Hyvien ihmisten hätäilevät hankkeet

Evankeliumi Luukas 10: 38-42

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Hyvät ihmiset. On mukava puhutella ihmisiä hyviksi. Mutta mistä tuntee hyvän ihmisen? Onko hän hyvän näköinen tai hyvän tuoksuinen? Pukeutuuko hän hyvin tai käyttäytyykö hän hyvin? Millaista ihmistä sinä pidät hyvänä ihmisenä? Pyydän sinua nyt kääntymään vierustoverisi puoleen – vaikka hän istuisi turvavälin päässä – ja kertomaan hänelle, mistä sinun mielestäsi hyvän ihmisen tunnistaa. Olkaapa hyvät!

*

Ensimmäisenä tulee ainakin minun mieleeni, että hyvä ihminen tunnistetaan hänen hyvistä teoistaan. Hyvä ihminen auttaa ja puolustaa muita. Hyvä ihminen on hyvien asioiden puolella. Mutta jos pohtii hieman syvemmin, näkee, ettei asia liene näin suoraviivainen. Kyllä hyvä ihminen tekee hyvää, mutta hyvää pystyy tekemään myös kyseenalaisista vaikuttimista. Voin palvella muita ihmisiä vain siitä halusta, että minua pidettäisiin muita parempana. Voin hyviä asioita puolustaessani syyllistyä muiden halveksuntaan näkemättä omia vikojani. Voin moittia muita moralisteiksi tunnistamatta omaa kaksinaismoralismiani.

Hyvien asioiden tarpeellisuutta on vaikea kiistää. Vielä vaikeampi on kiistää sen ihmisen hyvyyttä, joka ajaa jotain hyvää asiaa. Hyviä asioita ei voi kritisoida joutumatta itse hyvien ihmisten ylenkatseen ja arvostelun kohteeksi. On vaikea olla yhtymättä asioihin, joita hyvät ihmiset ajavat.

Mutta hyvien asioiden ongelmana on, että ne voivat häikäistä. Ne voivat sokaista näkemästä mikä on vielä parempaa. Ne voivat peittää sen, mikä on oikeasti hyvää, ja ne voivat erehdyttää luulemaan parhaimmaksi sellaista, mitä kyllin monta hyvää ihmistä pitää hyvänä. Toki kaikki hyvät hankkeet tavoittelevat jotain tärkeää, mutta juuri niistä paistavan hyvyyden vuoksi niissä voidaan mennä harhaan. Niillä voidaan vangita ihmisiä sellaiseen, minkä lopullista hyvyyttä he eivät voi tietää mutta mitä eivät myöskään osaa niiden hyvyyden vuoksi vastustaa. Tähän tapaan on ihmisiä häikäisty yleviltä vaikuttavilla poliittisilla ideologioilla ja saatu heidät lopulta kiihotetuksi jopa väkivallan tekoihin.

Varsinkin sosiaalisen median keskustelut ovat täynnä hyvien ihmisten hyviin hankkeisiin tarttumista. Siellä nostetaan esiin tarpeellisia asioita, osoitetaan epäkohtia ja kerrotaan, miten asioiden tulisi olla, jotta ne noudattaisivat hyvyyttä ja oikeutta. Näitä hyvien ihmisten viestejä toiset hyvät ihmiset tykkäävät ja jakavat ja niin vetävät muita mukaan jatkolähettämään tai vähintään tykkäämään. Sillä eihän hyvien asioiden edessä voi olla välinpitämätön, vaan niihin on otettava myönteistä kantaa. Hyvän ihmisen on kannatettava sitä, mitä muutkin hyvät ihmiset kannattavat. Ellei hän niin tee, hän jää joukon ulkopuolelle, ja kukapa haluaisi olla kuulumatta hyviin ihmisiin?

Ihmisiä ei yleensä saada noin vaan mukaan pahoihin asioihin. Heidän oikeudentajunsa ja itsesuojeluvaistonsa estää heitä menemästä mukaan mihinkään epäilyttävään, saati ilmeisen vahingolliseen. Mutta sitä vastoin hyvillä asioilla voidaan ihmiset kaapata kannattamaan sellaistakin, mikä lopulta johtaa heitä harhaan ja pahoille teille. Ihmiset eivät voi olla vastaan, kun heitä houkutellaan korkeilla ideaaleilla. Jos he ovat oikeudenmukaisia, heidän täytyy olla samaa mieltä. Jos he ovat hyvyyden puolella, he eivät voi olla valitsematta puolta. Ei voi jättäytyä hiljaiseksi vaan hyvien ihmisten tavoin on yhdyttävä hyviin hankkeisiin sitä suuremmalla syyllä, mitä häikäisevämmin niiden hyvyys paistaa. Ja juuri tässä piilee niiden vaara.

