Puhe eläkeläisten synodaalikokouksessa Tampereella 18.8.2017

 

Evankeliumi Matt. 25: 14-30

Jeesus sanoi:

”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!

Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”

 

”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!”

Pappeina ja lehtoreina olemme Jumalan palvelijoita. Monien muiden tapaan mekin olemme saaneet Jumalalta hoitoomme suuria aarteita. Niitä saimme kutsun hoitaa. Saimme tehtävän julistaa evankeliumia ja välittää sanoman Jumalan rakkaudesta Pojassaan eteenpäin tuleville sukupolville. Omasta elämänhistoriastaan voi kukin muistaa, miten tuli kutsutuksi. Siitä voi nyt olla jo aikaa, mutta vuodet ovat menneet nopeasti. Moni ystävä ja virkatoveri on jo kuullut uuden kutsun: Tule herrasi ilojuhlaan!

Jokainen haluaa kokea tehneensä hyvää työtä, olleensa luotettava palvelija. Taaksepäin katsellen löytää toki onnistumisia, tilanteita ja tapauksia, joista voi tyytyväisenä sanoa: se meni sentään aika hyvin! Siihen panostin, ja se kannatti. Mutta löytyy myös muistoja, joista ei ole niin tyytyväinen. Oli hetkiä ja tapahtumakulkuja, joissa jälkeenpäin ajatelle olisi voinut käyttää talenttinsa rohkeammin.

Evankeliumin kertomuksessa se, joka kaivoi talenttinsa maahan, yritti varmistaa sen säilymisen. Sen hän teki pelosta – hän tiesi isännän olevan ankara. Hän ei halunnut hukata sitä, minkä oli saanut, mutta hän ei myöskään uskaltanut asioida sillä. Hän pelkäsi isäntää, vaan ei rakastanut häntä. Hän ei halunnut riskeerata itseään isäntänsä tähden.

Kotiin palaava isäntä kiittää palvelijoitaan vain vähästä: ”Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi.” Vähänkin on riittävästi. Vähäinenkin tulos talenttien hoidossa on riittävästi, joskaan ei voi tuollaista sadan prosentin voittoa voi aivan vähäisenä pitää. Kukin palvelija oli sijoituksellaan kuitenkin saanut aikaan yhtä paljon lisää kuin oli käyttöönsä saanut. Keneltäkään ei edellytetty sijoitukseen nähden ylenpalttista menestystä. Sitä paitsi jokainen oli saanut talenttinsa mitoitettuna ”hänen kykyjensä mukaan”. Ketään ei pantu kilpailemaan toisen kanssa. Mittarina ei käytetty kaikkein tehokkainta tai tuloksekkainta, vaan ainoastaan omia kykyjä. Isäntä odotti, että kukin palvelija voitti vain oman itsensä ja oman pelkonsa.

Ehkäpä evankeliumi tuleekin takaisin juuri sillä tavoin moninkertaisena, että se leviää kaksinkertaisesti niin paljon, kuin sitä levittää. Siihen on kätketty oma, sisäinen voimansa tuottaa hedelmää. Niin kuin se vehnänjyvä, joka kasvaa moninkertaisen tähkän. Tai niin kuin se sinapinsiemen, josta kasvaa suuri puu. Edellytyksenä kuitenkin on, että evankeliumia ei piiloteta, vaan sillä asioidaan. Kultarahat eivät kasva maassa niin kuin siemenet; ne täytyy sijoittaa. Evankeliumi ei leviä eikä valloita sydämiä, jos se suljetaan vain omaan sydämeen ja siitä vaietaan. Se vaatii saada tulla kuulluksi. Silloin se myös kaikuna vastaa, sana leviää ja Kristuksen seurakunta kasvaa.

”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Tule herrasi ilojuhlaan!”