Saarna diakonien ja pappien ordinaatiomessussa Tuomiokirkossa 18.5.2025

Evankeliumi Johannes 16:5–15

Jeesus sanoi:
”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”

 

Miten paljon ihmiskunta kaipaakaan puolustajaa! Tulevaisuus näyttää huolten täyttämältä. Meneillään on sota Ukrainassa ja muutkin maat joutuvat kiinnittämään enemmän huomiota yhteiseen puolustukseen. Maailman tilanne kärjistyy, kun kolmea suurvaltaa johdetaan yksinvaltaisesti eikä demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteiden valossa kuten Euroopassa. Talouden rattaita vaivataan kauppasodalla, millä on meidän muutenkin heikkoon tilaamme ikäviä vaikutuksia.

Aivan äskettäin on, Jumalan kiitos, selvitty maailmanlaajasta tarttuvasta taudista, mutta sekin vain opetti, että koska tahansa voi päästä irti jotain samankaltaista tai pahempaa. Kaiken kukkuraksi näemme, että ympäristö kärsii ihmisen holtittomasta elämästä ja taloudenpidosta: luontokato etenee, eläin- ja kasvilajit katoavat, ja ilmastonmuutos koettelee elämän edellytyksiä.

Tällaista luetteloa olisi helppo jatkaa. Pahoista näkymistä on toki hyvä olla tietoinen voidakseen niiden torjumiseen vaikuttaa. Mutta suurten vaikeuksien edessä ihminen helposti vain lamaantuu. Hän turtuu kuulemaan uudestaan ja uudestaan samoista uhkakuvista, kun hänen kuitenkin täytyy jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin. Ei hän voi sulkeutua mökkiinsä odottamaan, että kaikki menisi ohi, eivätkä kaikki voi omistaa elämäänsä jonkin tällaisen asian aktiiviselle korjaamiselle tai siitä tiedottamiselle. Useimpien täytyy vain jatkaa arkista aherrustaan omassa työssään, omassa perheessään, kodissaan tai koulussaan. Eipä tuollaisia ihmistä tai kansakuntaa tai peräti ihmiskuntaa suurempia ongelmia voikaan yksittäinen ihminen oikaista kuin vain omalta kohdaltaan.

Ihmiskunta kaipaa Puolustajaa, sellaista meitä vahvempaa, joka kaiken korjaisi. Mutta ei edes Kaikkivaltias Jumala korjaa maailman ongelmia ihmisen puolesta. Mieluusti soisimme, että Hän, jolle kaikki on mahdollista, pysäyttäisi kaikki pieleen menevät asiat. Moni ajattelee, että koska Jumala kykenee kaikkeen, niin tokihan hänen ollakseen hyvä täytyisi estää kaikki paha, poistaa väkivalta ja vääryys sekä lisäksi palauttaa luomakuntakin siihen kuntoon, johon hän sen luomisessa jätti ja kaikkea katsoessaan totesi, että ”se oli sangen hyvää”, vanhan raamatunkäännöksen mukaan.

Mutta Jumala tarkoittikin antaa ihmiselle oman vastuun. Ihminen on se, jonka täytyy elää maailmassa oikein. Ihminen on kaikista luoduista otuksista se, jolle on annettu tehtäväksi pitää huolta tästä maailmasta. Oppikoon siis ihminen elämään oikein. Vaan oppiiko hän?

Päivän evankeliumissa Jeesus lupaa omilleen Puolustajan. Opetuslapset eivät tietenkään haluaisi, että Jeesus heitä jättäisi. Mutta hän heille sanoo merkilliset sanat: Teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Jeesuksen on jätettävä rakkaat opetuslapsensa ja lukemattomat muut seuraajansa, lakattava tekemästä heidän silmiensä edessä ihmetekoja, lakattava lausumasta heidän kuultensa selkeitä opetuksia ja poistuttava kauhean kärsimyksen sekä ristinkuoleman ja hautaamisen tietä. Hänen on lähdettävä heidän luotaan takaisin Isän luo näkymättömiin. Hänen on mentävä, jotta hänen omansa jatkavat siitä, mihin hän jäi. Heidän on otettava hänen missionsa. Se tietää heille paljon kysymyksiä, pohdintaa, jopa väittelyä ja riitaa. Niin monenlaiset tulisivat heidän näkemyksensä olemaan toinen toistaan vaikeammissa haasteissa.

