Hyvä paimen johtaa laumaansa

Rakkaat kristityt. Sääksmäen seurakunta viettää tänään juhlaa, sillä se saa uuden kirkkoherran. Jumala on antanut kaikille pyhässä kasteessa seurakunnan jäseniksi otetuille hengellisiä lahjoja. Siinä saimme kutsun palvella Kristuksen valtakuntaa. Se on hengellinen valtakunta, jossa Jumala toimii maailman pelastukseksi. Erityisiä tehtäviä ja vastuuta Jumala on antanut kirkossa pappisviralle.

Kirkkoherra vastaa seurakunnassaan siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan puhtaasti, että sakramentit toimitetaan oikein, ja että seurakunnassa harjoitetaan diakoniaa ja huolehditaan kristillisestä kasvatuksesta, sielunhoidosta ja lähetystehtävästä. Kirkkoherran on yhdessä seurakunnan muiden työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa pidettävä huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan.

Mitä suurempi seurakunta, sitä enemmän on kirkkoherralla johtamisvastuuta ja hallinnollista vastuuta, mutta samalla hän on kuitenkin myös pappi. Vaikkei hän ehdi aivan yhtä paljon toimittaa jumalanpalveluksia tai kirkollisia toimituksia, hänen tulee kuitenkin säilyttää juuri niiden kautta omaan virkaansa avautuva näköala. Juuri niissä hän myös tulee tuntemaan seurakuntalaisiansa.

Sinut, Ari, olet pitkän linjan pappi. Olet hankkinut kokemusta toimiessasi kirkkoherran sijaisena paitsi täällä Sääksmäellä myös Tampereella Pyynikin ja Eteläisen seurakunnissa sekä hallintokappalaisena Messukylän seurakunnassa. Asiantuntemustasi johtamisessa ja hallinnossa olet kartuttanut myös toimimalla tuomiokapitulin asessorina kaksi täyttä kautta. Kaiken aikaa sinulla oli papinvirka Messukylässä, jossa me myös toimimme yhdessä työtovereina. Harva kuitenkaan tietää, että sinulla on pohjalla nuorisotyönohjaajan tutkinto sekä kokemusta suntionkin tehtävistä.

Minä nämä tiedän, koska olen sinua kauan läheltä seurannut, suorastaan vuosikymmeniä. Olemme saman seurakunnan nuoria ja saman koulun poikia 70-luvulta. Yhteisiin muistoihin lukeutuu myös se, että olin aikoinaan sinun rippileirisi isosena. Sieltä jäi muuten mieleen, että johdatin vahingossa oman ryhmäni monen kilometrin harhalenkille, kun piti kesäyössä kävellä venerannasta takaisin leiripaikkaan. Puolustukseksi kerron, että se oli järvestä kaukana ja usean tienristeyksen takana.

Mutta mukisematta seurasit tulevaa piispaasi jo silloin, ja ehkä sait senkin vinkin, että aina eivät johtajatkaan tiedä varmuudella, mihin pitäisi kulloinkin kääntyä. Mutta perille silti tullaan, kun jaksetaan kulkea. Usein on myös hyötyä kysellä matkakumppaneilta, mikä on oikea suunta. Eivät hekään siitä aina ole niin selvillä, mielipiteet jakautuvat ja jokin tie vain täytyy valita. Mutta pitkäaikaisempi toinen toisensa kuuntelu yleensä tuo näkemyksiä lähemmäs toisiaan.

Tämän päivän Raamatun lukukappaleissa Jumalaa verrataan paimeneen, joka kokoaa laumansa, etsii eksyneet, hoivaa uupuneet ja johtaa heidät reheville laitumille (Hes. 34:16). Tässä kaikessa kirkkoherra tarvitsee Pyhän Hengen viisautta osoittaakseen Kristuksen rakkautta ja pitkämielisyyttä. Kirkkoherra kuuntelee seurakuntansa ääniä. Seurakuntalaiset puolestaan saavat hänen äänessään tunnistaa Hyvän Paimenen, itse Herran Jeesuksen äänen.

Tässä messussa Ari Rantavaara asetetaan Sääksmäen kirkkoherran virkaan. Se tapahtuu kätten päällepanemisella ja rukouksella. Seurakunta on hänet kutsunut, ja tuomiokapituli on antanut hänelle viranhoitomääräyksen. Pyydän nyt notaaria lukemaan viranhoitomääräyksen.