Tampereen hiippakunnan papeille 12.10.2016

Sisaret ja veljet, rakkaat työtoverit

Kirkolliskokous pyysi viime marraskuussa piispainkokousta ”antamaan seurakuntia ja papistoa varten selonteon kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen aikaisempiin lausuntoihin perustuvasta avioliittokäsityksestä, kaikkien ihmisten luovuttamattomasta ihmisarvosta ja papin velvollisuuksista”. Selonteko julkaistiin 31.8.2016 (liite).

Samalla kirkolliskokous pyysi kirkkohallitukselta oikeudellista selvitystä kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan mietinnössä mainituista kysymyksistä sekä keskustelumallia ja siihen liittyvää aineistoa, jonka avulla avioliitosta eri tavoin ajattelevat henkilöt voivat oppia ymmärtämään toistensa näkemyksiä ja käydä rakentavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä. Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys ja keskustelumalli eivät ole vielä valmistuneet. Ne tultaneen esittelemään kirkolliskokoukselle marraskuussa.

Piispainkokouksen selonteon ilmestyttyä on julkisessa keskustelussa esiintynyt vaihtelevia näkemyksiä ja tulkintoja sen sisällöstä ja merkityksestä, samoin kuin lainopillisista seuraamuksista. On syytä tutustua selontekoon huolella. Sekin kutsuu asiasta eri tavoin ajattelevia toimimaan yhdessä sen pohjalta, mikä on kirkon yhteinen, aiemmissa asiakirjoissa ilmaistu käsitys. Selonteko sisältää myös toimintaohjeen papeille, kun uusittu avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017.

Selonteon lähtökohtana on kaikkien ihmisten yhtäläinen ihmisarvo. Kirkko puolustaa jokaisen ihmisarvoa ja liittyy ihmisoikeuksiin, jotka ovat modernin kansainvälisen oikeuden keskiössä. Viime aikoina myös seksuaalisuutta koskevat kysymykset ovat nousseet osaksi ihmisoikeuskeskustelua. Kirkko haluaa palvella ja tukea ihmisiä myös niiden käsittelyssä.

Samalla selonteossa myönnetään, ettei kirkko ole aina kyennyt siihen rakentavalla tavalla. Monet ovat tulleet loukatuiksi, haavoitetuiksi ja ulkopuolelle suljetuiksi.

Seurakuntiemme jäsenistössä, luottamushenkilöissä ja työntekijöissä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, samoin kuin heitä, jotka ovat rekisteröineet parisuhteen tai aikovat solmia avioliiton samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Kirkko on kaikkia varten. Samaa sukupuolta olevat parit ja heidän perheensä ovat tervetulleita kaikkeen seurakunnan toimintaan yhdenvertaisesti muiden tavoin.

Eduskunta on avioliittolain muutoksesta päättäessään säilyttänyt kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien oman oikeuden päättää itse vihkimisen ehdoista ja muodoista (AL 16 §). Lainmuutoksesta ei seuraa kirkolle velvollisuutta muuttaa omaa käytäntöään, ei myöskään papille oikeutta toimittaa avioliittoon vihkimistä ikään kuin siviiliviranomaisena.

Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovat kirkossa uskonnollisia toimituksia, joita on arvioitava kirkon tunnustuksen mukaisina jumalanpalveluksina ja jotka kirkkojärjestys määrää toimitettaviksi kirkkokäsikirjan mukaisella tavalla (KJ 2:1, 2:18 §). Käsikirjan kaavojen lukukappaleista, rukouksista, kysymyksistä, johdantopuheesta ja ohjeista ilmenee, että kirkon uskonkäsityksessä avioliitto on miehen ja naisen liitto. Pappi ei voi avioliittolain muutoksen jälkeen vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja eikä toimittaa samaa sukupuolta olevan parin liiton siunaamista.

Pappi voi kuitenkin palvella paria soveltamalla piispainkokouksen v. 2011 antamaa pastoraalista ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Tilanteeseen voi sisältyä raamatunlukua, virsiä ja kirkon rukousperinteeseen liittyvää aineistoa sen mukaan, miten asiasta sovitaan. Kirkkotilan mahdollisesta käyttämisestä noudatetaan, mitä on säädetty kirkkojärjestyksessä (KJ 9:7, 14:2 §).

Kristittyinä olemme kaikki yhtä perhettä, sisaria ja veljiä. Keskinäinen rakkaus vahvistuu yhteisessä hengellisessä elämässä, kun osallistumme jumalanpalvelukseen ja uudistumme saman Kristuksen ruumiin elävinä jäseninä jakaessamme Kristuksen ruumiin ja veren sakramentin yhteisessä ehtoollisessa.

Tampereen piispantalossa 12.10.2016

Matti Repo

papeille-avioliitosta

piispainkokouksen-selonteko-avioliittolain-muutoksen-johdosta-2016