Mutta ei Jeesus jätä omiaan yksin. Hän lähettää heille Puolustajan, Pyhän Hengen. Henki kuitenkin on Henki; hän ei seiso oppilaiden edessä, ei näytä tunnustekoja ihmeteltäviksi eikä tee apostolien työtä heidän puolestaan. Sen sijaan hän puolustaa heitä ja vaikuttaa heissä. Hän puolustaa Jeesuksen oppilaita, kun nämä ovat epätietoisuuden ja riittämättömyyden tunteen vallassa, itsesyytösten ja oman osaamisen ja vaikuttavuuden vähättelyn vallassa. Henki puolustaa ja muistuttaa: Jumalan käsissä on kaikki. Hän, joka on maailman luonut, hänen käsissään on koko maailman kohtalo. Sinäkin olet hänen käsissään, ja sinulle hän lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen.

Jeesuksen poistuminen ja Pyhän Hengen tuleminen on kuvattu oikeudenkäynnin muotoon. Henki paljastaa, mitä ovat synti, vanhurskaus ja tuomio. Henki paljastaa, että maailma on väärässä unohtaessaan Jumalan, ja että maailmaa ei synnin vallasta pelasta kukaan muu kuin Hän, jonka se oli valmis hylkäämään ja surmaamaan päästäkseen hänen totuuden sanoistaan. Synti on juuri sitä, että maailma hylkää Jeesuksen eikä usko häneen. Henki paljastaa, että Jeesus oli vanhurskas ja oikeudenmukainen, ja se tulee julki siinä, että Jeesus nousee kuolleista, mutta Henki paljastaa myös, että hänen tuomitsemisensa oli epäoikeudenmukainen ja tuomion ansaitseva teko. Mutta juuri siinä, Jeesuksen voitossa kuolemasta, tuleekin tuomituksi tämän maailman ruhtinas eli Jumalan vastustaja, hän, joka kietoo ihmiset itsekkyyteen, ahneuteen, pahantekoon, kostonhimoon, petollisuuteen. Se ruhtinas, joka pitää ihmisiä kuoleman voimalla vallassaan, on jo tuomittu Jeesuksen ylösnousemuksessa.

Kristillisen kirkon usko on pysyvä todiste maailmalle siitä, että Jumala tekee työtä. Sillä juuri usko Jumalaan saa ihmisen luottamaan tulevaisuuteen suurimpienkin vaikeuksien keskellä. Me emme odota, että Jumala korjaa kaiken, vaan me uskomme Jumalaan, jolta saamme toivon ja voiman vaikuttaa maailman asioihin. Puolustaja, Pyhä Henki, johtaa kirkkoa juuri sillä tavoin. Hän puolustaa omiaan rohkaisemalla heitä, ei pelottelemalla, hän nostaa ja auttaa näkemään Jumalan mahdollisuuksia, ei paina katsomaan omia heikkouksia.

Tänään vihitään virkaan uusia diakoneja ja pappeja. Teidät kuusi vihittävää on Pyhä Henki kutsunut omia reittejään, kenet suoraan, kenet hiljalleen. Teistä saattaa tuntua, että tiedätte ja osaatte liian vähän voidaksenne hoitaa suurta ja vastuullista virkaanne. Tulette kohtaamaan ihmisiä ja tilanteita, joissa niin he kuin te koette neuvottomuutta ja suurta avuttomuutta. Mutta teillekin Pyhä Henki on Puolustaja ja johdattaja. Pyhä Henki kuljettaa kirkkoa ja neuvoo sitä.

Tässä on ihmeellinen antamisen, saamisen ja eteenpäin välittämisen ketju: Isä antaa kaiken Pojalle, ja Poika jakaa sen Pyhälle Hengelle. Mutta Henki kertoo sen eteenpäin seurakunnalle, joka saamallaan tiedolla, voimalla ja viisaudella hoitaa Kristukselta saamaansa missiota. Pyhä Henki käyttää siinä ihmisiä ja koko seurakunnan todistusta yhteisestä uskosta. Siksi on tärkeää kuunnella Hengen puhetta niin Jumalan sanassa kuin seurakunnan yhteisessä rukouksessa. Nyt käymme alttarin ääreen vihkimään teitä ja rukoilemaan teille Pyhän Hengen lahjoja.