Temppelin lapset

Evankeliumi Matteus 21:12–22

Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”

Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui.

Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”

Rakkaat seurakuntalaiset. Tampereen Eteläisellä seurakunnalla on kolme kirkkoa. Tämä on niistä vanhin, ja se on aikoinaan saanut näyttää suuntaa monille muille suomalaisille kirkkorakennuksille. Tänne Viinikkaan rakennettiin ensimmäisenä kirkko, jonka yhteyteen tehtiin myös pappila ja seurakuntasali sekä kerhohuoneita. Sellaisena Viinikan kirkko osoitti tulevaisuuteen, monipuoliseen seurakuntaelämään. Oli havaittu, että kaupunkiseurakunnan toimintaan tarvittiin erilaisia tiloja.

Noista ajoista on kulunut jo yli yhdeksän vuosikymmentä ja paljon on muuttunut niin Viinikassa kuin muuallakin Tampereen eteläisissä osissa. Tätä kirkkoa myöhemmin rakennetut Härmälän ja Hervannan kirkot kuitenkin noudattivat sikäli tämän antamaa esikuvaa, että niihinkin laadittiin monipuolisia seurakuntatoiminnan tiloja. Tämän piispantarkastuksen yhteydessä olen ehtinyt vierailla niissäkin kirkoissa, samoin kuin olen voinut vilkaista ulkopuolelta paria alueen seurakuntakotia ja kuulla, miten monipuolista seurakuntatyötä niissä tehdään ja miten monenlaisia ihmisiä ne kutsuvat. Parhaillaan kuitenkin niin täällä kuin muuallakin Suomessa mietitään, mitä kaikkia tiloja tarvitaan ja mitä ylipäätään kyetään pitämään.

Päivän evankeliumissa Jeesus menee Jerusalemin temppeliin. Eri paikoin evankeliumeja Jeesuksen kerrotaan vierailleen temppelissä ja myös opettaneen siellä. Vielä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeenkin kristityt kokoontuivat temppeliin kuulemaan apostolien opetusta sekä rukoilemaan. He kunnioittivat temppelin pyhyyttä, eivät pitäneet sitä merkityksettömänä eivätkä vain talona talojen joukossa. Olihan se vihitty Jumalan palvelemista varten.

Mutta päivän evankeliumissa tapahtuu kuitenkin murros. Temppelin aika päättyy, koska siellä toimitettavien uhrimenojen aika päättyy. Kun Jeesus ajaa myyjät ja ostajat ulos sekä kaataa rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkystenmyyjien jakkarat, hän ei ainoastaan lopeta liiketoimintaa, vaan hän esittää protestin uhrimenoja vastaan. Kyyhkysiä myytiin määrättyjä uhreja varten; olivathan Jeesuksen vanhemmatkin aikoinaan tuoneet näitä lintuja toimittaakseen uhrinsa poikalapsen synnyttyä. Siitä me kuulemme joka vuosi luettavan kynttilänpäivänä. Myös rahanvaihtaminen liittyi tähän: ihmiset maksoivat erilaisilla valuutoilla, joita he kantoivat mukanaan. Jerusalemin temppeli oli pyhiinvaelluskohde, mutta myös tulonlähde papistolle.

Kyse ei kuitenkaan ollut turistikohteen matkamuistomyynnistä eikä mistä tahansa kaupankäynnistä. Temppeliin eivät olleet pesiytyneet rahanpesijät, koronkiskurit tai popcorninmyyjät, vaan uhritoimituksiin kiinnittyneet finanssitoimen hoitajat. Rosvojen luolaksi ei temppeli ollut muuttunut siksi, että raha liikkui, vaan siksi, että syntejä sovitettiin tämän kaupankäynnin avulla. Mieleen muistuu Martti Lutherin protesti anekauppaa vastaan 1500-luvun Saksasta: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.”

Puhdistaessaan temppelin kaupankäynnistä Jeesus myös muuttaa temppelin järjestyksen. Hänen luokseen saapuu sokeita ja rampoja, ja hän parantaa heidät. Evankeliumeissa on monia kertomuksia Jeesuksen parantamisihmeistä, mutta nyt niillä on erityinen merkitys. Ne ovat tässä suorastaan avainkohta.

