Puhe kansallisen veteraanipäivän hartaudessa Lahdessa 27.4.2017

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät juhlavieraat.

Juhlapäivän teemana on Sinun veteraanipäiväsi. Kenelle tuo pieni sana Sinun on osoitettu? Tuskin sillä viitataan vain sotiin osallistuneisiin. Heidän joukkonsa harvenee nopeasti. Useimmat ovat jo tästä ajasta poistuneet, ja monet elossa olevista, jotka maata puolustivat, eivät enää jaksa juhliin osallistua.

Sinun päiväsi: sillä puhutellaan kaikkia suomalaisia. Vietetäänhän isänmaamme itsenäisyyden satavuotisjuhlia. Juhlavuoden teemana on Yhdessä. Tänään saavat kaikki sanoa: Sinun veteraanipäiväsi on myös minun veteraanipäiväni, sillä onhan sinun Suomesi myös minun Suomeni.

Äsken laulettiin virsi Soi kunniaksi Luojan. Siinä kiitettiin Jumalaa kaikista hyvistä lahjoista. Kiitosta laulettiin niin säiden säätämisestä ja hallan häätämisestä kuin suojasta ainaisesta. Tätä tänä vuonna tasan 120 vuotta täyttävää Jean Sibeliuksen säveltämää virttä on laulettu jo monissa sukupolvissa. Sen sanoin on rukoiltu niin puutteessa kuin hyvinvoinnissa, niin hädässä kuin onnessa. Se on edelleen suosittu virsi myös avioliittoon vihittäessä; sisältäähän se ajatuksen yhteisen leivän jakamisesta.

Kansainvälisesti tunnetumpi säveltäjämestari Sibeliuksen teos on kuitenkin Finlandia. Vaikka Finlandia-hymni ei meillä kuulu Virsikirjaan, sen sävelellä lauletaan pelkästään englannin kielellä peräti kuutta eri sanoitusta, jotka sisältyvät eri kirkkojen virsikirjoihin.

Meille tutut ja sydäntämme puhuttelevat suomalaiset sanat runoili V.A. Koskenniemi v. 1940, neljä vuosikymmentä sävellyksen ilmestymisen jälkeen. Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa. Voimme kuvitella, millaiset Suomen koettelemukset olivat runoilijalla tuoreessa muistissa. Maa oli juuri raskaiden uhrien ansiosta selvinnyt itsenäisenä Talvisodasta.

Finlandia on kuitenkin ulkomailla vanhempi laulu kuin Suomessa. Nykyisessä Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa se on virsi, joka runoiltiin jo vuonna 1934. Siinä kiitetään isänmaasta ja ylistetään sen kauneutta, sen sinistä taivasta ja auringonpaistetta vihreille kedoille ja mäntymetsille.

Mutta jokainen säkeistö kääntää katseen omaa maata laajemmalle: myös muilla on sininen taivas ja kirkas auringonpaiste. Ihmiset kiittävät Jumalaa myös muissa maissa. Myös heillä ovat samat unelmat ja toiveet kuin meillä, sillä Jumala on kaikkien kansojen Jumala. Siksi virressä rukoillaan rauhaa koko ihmiskunnalle.

Suomi, sinun päiväsi koittaa. Vai onko se jo koittanut? Suomen täyttäessä sata vuotta kiitämme Jumalaa hänen johdatuksestaan ja varjeluksestaan. Kiitämme rauhasta, vakaudesta ja hyvinvoinnista, jotka ovat tulleet osaksemme. Sinulle, Suomi on koittanut jo monta hyvää päivää, monta vuosikymmentä, sata vuotta.

Maailma on pienentynyt, ja näemme ihmiskunnan olevan yhteisten haasteiden edessä. Tarvitsemme keskinäistä luottamusta ja rauhaa kipeämmin kuin koskaan, sillä yhä suuremmat ja vaikeammat kysymykset vaativat ratkaisua.

Tarvitaan uskoa, toivoa ja rakkautta. Tarvitaan yhteisen leivän jakamista ja heikoimmista huolehtimista. Tarvitaan rukousta ja elämän osoittamista Jumalan ja lähimmäisen palvelemiseen.

Jumala, siunaa isänmaatamme ja kansaamme. Varjele meitä sodilta ja raskailta koettelemuksilta. Auta meitä palvelemaan ihmiskuntaa lahjoilla, jotka olet meille uskonut. Tänään muistamme edessäsi erityisesti niitä, jotka elävät sodan jaloissa, pakolaisina ja turvattomina. Herra Kristus, sinä Rauhan ruhtinas. Auta maailmaasi rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen. Aamen.