Hyvät hankkeet, joita voi vain kannattaa, voivat yksipuolistaa todellisuutta, normittaa ihmisten erilaisuutta ja muuttua lopulta totalitaristisiksi: et voi olla toista mieltä, koska olemalla toista mieltä olet väärässä. Olemalla väärässä et kuulu hyviin vaan olet paha ihminen, ja pahat ihmiset tulee sulkea ulkopuolelle, etteivät he levitä pahuuttaan. Näin toimivat kaikki diktatuurit, myös aatteiden tyranniat. Toisinajattelijat vaiennetaan vetoamalla hyviin ja korkeisiin päämääriin, poliittisen puolueen ohjelmaan tai suorastaana uskonnoksi korotettuun kuuliaisuuteen johtajille tai muille auktoriteeteille.

Tästä hyvyyden velvoittavuudesta oikeastaan on kysymys, kun Martta tiedustelee Jeesukselta, eikö tämä lainkaan välitä siitä, että hän saa tehdä kaikki työt Marian jättäessä Jeesuksen palvelemisen hänelle. Ei Martta sitä valita, että häntä väsyttäisi liian rasittava työ, vaan sitä, että tilanne on epäoikeudenmukainen.

Tottahan Jeesuksen tulee kuulla Martan huoli ja yhtyä siihen. Jeesuksen on myönnettävä, että Mariankin tulee kantaa osansa kodinhoidosta. Martan puhuttelu Jeesukselle alkaa kovin kunnioittavasti: Herra. Hän siis ei pidä Jeesusta vain sisään poikenneena ystävänä, vaan jumalallisen viisauden opettajana, aivan niin kuin päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa köyhä leski piti luokseen tullutta Eliaa. Tällaiselle Jumalan miehelle tietysti pitää olla vieraanvarainen, niin kuin kaikille taloon tulleille, mutta tokihan molempien sisarusten pitäisi yhteisessä kodissa osoittaa oikeaa kunnioitusta. Martta tietää, että Jeesus on Herra ja että häntä tulee palvella. Mutta tietääkö sitä tuo Maria, joka ei tee sitä hyvää mitä hän sentään tekee?

Martta on varma Jeesuksen vastauksesta. Miten hän, hyvä ja oikeudenmukainen opettaja, voisi sanoa muuta kuin että Martta on oikeassa. Olihan Jeesus itse nauttimassa Martan keittiöpalveluista. Siinä hän istuu ja maistelee esiin kannettuja tarjoiluja. Ei kai hän voi sanoa muuta kuin että Marian pitää tasapuolisuuden nimissä nousta ylös ja toimia. Miten hän voisi sallia tällaista epäoikeudenmukaisuutta? Onhan hänen yhdyttävä siihen, minkä Martta osoittaa, sillä se on hyvää, totta ja oikeaa. Mutta juuri niin Jeesus ei tee. Hän ei anna Martan hyvän ihmisen hyvän, mutta hätäilevän hankkeen hämätä.

Asioilla on tärkeysjärjestys. Maria näki, että nyt on talossa sellainen vieras, jonka läsnäolo menee hyvänkin asian edelle. Ei Maria laiskuuttaan istuskele Jeesusta kuuntelemassa. Hän on valinnut sen, minkä näki olevan tärkeämpää kuin sinänsä hyvä ja oikea vieraiden palvelu. Hyvät ihmiset eivät aina tätä huomaa. Hyvät ihmiset häikäistyvät hyvistä hankkeistaan. He uskovat olevansa hyvällä asialla, asialla, josta Jumalakin voi olla vain samaa mieltä, sillä onhan Jumala hyvä ja oikeudenmukainen eikä voi sallia epäoikeudenmukaisuutta. He lukevat Raamatustaan, että tärkeimpiä arvoja on tasa-arvo ja että Jumala siksi tahtoo ihmisten jakavan keskenään niin hyvinvoinnin, työn kuin vaivat ja vastukset. Kuka voisi heitä siitä moittia? He ovat oikeassa uskoessaan, että keskinäinen palvelu ja omasta mukavuudestaan tinkiminen on Jumalan tahdon mukainen kristillinen hyve. Ja silti hyvän asian puolustaminen ei tee heistä sellaista, jolla olisi hyvä asia hallussaan. Maria on se, jolla on hyvä osa, ei Martta.