Erilaisista ruumiin vammoista kärsivien pääsy temppeliin oli kielletty. Mooseksen laissa se nimenomaisesti kiellettiin: Uhraamaan ei saa tulla kukaan, joka on sokea, rampa tai kasvoiltaan tai ruumiiltaan epämuodostunut. (3.Moos. 21:18) ja Sokeat ja rammat eivät pääse sisälle pyhäkköön. (2.Sam. 5:8) Jeesus päästi heidät Jumalan messiaaniseen valtakuntaan, uuteen seurakuntaan, joka oli nyt hänessä avautunut kaikille. Nyt koittaa pelastus niille, jotka olivat tulleet lainoppineiden ja ylipappien taholta ulos suljetuiksi. Näiden kirjaimellinen kuuliaisuus Jumalan laille oli tehnyt heidät itsensä sokeiksi Jumalan tahdolle.

Samoin käy, kun lapset huutavat temppelissä Jeesukselle ”Hoosianna, Daavidin Poika!” Itseään kelvollisina Jumalan lain seuraajina pitävät närkästyvät, kun tuolle kiertävälle opettajalle osoitetaan Messiaalle kuuluvaa kunnioitusta. Mikäs hän nyt täällä on messiaana esiintymään, eihän sellaiseen ole annettu mitään jumalallista valtuutusta! Kun he kysyvät, kuuleeko Jeesus, mitä lapset huutavat, tämä vastaa myöntävästi ja siten vahvistaa nyt täyttävänsä odotetun messiaanisen ajan; sellaisen ajan, jolloin sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, vangit vapautuvat ja köyhät kuulevat ilosanoman. Ulos suljetut ja alas painetut saavat uuden tulevaisuuden, heidät otetaan täyteen jäsenyyteen Jumalan seurakunnassa, vaikka sitä vastustavat ne, jotka tarttuvat kirjaimellisiin kieltoihin.

Tällainen on Jumalan uuden messiaanisen ajan tahto: se muuttaa arvostuksia, jopa jumalallisina totuuksina pidettyjä ihmisten erotteluja. Tätä tahtoa ei aina tunneta kirjaimesta eikä sanoista, mutta se tunnetaan sanomasta, elävästä, kuullusta ja koetusta sanomasta, joka vapauttaa ja antaa uuden toivon, palauttaa ihmisille heidän arvonsa ja antaa heidän kuulua täysin Jumalan kansaan. Se on Jumalan rakkauden sanoma.

Samaa muutosta kuvaa myös temppelin välikohtausta seurannut viikunapuun kuivettuminen. Jeesus ei löytänyt siitä hedelmää ja lausui sille tuomionsa: Ikinä et enää tee hedelmää. Nyt oli temppelin ja sitä johtaneen papiston aika ohi. Sen sijaan koittaisi Jumalalle ylistystä laulavien lasten aika. Enää ei toimiteta uhreja, eikä kohta enää olisi koko temppeliäkään, enää ei ole rajoja sille, ketkä saavat kuulua Jumalan kansaan. Nyt alkaa toisten hedelmän tuottamisen aika. Uusi Jumalan kansa julistaa vapaata evankeliumia, syntien anteeksiantamusta, eri tavoin potkittujen ja painettujen kuulumista tämän Messiaan omien joukkoon kaikkialla maailmassa.

Mitä Eteläinen seurakunta tekee kolmella kirkollaan ja lukuisilla muilla tiloillaan? Ketkä saavat niihin tulla? Olen vakuuttunut siitä, että ne ovat kaikille avoimia tiloja. Niissä on monenlaista toimintaa. Mutta tärkeintä on, että niissä palvellaan elävää Jumalaa, että ne ovat rukouksen huoneita, joissa jokainen saa lähestyä Jumalaa ja kokea olevansa Jumalan rakastama. Silloin niissäkin lauletaan Hoosiannaa, ylistystä hänelle, jonka Jumala on lähettänyt pelastajaksemme. Se on Jumalan lasten tehtävä, olivat he isoja tai pieniä. Mekin saamme kuulua Jumalan kansaan. Sen merkiksi tämän temppelin lapsina nousemme ja yhdymme uskontunnustukseen.