Saarna kirkkoherra Miika Hämäläisen virkaan asettamisessa Lahden Ristinkirkossa 5.5.2016

 

Evankeliumi Mark. 16: 14-20

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

 

Yllätys ruokapöydässä! Miten monta kertaa oletkaan kokenut sellaisen. Juuri kun olet istunut pöytään, ehkä perheesi kanssa, ja aloittanut aterian, soi ovikello. Pim pom! Kuka siellä nyt pyrkii sisään? Voiko joku mennä avaamaan? Kuka jättää lautasensa ja nousee pöydästä? Tulija koetaan kiusallisena. Ehkä hänelle sanotaan, ettei nyt sovi tulla, meillä on oman perheen rauhallinen hetki menossa. Tai ehkä hänelle sanotaan, että tule sisään ja istu tuonne odottamaan. Mutta ehkä hänelle sanotaan, että astu tänne pöytään, tässä on sinulle tuoli. Kaapista löytyy nopeasti yksi lautanen lisää. Onko sinulla nälkä? Ole hyvä, tästä riittää sinullekin.

Vieraan saapuminen sähköistää ilmapiirin, oikeastaan kaikissa näissä vaihtoehdoissa. Jotain tapahtuu. Vieras tuo uutta ja muuttaa meneillään ollutta ateriointia. Uusi keskustelu alkaa, uudet näköalat aukeavat. Kun pöydästä noustaan, otetaan askeleita vähän muuttuneina. Vieras sai sen aikaan. Näin tekee myös kuolleista noussut Jeesus evankeliumin kertomuksessa. Hän on yllättävästi saapuva ruokavieras, joka yllättää myös muuttamalla syömässä olevat.

Jeesus ilmestyy yllättäen aterioiville opetuslapsilleen ja alkaa keskustella heidän kanssaan. Mutta sävy on ikävä. Jeesus moittii heitä epäuskosta ja kovasydämisyydestä. He eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat jo ehtineet nähdä Jeesukseen kuolleista nousseena. Mutta vaikka Jeesuksen opetuslapsia ei voi kehua ainakaan herkkäuskoisiksi, he kohta lähtevät matkaan ja julistavat Jeesuksesta. He muuttuvat. Sen saa aikaan yllättävä ateriavieras. Hän yllättää ateriakumppaninsa muuttamalla heidät.

Raamattunsa lukeneille tässä on jotain kovin tuttua. Miten monessa Raamatun kertomuksessa ollaankaan syömässä kun tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken. Yllättäen Jumala ilmoittaa jotain ruokailun yhteydessä, ja sen jälkeen asiat ovat toisin. Muistetaan vaikka Aabraham ja Saara, joiden luona vierailee kolme miestä, joista yhden sanotaan olleen Herra, siis Jumala. Aterian jälkeen Aabraham ja Saara saavat lupauksen jälkeläisestä, josta kasvaa suuri kansa, ja josta lopulta polveutuu myös Jeesus.

Uudessa testamentissakin on useita kertomuksia, joissa Jeesus on aterialla ja sen yhteydessä tekee opetuslapsilleen tiettäväksi jotain uutta. Muistatteko tällaisia kertomuksia? – Nyt kysynkin tätä uudelta kirkkoherralta. Yllättävä virkaanasettajaiskuulustelu! Miika, mainitse jokin evankeliumin kertomus, jossa Jeesus syö yhdessä oppilaidensa kanssa. Onko jotain jäänyt mieleen pyhäkoulusta ja rippikoulusta?

**

Mitä muita vastaavanlaisia evankeliumin kohtia te seurakuntalaiset muistatte? Olkaa hyvät ja kertokaa! Älkää pelätkö, ei tästä nyt joudu kirkkoherraksi.

Tällaisia kertomuksia olisi useitakin mainittaviksi, alkaen viidentuhannen ruokkimisesta muutamalla leivällä ja kalalla (Matt 14:19). Tai, kun Jeesus menee syömään Matteus-nimisen tullimiehen ja muiden syntisten seuraan ja opettaa, että Jumala tahtoo armahtavaisuutta eikä uhrimenoja (Matt 9:9-13). Myös Jeesus aterioi fariseuksen kodissa ja syntinen nainen pesee hänen jalkansa, jolloin Jeesus opettaa isäntäänsä siitä, että paljon anteeksi saanut rakastaa paljon (Luuk 7:38). Jeesus nauttii opetuslapsensa kanssa pääsiäisaterian ja asettaa oman kärsimyksensä ja kuolemansa muistoaterian leivässä ja viinissä (Luuk 22:19-20). Kuolemansa jälkeen ylös noussut Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä tuntemattomana kahdelle opetuslapselle, jotka tunnistavat hänet vasta, kun hän murtaa heidän kanssaan leipää (Luuk 24:30).

Luetteloa voisi jatkaa; ylösnoussut Jeesus jatkaa ilmestymisiään aterialla, vaikkei hän olekaan itse syömässä. Apostolien teoissa Herra puhuu näyssä ruoan valmistumista odottavalle Pietarille ja kehottaa tätä syömään kaikenlaisia eläimiä eikä pitämään saastaisena sellaista, minkä Jumala on puhdistanut; silloin Pietari ymmärtää, että evankeliumi on tarkoitettu kaikille kansoille (Apt 10:9-15). Raamatun viimeisessä kirjassa, Johanneksen Ilmestyksessä Jeesus lupaa aterioida sen kanssa, joka avaa oven, kun hän kolkuttaa (Ilm 3:20).

