Puhe Gideon-järjestön vuosikonferenssin iltajuhlassa Tampereella 5.6.2026

Arvoisat Gideon-järjestön jäsenet, juhlaväki, veljet ja sisaret Kristuksessa. Kutsuvieraiden puolesta kiitän tästä illasta, hyvästä ohjelmasta, valaisevista puheista, vieraisiin tutustumisesta, musiikista, pöytäkeskusteluista ja tietenkin erinomaisesta illallisesta.

Gideonien työ Raamattujen jakajina on kansainvälisesti tunnustettu ja merkittävä vastuutehtävä Jumalan sanan palveluksessa. Järjestössä luotetaan Jumalan sanan omaan voimaan, joka voi ihmisessä vaikuttaa, kun hän lukee saamaansa tai löytämäänsä Raamattua. Jumalan Pyhä Henki puhuu sanan kautta. Sen ovat monet Gideonien Uusia testamentteja ja Raamattuja lukeneet saaneet kokea.

Järjestön nimi muistuttaa Vanhan testamentin Tuomarien kirjan Gideonista, joka sotapäällikkönä voitti vihollisensa. Tunnuskuva, ruukku ja soihtu, viittaa Tuomarien kirjassa kerrottuun tapaukseen. Siinä Gideon osoitti neuvokkuutta ja päättäväisyyttä, ja vaikka hänen väkensä oli pieni, hän oveluudellaan voitti suuren vihollisjoukon. Ruukkuihin kätketyillä soihduilla sekä torvilla hän säikäytti sen pakoon (Tuom. 7:16-22). Ehkä Gideonien tarkoituksena on mennä vaikeuksia päin samanlaisella rohkeudella ja neuvokkuudella.

Tänä iltana tekee mieli muistaa myös toista Gideon-kertomusta Tuomarien kirjasta. Nimittäin kirjan kuudennessa luvussa Gideon tarjoilee herkullisen aterian, joka kuvaillaan aika yksityiskohtaisesti! Ehkä se sopii tämän illan juhla-aterian yhteyteen? Tässä on kyseessä kertomus Gideonin kutsumisesta kansansa vapauttajaksi. Hänen luokseen saapuu Jumalan sanansaattaja, enkeli, joka kertoo Jumalan lähettävän hänet tähän tehtävään. Gideon estelee, hän sanoo, että aina ennen Jumala auttoi, mutta missä hän on nyt? Gideon vastustelee vedoten heikkouteensa ja vähäiseen sukuunsa ja päättää sitten pyytää luokseen tulleelta jotain merkkiä siitä, että hänet on valittu.

Gideon pyytää enkeliä odottamaan, kun hän laatii ruokauhrin. Sitten hän kokkaa aterian lihoineen, leipineen ja liemineen ja tuo ne astioissa ruokauhrina enkelin eteen. Huomattakoon, että välillä tästä enkelistä puhutaan itse Herrana, siis Jumalana, joka on tullut Gideonin luo ja puhuu hänen kanssaan. Enkeli ei ryhdykään syömään vaan kehottaa laittamaan tarjotut ruoat kalliolle. Sitten hän koskettaa niitä sauvallaan, kalliosta nousee liekki ja ne syttyvät tuleen. Samassa enkeli katoaa, ja Gideon kauhistuu sitä, että hän on keskustellut näin Jumalan kanssa. Tässä Gideon saa havaita, että Jumalalle kelpaa polttouhri, sillä Jumala vakuuttaa hänelle, ettei hän kuole (Tuom. 6:12-23).

Uskonnollisessa käyttäytymisessä uhraamisen kaavana ajatellaan yleensä olevan, että kun minä annan sinulle, sinäkin annat minulle, latinaksi do ut des. Näin on yritetty turvata jotain jumaluuden käsissä olevaa, vaikka sitten hyvä sato tai metsästysonni. Metsän tai pellon jumalalle on tuotu jotain, jotta sitten vastineena saataisiin jotain elämälle tarpeellista.

Raamatussa uhri on kuitenkin Jumalalle kunnioituksen osoittamista, ei Hänen hyvittämistään. Häneltä ei voi ostaa mitään ikään kuin vaihtokaupalla. Uhrit ovat Vanhassa testamentissa Jumalan kiittämistä hänen uskollisuudestaan ja lahjoistaan.

Mutta Gideonin ruokauhri on myös merkki hänen epävarmuudestaan ja samalla kuitenkin merkki hänen uskostaan. Hänellä oli epäilystä ja epävarmuutta mutta kuitenkin uskoa lähteä keskusteluun Jumalan kanssa ja pyytää Jumalalta jotain. Hän halusi saada merkin vakuudeksi ja tulikin sen mukaisesti kokemaan, että Jumala kutsui häntä sanallaan ja piti myös huolta kutsumastaan. Saatatte muistaa, että Gideonin kerrotaan samassa Tuomarien kirjan luvussa pyytäneen Jumalalta merkkiä vielä kaksikin kertaa, nimittäin asettamalla kuivia villoja yöksi ulos katsoakseen, kostuvatko ne, jos maa pysyy kuivana ja seuraavana yönä vielä toisinpäin, pysyvätkö villat kuivina, jos maa kostuu (Tuom. 6:36-40). Hän yritti asettaa ehtoja Jumalalle.

Mutta tänään nauttimamme Gideon-järjestön ateria ei ole ollut meiltä vieraille annettu ruokauhri lahjojen saavuttamiseksi. Se on ollut merkki rakkaudesta Jumalan sanaa ja sen levittämistä kohtaan. Sanan jakamisessa ei voi asettaa ehtoja, ikään kuin testata Jumalaa, kannattaako se ja vasta sitten päätellä, ryhdytäänkö siihen. Ei, vaan Jumalan sanaa tulee julistaa uskossa siihen, että Jumala itse toimii sen välityksellä. Uusia testamentteja ja Raamattuja levitetään siinä uskossa, että niitä luetaan ja Pyhä Henki niiden kautta puhuu. Jumala käyttää sanaa välikappaleenaan. Vanhat luterilaiset opettajat sanoivatkin Raamatun sanan olevan Jumalan vaunu, vehiculum dei, joilla Jumala ajaa. Siinä sanassa on merkki, että Jumala on Pojassaan myös meidän rakas Isämme.

Rukoilemme.

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Sinä puhut meille Raamatussa, sillä sinä olet elävä Jumala ja sinun sanasi elää Henkesi voimasta. Me kiitämme siitä, että olet antanut ikuisen Sanasi syntyä ihmiseksi, olet lähettänyt Poikasi Jeesuksen meidän veljeksemme ja vapahtajaksemme. Kiitämme pelastuksesta, jonka olet koko ihmiskunnalle hänessä valmistanut. Rukoilemme: anna pyhän sanasi levitä yli koko maanpiirin ja synnyttää uskoa ja kuuliaisuutta Herraamme Kristusta kohtaan. Siunaa myös meidän työmme hänen valtakuntansa palveluksessa. Amen.