukseen, mutta se tarkoittaa myös sitä ihmisistä koostuvaa joukkoa, joka on Kristuksen opetuslapsiksi otettu. Sana ”kirkko” onkin suomeen tullut alkuaan kreikan kielen sanasta, joka tarkoittaa ”Herralle kuuluvaa”. Tarkoittaako se sitten tätä huonetta vai täällä kokoontuvia ihmisiä? Ilman muuta molempia. Tämä talo on aikoinaan vihitty sillä tavoin, että se on erotettu juuri Jumalan palvelemista varten. Tästä on tehty Jumalan huone. Niinpä tämä rakennus on kirkko, eli Herralle Kristukselle kuuluva.

Mutta sama sana tarkoittaa myös teitä, jotka tänne kokoonnutte. Kristuksen varaan rakennettu kirkko ei ole tehty kivistä, ei hirsistä eikä tiilistä, vaan se koostuu tavallisista vajavaisista ihmisistä. Kristuksen kirkko on ihmisten yhteisö. Mutta jos jotain niin suurta ja ihmeellistä kuin Kristuksen kirkko on rakennettu ihmisistä, niin miten sellainen voi kestää? Miten se voi pysyä pystyssä maailman myrskyissä, kaikkien ihmisiä valtaansa ottavien aatteiden ja tuulien tuiverruksessa? Ihminen on heikko, ja hän voi unohtaa, että hänen tehtävänsä on kuulua Kristukselle. Hän antautuu helposti erilaisten viekoitusten vietäväksi. Mutta kirkko tässä hengellisessä mielessä ei olekaan ihmisten viisauden varassa eikä heidän pystyssä pitämänsä. Kirkko pysyy Kristuksen tähden, Kristuksen sanan voimalla, sillä voimalla, jota tässä kirkossa on sukupolvesta toiseen evankeliumin sanassa julistettu ja siihen uskottu. Niin tulee olemaan myös vastakin. Siitä kertovat päivämme kaksi muuta ilon aihetta.

Niistä ensin tämä kulkueristi. Se noudattaa malliltaan Italian Assisissa säilytettävää San Damianon ristiä, tai paremminkin krusifiksia, ristiinnaulitun kuvaa. Tuohon krusifiksiin liittyy eräs ensin yhtä miestä ja sen jälkeen maailmaa muuttanut tarina 1200-luvulta. Nuori Franciscus, varakkaan assisilaisen kangaskauppiaan poika, oli tullut Jumalan puhuttelemaksi ja päättänyt lähteä seuraamaan Kristusta. Hän oli San Damianon raunioituvassa kirkossa rukoilemassa, kun kuuli krusifiksin puhuvan hänelle.

Jeesus sanoi hänelle: ”Etkö näe, että kirkkoni on sortumassa? Lähde korjaamaan sitä.” Franciscus ryhtyi kirkon kivisten seinien korjaustöihin, sillä hän luuli, että Jeesus tarkoitti rakennuksen korjaamista. Mutta pian hän ymmärsi, että kyse oli hengellisestä kirkon korjaamisesta. Kristusta oli seurattava köyhyydessä ja rakkaudessa ja sydämen uskossa. Siitä kasvoi fransiskaaninen liike, joka levisi kaikkialle maailmaan ja katolisesta kirkosta myös muihin. Siunatkoon Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki tämän uuden kulkueristin ja välittäköön se kaikille, jotka sen näkevät, Kristuksen kutsun seurata häntä.

Kolmanneksi juhlan aiheeksi tulen vielä uuteen kirkkoherraan. Kirkkoherralla on seurakunnassaan Jumalan antama tehtävä. Hän pitää huolta siitä, että evankeliumia opetetaan puhtaasti ja että sakramentit toimitetaan Kristuksen asetuksen mukaisesti. Hän johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa ja vastaa siitä, että täällä pidetään huolta diakoniasta, kristillisestä kasvatuksesta, sielunhoidosta ja lähetystyöstä. Hänen on yhdessä työtovereidensa ja luottamushenkilöiden kanssa vaalittava sitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja kirkkomme tunnustuksen mukaan.

Sinulla, Olli, on jo kokemusta kirkkoherran viran hoidosta. Siirryt tänne suunnilleen samankokoisesta Sievin seurakunnasta. Epäilemättä monet asiat ovat täällä tutulla tavalla samankaltaisia. Mutta täällä ovat tietenkin omat paikalliset piirteensä, omat tilansa ja tarpeensa sekä omat ihmisensä. Sinuun kohdistuu uusia haasteita ja odotuksia. Mutta sinulla on joustavuutta ja sitkeyttä, jonka varassa voit turvallisin mielin käydä uusien tehtävien pariin. Siitä todistaa se urheilullinen mieli, jolla olet alkanut käydä täällä työssä Lempäälästä asti polkupyörällä! Se on hyvä merkki, sillä se osoittaa, että annat asioille aikaa etkä käy niihin viime tingassa. Hämeessä ei hätäillä.

Kristuksen kirkko pysyy, koska se on Jumala vaikutusta. Jumala vaikuttaa sanansa välityksellä. Urjalan seurakunta on kutsunut Olli Luhtaselan kirkkoherraksi, mutta viime kädessä pappisvirkaan tulemisessa on kyseessä Jumalan valinta. Jumala kutsuu, varustaa lahjoillaan ja lähettää tehtävään. Sinä, Olli, voit tänään hyvin muistaa niitä rukouksia ja lupauksia, jotka on lausuttu silloin, kun sinut aikoinaan vihittiin papiksi ja lähetettiin ensimmäiseen virkaasi. Samat Jumalan lupaukset kannattelevat sinua nyt myös uudessa virassa.

Kirkkoherra asetetaan virkaan apostolisen perinteen mukaisesti kätten päällepanemisella ja rukouksella. Pyydän nyt notaaria lukemaan tuomiokapitulin antaman viranhoitomääräyksen.