Jeesus asettuu edelleen aterialle omiensa kanssa. Hän kutsuu tänäänkin pöytäänsä. Pyhässä ehtoollisessa hän tulee luoksemme ja antautuu itse ateriaksemme. Leivässä ja viinissä hän antaa oman ruumiinsa ja verensä. Niin hän lahjoittaa syntien anteeksiantamuksen jokaiselle, joka uskoo häneen. Ne, jotka hänen luonaan aterioivat, muuttuvat. Heistä tulee ikuisen elämän perillisiä. He nousevat pöydästä uudistuneina, heillä on uusi elämän suunta. He elävät Herralle ja palvelevat häntä. Herra Jeesus lähettää heidät ylösnousemuksen ja uuden elämän todistajiksi.

Jumala ei sattumalta ilmoita ihmisille tahtoaan aterian yhteydessä. Niin hän osoittaa, miten tärkeää on vieraanvaraisuus. Herra johdattaa meidät jakamaan ateriamme muiden nälkäisten kanssa. Maailmalla voi olla toivo ja tulevaisuus, kun Jumala muuttaa ihmiskuntaa. Se tapahtuu vieraanvaraisuuden kautta, tekemällä elämää yhteiseksi toisten, meille vieraiden kanssa. Vieraanvaraisuuden osoittaminen muuttaa molempia osapuolia.

Tänään vietetään helatorstaita. Ylistämme Herraa Kristusta, joka on astunut taivaisiin. Uskontunnustuksen sanat ”istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella” eivät tarkoita mitään paikkaa maailmassa, jossa taivaalliset valtaistuimet sijaitsisivat. Ne tarkoittavat sitä, että Poika hallitsee nyt yhdessä Isän kanssa – se Jeesus, jonka hänen vastustajansa surmasivat, onkin nyt osallinen Jumalan kaikkivaltiudesta, josta hän riisuutui syntyessään heikoksi ja haavoittuvaksi, kuolevaiseksi ihmiseksi.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus lähettää opetuslapsensa kaikkivaltiutensa voimalla. Juuri siksi, koska hän on astunut taivaisiin, hänellä on valta olla meidän luonamme pyhässä ehtoollisen ateriassa, mutta myös valta pitää huolta siitä, että hänen sanansa vaikuttaa. Evankeliumin sana synnyttää uskoa, toivoa ja rakkautta kaikkialla, missä se kaikuu. Se synnyttää uutta iloa ja luottamusta tulevaisuuteen.

Evankeliumi on kaikunut tällä kirkonmäellä jo kauan. Keskiajalta lähtien Lahti oli osa Hollolan seurakuntaa, ja oman kirkon se sai tälle paikalle vuonna 1890. Itsenäisenä seurakuntana Lahti täytti viime sunnuntaina sata vuotta. Lahti itsenäistyi Hollolan seurakunnasta vapunpäivänä 1916; ehkä joku teistä saattoi viime pyhänä puhaltaa ilmapallon sen johdosta? Uusi kirkkoherra liittyy nyt seitsemäntenä historialliseen joukkoon. Hän perii saman tehtävän, joka jo hänen edeltäjillään oli tässä kaupungissa, mutta eivät hekään olleet ensimmäisiä. Tehtävä palautuu aina siihen käskyyn, jonka Jeesus antoi apostoleilleen lähettäessään heidät julistamaan evankeliumia.

Jeesus nimesi kyllä erikoiset tunnusmerkit osoittamaan, että evankeliumissa on voima – paitsi että hänen omansa parantavat sairaita ja puhuvat vieraita kieliä, he ajavat ulos pahoja henkiä, nostelevat käärmeitä ja kestävät tappavia myrkkyjä. Mitä näistä pitäisi ajatella? En ainakaan suosittele kokeilemaan käärmeitä. Sellaista voi pitää Jumalan kiusaamisena. Maailmalla on kristillisiä yhteisöjä, joiden jumalanpalveluksiin kuuluu käärmeiden käsittelyä. Sellainen on aivan hurmahenkistä. Evankeliumissa tällaiset merkit ovat osoituksia Jeesuksen kaikkivaltiudesta, mutta ihmisen ei pidä ajatella olevansa siitä osallinen.

Sen sijaan on selvää, että kirkkoherralla tulee olla ainakin sietokykyä ja rohkeutta. Kokemus osoittaa, että johtajaksi ryhtyvä joutuu nielemään myrkyllisiä huomautuksia ja tarttumaan vastenmielisiin, vaikeisiin ongelmiin. Näin on valitettavan monesti myös kirkkomme seurakunnissa. Mutta älkööt tällaiset huolet kirkkoherraa lannistako, vaan säilyköön rohkeus ja luottamus. Sitä tarkoitusta silmällä pitäen käymme häntä nyt siunaamaan hänen uuteen virkaansa.