Minun on myönnettävä, että kyllä Martankin närkästys on ymmärrettävä. Ehkäpä moni muukin on kotona ääneen vertaillut omia vaivannäköjään toisten perheenjäsenten puutteellisiin palveluksiin. Omia tekoja nostetaan loukkaantunein marttyyrin äänenpainoin ja vaaditaan muiden myötätuntoa, mikäli nämä ovat alkuunkaan oikeamielisiä. Lienevät monille tuttuja sanat ”minä aina teen tämän, mutta sinä et koskaan”.

On myös myönnettävä, ettei Jeesuskaan väheksy hyvien asioiden tekemistä. Ei hän kiistä palvelun eikä vieraanvaraisuuden tarpeellisuutta. Ei hän arvostele tekoja, joita tehdään. Jeesus arvostelee lempeästi sitä ylimielisyyttä, jolla Martta suhtautuu sisareensa. Hän opettaa ystävällisesti, että Martan hyvissä puuhissa oli yksi puute: hyvä sisältö puuttui. Hyvät teot olivat onttoja, kun sydän kääntyi omaan itseen. Martan puuhakkuudesta tulikin marttyyrin puolustuspuhe. Hänen esiin nostamansa oma uhrautuvaisuutensa kohotti hänet Marian yläpuolelle ja saman tien tuhosi hänen hyvien tekonsa hyvyyden. Se teki niistä hyödytöntä hätäilyä. Ihminen ei tullut niistä yhtään kummemmaksi eikä maailma yhtään paremmaksi.

Sisimmästä kaikki lähtee. Jeesus lausui: Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. (Matt. 12:33) Hyvät teot eivät tee hyviä ihmisiä, vaan hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja, kirjoitti puolestaan Martti Luther pienessä teoksessaan Kristityn vapaudesta. Luther arvioi hyvien tekojen merkitystä teologisesta näkökulmasta, ei siitä, mitä niillä saadaan aikaan. Lutherin mukaan oikeita hyviä tekoja ovat vain ne, jotka on tehty Jumalaa palvelevasta sydämestä. Ratkaisevaa ei olekaan se, millainen teko on, vaan millainen on sen tekijän hengellinen tila. Lutherin mukaan ihminen ei voi tehdä todellisia, Jumalalle otollisia hyviä tekoja ilman Jumalan armoa. Hän ei voi rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään ilman Jumalan rakkautta, joka ainoana täyttää Jumalan käskyt.

Jumala on rakkaus, joka vaatii täydellistä rakkautta. Mutta juuri koska Jumala on rakkaus, hän armossaan lahjoittaa ihmiselle oman rakkautensa ja niin täyttää myös sen rakkauden vaatimuksen, jolla pitäisi rakastaa lähimmäistä. Ilman tätä Jumalan lahjaa ihmisen rakkaus parhaimmillaankin on hänen omien pyyteidensä tahraamaa. Vain Jumalan rakkaus Kristuksessa tekee ihmisen rakkaudesta Jumalan tahdon mukaista. Näin Jumala itse tekee puun hyväksi, jotta sen hedelmäkin olisi hyvää.

Näinä päivinä on Riihimäen seurakunnassa toimitettu piispantarkastusta. Olemme yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden, vapaaehtoisten ja erilaisten yhteistyökumppanien kanssa pohtineet, millä tavoin seurakunta parhaiten voisi toteuttaa tehtäväänsä tässä kaupungissa. Kristus on perustanut kirkkonsa, jotta se olisi Jumalan valtakunnan välikappale ja tekisi jo kuin esimakuna maistettavaksi sitä, mitä tuo kerran koittava valtakunta on. Siinä toteutuvat ihmisten elämässä Jumalan oikeudenmukaisuus ja totuus, mutta myös Jumalan hyvyys, armollisuus ja rakkaus. Kristus on lähellä tämän kaupungin asukkaita. Hän on armossaan ja rakkaudessaan täällä. Hän kohdistaa hyvyytensä kaikkiin ihmisiin. Hän kutsuu kirkkoaan sen todistajiksi sanoin ja teoin.

Jumalan valtakunnan odottamisen ja jouduttamisen merkiksi nousemme nyt ylös ja yhdymme uskontunnustukseen.