Radion aamuhartaus YLE:ssä kiirastorstaina 6.4.2023

Syöminen antaa voimia. Sen jokainen tietää. Ilman ruokaa nääntyy niin ihminen kuin muutkin olennot. Hän tarvitsee polttoainetta liikkumiseen ja rakennusainetta kasvamiseen. Mutta syömiseen kätkeytyy muutakin. Masentunut virkistyy. Toivoton jaksaa tulevaisuuteen. Olo kohenee niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Hyvä ruoka, parempi mieli, sanotaan. Jos on mahdollista syödä toisten kanssa, vahvistuu myös keskinäinen yhteys.

Kaikilla ei kuitenkaan ole ketään, kenen kanssa syödä. Yksinäisyys tulee näkyväksi juuri ruokapöydässä. Kun pitkä yhteinen elämä on päättynyt, yksin jääneellä kestää aikansa, ennen kuin hän lakkaa kattamasta kahdelle. Kun aikuistuvat nuoret muuttavat pois vanhemmiltaan, nämä hämmästyvät, miten vähän enää tarvitaankaan. Toisaalla moni nauttii, kun saa syödä juuri, mitä ja milloin itse haluaa.

Ruoan hinta on noussut. Moni saa laskea rahansa tarkoin. Seurakuntien ruoka-avulle on yhä enemmän tarvetta ja kauppojen alennustuotteille paljon hakijoita. Punaiset hintalaput viimeistä myyntipäivää lähestyvissä tuotteissa eivät ole varoitusmerkki vaan kutsu: ota ja syö.

Tänään on kiirastorstai, ehtoollisen asettamisen päivä. Päivään kuuluvat Raamatun sanat: Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti maljan, kiitti ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.

Ottakaa ja syökää. Tehkää se minun muistokseni. Tuskin mitään muuta käskyä on maailmanhistoriassa noudatettu niin pitkään, niin uskollisesti ja niin tunnontarkasti suurella hartaudella kuin tätä. Sitä on toistettu viikosta, vuodesta ja vuosisadasta toiseen joka puolella maailmaa. Mikä voima onkaan noissa sanoissa, ja mikä voima onkaan tuossa pienessä ateriassa!

Raamatussa on monia kertomuksia yhdessä syömisestä. Niissä Jumala puhuu ihmisille ja heissä tapahtuu jokin muutos. Kertomukset ovat raamatunlukijoille tuttuja. Aabrahamin luona aterioi vierailijoita, jotka lupaavat vanhan parin tulevan suuren kansan vanhemmiksi. Elia pyytää leipää nälkäkuolemaan valmistautuvalta leskeltä, ja tältä eivät lopukaan jauho ja öljy. Jeesus ruokkii tuhannet nälkäiset muutamalla leivällä ja kalalla. Kuolleista ylösnousseena hän paistaa kalaa järven rannalla ja kutsuu opetuslapsiaan syömään. Mitään näistä ei kerrota Raamatussa vain siksi, että niissä saatiin suuhunpantavaa. Noilta aterioilta lähtee aina muuttuneita ihmisiä. Jotain uutta on opittu niin itsestä, toisista kuin Jumalasta. Jumala on aterialla avannut uuden tien, yhteyden toisiin, luottamuksen tulevaisuuteen.

Kiirastorstain ehtoolliskirkoissa tapahtuu samaa. Jeesuksen muiston aterialla ruumiillinen ravinto yhtyy hengelliseen ravintoon. Ihmiset löytävät rauhan ja sovinnon. Jumalan rakkaus avaa uuden tulevaisuuden.

Ehkä samaa voi tapahtua kaikilla aterioilla, joilla Jumalan lahjoja jaetaan? Ehkä kaikista pöydistä, joissa syödään, voi Jumalan huolenpidon ääreltä nousta uusi ihminen, joka haluaa jakaa Jumalan rakkautta? Jeesus ruokkii, mutta hän myös lähettää: Antakaa te heille syödä. Jeesus antoi itsensä murrettavaksi, että me murtaisimme leivästämme nälkäisille.

Ihminen ei elä yksin leivästä, sanoi Jeesus. Mutta leipääkin tarvitaan. Miten paljon enemmän tarvitaankaan hengellistä leipää: Jumalan armoa ja rakkautta, uutta toivoa maailmalle.

Herra Jeesus, anna meille armosi ja rakkautesi leipää. Tee meistäkin armollisia ja rakastavia. Aamen.

Virsi 228a