Saarna Aleksanterin kirkossa jouluaattona 24.12.2025

Evankeliumi Luukas 2:1–14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Rakkaat joulun viettäjät. Tänään täyttyy odotus monen kohdalla ja monella tavalla. Ensinnäkin monissa kodeissa täyttyy jouluaattoiltana koko kuukauden odotus. Tätä iltaa varten on avattu kalenterin luukkuja ja laskettu, montako yötä vielä nukutaan ennen joulua. Vihdoin päästään juhlaan, syödään hyvin ja jaetaan lahjat.

Mutta toinenkin odotus täyttyy, joskin enemmän liturgisessa tai kirkon juhlavuoden viettämisen mielessä. Tänään juhlitaan Herran äidin Marian odotuksen päättymistä. Siitä lähtien, kun viime keväänä on Marian ilmestyspäivänä luettu arkkienkeli Gabrielin vierailusta nuoren neitsyen luona, on odotettu lasta syntyväksi. On odotettu lasta, joka on saanut hänen kohdussaan alkunsa Pyhästä Hengestä. Siinäpä vielä ihmeellisempi kohde odotettavaksi! Lapsi, josta sanotaan, että hän on Vapahtaja, Kristus, Herra.

Tänä yönä kristikunta kaikkialla maailmassa iloitsee saman lapsen syntymästä, vaikka siitä on jo yli kaksi vuosituhatta. Yhä tämä lapsi valloittaa sydämemme ja täyttää sen ilolla, sillä hänessä täyttyy vielä useamman ihmisen kuin vain hämmentyneen Neitsyen odotus. Täyttyy nimittäin kokonaisten kansakuntien odotus, alkaen Herran omaisuuskansasta Israelista ja leviten kaikkien maailman kansojen tietoisuuteen: teille on syntynyt Vapahtaja.

Mikä on Vapahtaja? Tämä vanhahtava suomen sana tarkoittaa kirjaimellisesti Pelastajaa, vapauttajaa, joka päästää vieraan valloittajan vangiksi ottamat vapaiksi. Hän tulee ja voittaa pahan vallan ja vapauttaa ihmiset sen kahleista. Sellaista kaivattiin ajanlaskumme alussa Raamatun maissa. Rooman suurvalta piti vallassaan lähes koko silloista tunnettua maailmaa. Tuota aikaa muistetaan Roomassa pitkänä rauhan kautena, Pax Romana. Keisari Augustus sai rauhan aikaan voittamattomien legioonien voimalla, alistamalla pienet kansat ja panemalla ne tuottamaan hallitsijoille hyvinvointia. Siihen tarvittiin myös verollepanoa.

Sellaisia ovat suurvallat: ne tuovat rauhan siinä muodossa, kuin niiden johtajat haluavat eli panemalla isomman oikeudella pienen palvelemaan omia etujaan. Suuria johtajia seurataan joko kritiikittömästi ihaillen tai pelokkaalla kuuliaisuudella. Augustus jopa korotettiin Roomassa jumalaksi kuolemansa jälkeen, ja hänen palvontansa jumalana jatkui aina 300-luvulle asti, kunnes kristityt keisarit sen lakkauttivat. Hänen eläessään hänestä käytettiin samoja kreikan sanoja, joilla Uudessa testamentissa kuvataan Mariasta syntynyttä Jeesus-lasta: hän oli jumalan poika, pelastaja, jonka syntymä oli ilosanoma maailmalle ja jonka ilmestyminen toisi rauhan.

Kun nämä sanat Raamatussa liitetään aivan toisenlaiseen Herraan, kyse ei ole sattumasta, mutta ei myöskään kopioinnista. Kristityt eivät korottaneet itselleen jumalaa ottamalla Jeesukseen mallia Augustuksesta. Ei, heille Jeesuksen merkitys näillä sanoilla kuvattuna ilmeni toisella tavalla ja toisessa järjestyksessä. Heille ei Vapahtaja tullut suurvallan palatseista, ei väellä ja voimalla eikä rikkauksilla ja loistolla. Hän, vaikka on koko maailmankaikkeuden Herra ja Kuningas, ei tullut maailmaan itseään korostaen ja omaa kunniaansa kerjäten, vaan päinvastoin voimastaan ja vallastaan luopuen, pieneksi lapseksi syntyen, heikoksi ihmiseksi ryhtyen. Hän riisuutui kaikkivaltiudestaan ja suostui ihmiselämän rajallisuuteen, toisista riippuvaiseksi niin kuin vain vastasyntynyt on äidistään riippuvainen. Hän alensi itsensä ja antautui jopa vihamiestensä pilkattavaksi ja surmattavaksi.

