Valo loistaa huoneessa ja siitä ulos

”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:13-16)

Lamppu laitetaan lampunjalkaan, ja siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa. Näin sanoi Jeesus. Päivänselvä asia, vai mitä? Jokaisen kodissa on viime vuosina pikkuhiljaa vaihdeltu palaneita hehkulamppuja uusiin ledilamppuihin. Vanhojen ja tuttujen, kuumenevien ja sähköä syövien hehkulamppujen sekä joitakin vuosikymmeniä suosittujen energiansäästölamppujen aika on ohi. Nyt olen havainnut, että myös loisteputkien tilalle ovat tulleet lediputket. Kaikki nämä ovat hyviä ja tarpeellisia uudistuksia. Niillä säästetään yhdessä energiaa ja sitä myöten osallistutaan myös ilmastonmuutoksen torjuntaan. Samalla ne loistavat vähintään yhtä kirkkaasti kuin vanhatkin lamput, elleivät jopa kirkkaammin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on uudistus, joka on hyvä ja helppo ottaa vastaan.

Nyt on Hattulan seurakunta saamassa uuden seurakuntatalon. Sitä on ehditty odottaa, sillä vanhasta piti luopua jo vuosia sitten. Korjaukset eivät sitä olleet parantaneet käyttökelpoiseksi, mutta päätöksenteko uusista tiloista ei sekään ollut aivan vaivatonta. Nyt on kuitenkin ilon ja kiitoksen aika. Uusi talo on helppo ottaa vastaan, vanha saadaan jättää taa. Taakse ei jää kuitenkaan se, mitä entinen talo paikkakunnan ihmisille merkitsi. Tämä talo on uusi, mutta täällä on myös vanhaa, tuttua ja tärkeää. Vaikka täällä ovat uudet valaisimet, valo on sama. Olisiko se jopa kirkkaampi?

Sama on myös se evankeliumi, jota täällä julistetaan. Se on edelleen sama sanoma Jumalan rakkaudesta hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka valaisee ihmisiä sisältä käsin. Se on täällä uudessa talossa kuin vanhaa tuttua valoa säteilevä lamppu, joka nostetaan lampunjalkaan. Evankeliumi kuuluu, näkyy, koskettaa ja vaikuttaa täällä mitä erilaisimmilla tavoilla ja mitä moninaisimmissa toiminnoissa. Sanoma Kristuksesta valaisee tätä taloa ja tämän talon huoneissa olijoita. Mutta se on valo, joka näkyy myös ulos. Aivan niin kuin huoneessa palavan lampun valo, joka näkyy ikkunoista ulos ja kertoo, että täällä on elämää, täällä on lämpöä, täällä on suojaa, niin evankeliumi voi kutsua ja vetää puoleensa tätä taloa kohti.

Sillä tässä talossa valaiseva Jumalan valo voi tavoittaa ne, jotka tänne tulevat, ja heidän välityksellään myös ne, jotka eivät tämän talon ovea avaa. Sitä tarkoitusta varten tämä talon rakennettu palvelemaan hattulalaisia. Seurakuntatalo voi täällä Parolassa toimia Jumalan työn välikappaleena ja tuottaa ihmisten elämään monenlaista siunausta. Sen saavat paikkakunnan ihmiset nyt ottaa omakseen, kokea sen ovien olevan heille auki, sen huoneiden olevan valaistut ja lämmitetyt juuri heitä varten. Pyydänkin nyt kirkkoherra kertomaan jotain, mitä täällä ensi viikolla tapahtuu.

**

Hattulalaiset ovat ehkä tänä vuonna saaneet tuntea erityistä ylpeyttä keskiaikaisesta Pyhän Ristin kirkostaan, kun tavallista suuremmat matkailijajoukot ovat sen maalauksista kiinnostuneina halunneet nähdä sen, mikä teille on tuttua vanhastaan. Te olette jo monessa sukupolvessa omistaneet tuon historiallisen kirkon ja kaiken sen, mitä se julistaa niin sanoin kuin kuvin. Emme tiedä, voiko tämä talo saavuttaa sellaista ikää kuin vanha kirkko. Aiemman kokemuksen valossa se valitettavasti on epätodennäköistä. Mutta tämä talo voi tulla yhtä rakkaaksi ja yhtä suureksi ilon ja ylpeyden aiheeksi, kun hattulalaiset ottavat sen omakseen ja täyttävät sen toiminnalla. Tämän talon valaistut huoneet voivat tulla ihmisten elämässä valon lähteeksi ja niin tehdä heistäkin Kristuksen lähettiläitä, joista loistaa Jumalan rakkauden valo.