Vapahtajaa toivottiin tuohon aikaan, ja juuri noiden kunnianimien mukaista poliittista vapauttajaa, kansan pelastajaa ja oikeudenmukaisen rauhan tuojaa. Sellainen odotus ei täyttynyt muinaisuudessa, vaan Pyhän maan kansalle kävi päinvastoin, se ajettiin pois. Nykypäivä tuntuu etsivän rauhaa ja turvallisuutta samalla tavoin voimaan ja väkivaltaan turvautumalla. Pysyvän rauhan odotus ei ole täyttynyt, eikä meidän aikamme poikkea tässä muinaisuudesta.

Maailma on tänä vuonna odottanut ja toivonut oikeudenmukaista rauhaa samalla tavalla kuin kaipasivat jo muinaiset kansat. Me olemme toivoneet ja rukoilleet rauhaa Ukrainaan ja Gazaan. Pienet kansat ovat panneet toivonsa suuriin johtajiin ja odottaneet heiltä jotain, mihin eivät itse pysty. Isompien kanssa on käyty neuvotteluja siinä uskossa, että nämä sen tekevät.

Mutta onko oikeutta ja rauhaa saatu? Vai onko vain tullut vahvistetuksi, mitä jo Raamatun Psalmissa 75 Jumalan suulla lausutaan: ”Mahtailijoille minä sanon: ’Älkää mahtailko!’ ja jumalattomille: ’Älkää ylvästelkö! Älkää korottako itseänne, älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.’ Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään, joka heidät korottaisi. Kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja hän alentaa.” (Ps. 75:5-8)

Profeetta Jesajan kirjasta luettiin tällaisista poiketen oikeasta kuninkaasta: ”Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.” (Jes. 11:3-4)

Suurimmatkin vallat ja korskeimmatkin johtajat hallitsevat vain väliaikaisesti. He voivat koota ihailijoita ja hännystelijöitä sekä oman etunsa tavoittelijoita, mutta he eivät tyydytä niitä, jotka etsivät oikeudenmukaisuutta. He eivät tavoita niitä, jotka kääntävät selkänsä vallalle ja rikkaudelle, koska pitävät oikeampana köyhistä ja heikoista huolen pitämistä. He eivät kykene hallitsemaan sukupolvesta toiseen niitä, joiden mielestä maailma tarvitsee laupeutta ja rakkautta sekä oman etunsa uhraamista enemmän kuin itsensä ja oman ryhmänsä etusijalle laittamista. Kestävää maailmaa rakennetaan vain suostumalla tekemään sitä toisten hyväksi, yhteiseksi hyväksi ja jälkeemme tulevien hyväksi, niiden hyväksi, joiden asiat eivät ensi silmäyksellä edes näytä kuuluvan meille.

Enkeli ilmoitti lapsesta, että hän on ”Vapahtaja, Kristus, Herra”. Siinä oli kolme kunnianimeä: Vapahtaja eli pelastaja, Kristus eli Jumalan tehtäväänsä voitelema kuningas, sekä kaikkein tärkeimpänä Herra, eli Jumala itse. Tämä pieni lapsi on Herra, se sama Jumala, joka sanoi jo isille: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.” Nyt on tämä Herra Jumala laskeutunut ihmiseksi, ja hän on enemmän kuin yksikään ihminen, joka yrittää nousta jumalaksi.

Luukkaan evankeliumissa annettujen nimien lisäksi Matteuksessa annetaan vielä kaksi nimeä: Jeesus, joka tarkoittaa ”Herra pelastaa” sekä ”Immanuel”, joka tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”. Joulun ilosanoma on vuodesta toiseen tämä sama: Jumala, pelastajamme, on meidän kanssamme. Se on antanut toivon lukemattomille sukupolville. Tämä sanoma on valloittanut miljoonia ihmisiä, poistanut heidän pelkonsa ja ahdistuksensa ja antanut tilalle elämän mielekkyyden sekä vahvistanut heitä toimimaan itse rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta odottamatta jotain vahvempaa tekemään sitä.

Millainen maailma olisikaan, ellei Kristus olisi syntynyt? Ellei meille olisi Jumala näin osoittanut rakkauttaan, millä voimalla me jaksaisimme rakastaa vääryyden ja väkivallan vaivaamaa maailmaa? Mutta kun meillä on hänet, meillä on toivo sekä tässä maailmassa että tulevassa. Meillä on Jumala, joka ansaitsee kunnian korkeuksissa, ja meillä on Jumala, joka on kanssamme maan päällä. ”Maassa rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.