Saarna kirkkoherra Pentti Lehdon virkaan asettamisessa Ypäjän kirkossa 8.8.2021

Evankeliumi Matteus 11:20–24

 

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta: ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te. Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

 

Rakkaat ypäjäläiset, juhlamessuun kokoontuneet. Tämä päivä on monien pitkään odottama; onhan ensinnäkin Pentti Lehto ehtinyt jo puolisen vuotta sitten aloittaa kirkkoherran viran tehtävissä eikä ole vielä vietetty hänen virkaanasettajaisiaan. Toiseksi tätä päivää on kaivattu koronan tuottamien rajoitusten vuoksi; koko viime talvi meni kirkkomme seurakunnissa striimausten merkeissä. Jumalanpalveluksiin ei päässyt paikan päälle, ja kirkollisista toimituksista jouduttiin rajaamaan monia omaisia ulkopuolelle. Isommat tilaisuudet piti lykätä odottamaan parempia aikoja. Sellainen tuotti suurta päänvaivaa tilaisuuksien järjestäjille, mutta myös surua niille, jotka olisivat halunneet jakaa juhlahetkensä ison vierasjoukon kanssa. Edelleen meidän on kirkkoon tullessamme käytettävä kasvomaskia, desinfioitava käsiä ja asetuttava istumaan turvallisten välimatkojen päähän.

Mutta tänään on päästy siihen asti, että voidaan viettää virkaanasettajaisia tällä osanottajajoukolla. Samalla siunaamme tehtäviinsä myös seurakuntamestari Tuomas Tannerin. Kummallakin uudella työntekijällä on tärkeä tehtävänsä Ypäjän seurakunnassa. Eikö ole muuten molemmilla on aika komeat tittelit? Toinen on herra ja toinen mestari! Mutta kumpikin on palvelutehtävässä.

Te molemmat pidätte huolta siitä, että kirkko voi hoitaa sille uskottua missiota tällä paikkakunnalla. Ennen muuta se tulee näkyviin siinä, että seurakunta viettää jumalanpalvelusta ja kokoontuu yhteen tässä valoisassa, kauniissa ja hyväkuntoisessa kirkossa. Tänne ypäjäläiset ovat sukupolvien ajan kokoontuneet kuulemaan Jumalan sanaa, vastaamaan siihen ylistyksin ja kiitoksin, kohtaamaan Herraa Kristusta ehtoollisen sakramentissa sekä kantamaan Jumalalle kuultaviksi pyyntönsä ja rukouksensa erilaisissa elämänsä tilanteissa, pienissä ja suurissa asioissa, onnellisina ja vaikeina hetkinä. Kaikessa tässä tarvitaan kirkossa niin pappia kuin suntiota, ja niihin tehtäviin tänään molemmat läsnä olevan seurakunnan rukouksin ja siunaavin sanoin saatellaan.

Mutta millaisia ovat nämä kirkkoherran ja seurakuntamestarin tehtävät? Edellinen tunnetusti keskittyy jumalanpalveluksiin, kirkollisiin toimituksiin, sielunhoitoon ja rippikouluopetukseen, jälkimmäinen puolestaan saa kantaa vastuuta kirkkorakennuksesta ja hautausmaasta, pitää toimitiloja kunnossa sekä auttaa myös jumalanpalvelusten ja toimitusten teknisistä ja käytännöllisistä valmisteluista. Tämän verran on helppo sanoa ihan tehtävänkuvauksen pohjalta, jos sellainen on laadittu.

Mutta jos kysytään, miksi tällaisia tehdään, tai mitä varten esimerkiksi pidetään jumalanpalveluksia, tullaan paljon syvällisemmän kysymyksen äärelle. Silloin tullaan kysymään, mitä varten ylipäätään kirkko on olemassa. Mikä on seurakunnan tarkoitus tällä paikkakunnalla?

Jos joku aivan vieras, vaikkapa avaruusolento jostain ihan muualta, tupsahtaisi Ypäjän raitille ja saisi jonkun paikallisen oppaakseen, millainen keskustelu käytäisiin? Kierreltäisiin kylällä, nähtäisiin vaikkapa koulutalo, ja vieras kysyisi: mikä tuo on? Mitä siellä tehdään? Hän saisi vastauksen, että siellä opitaan lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja ylipäätään saataisiin kaikkea elämässä tarpeellista tietoa ja oppia. Sitten nähtäisiin vaikkapa kauppa: mitä tuolla tehdään? No, sieltä voi ostaa ruokaa ja muuta tarpeellista. Kunnanviraston edessä kysytään: mikä tämä paikka on? Siellä tehdään päätöksiä tämän paikkakunnan yhteisistä asioista. Terveysaseman portille pysähdyttäessä kysytään: mikä tämän tarkoitus on? No, sieltä saa apua erilaisiin vaivoihin. Hevosopiston kohdalla tietysti kysytään: mitäs täällä on? Siellä opitaan elämään sovussa muiden luotujen olentojen parissa.

Kaikilla näillä paikoilla on tarkoituksensa. Jokainen niistä on tarpeellinen laitos, joka toimii omalla tavallaan tämän paikkakunnan parhaaksi. Mutta kun tullaan Ypäjän kirkon kohdalle, mitä avaruusvieraallemme vastataan hänen kysyessään: mikä tuo on? Niin, ypäjäläiset, mitä te vastaisitte? Mikä on tämän talon tarkoitus? Nyt pyydänkin sinua sanomaan vieressäsi istuvalle yhdellä tai kahdella sanalla jonkin vastauksen ufo-olentomme kysymykseen. Mitä varten tällainen komea rakennus on keskellä kylää?

**

Sanokaapa jokin vastaus! [vastauksia: rukous, armo, rakkaus, elämän koko kaari] Ainakin täällä rukoillaan. Täällä pohditaan, mikä elämässä on tärkeää. Täällä kuullaan, mitä Jumala antaa. Täällä ojennetaan elämän suuntaa hänen tahtonsa mukaan.

Äsken luetussa evankeliumin kohdassa Jeesus lausui kovia sanoja pienille kaupungeille ja kylille, joissa hän oli kiertänyt. Niiden asukkaat olivat kuulleet hänen sanansa ja nähneet hänen tekonsa, mutta oliko heissä tapahtunut muutosta parempaan? Olivatko he katuneet vääriä tekojaan ja rukoilleet syntiensä anteeksiantamusta sekä suunnanneet elämäänsä uuteen? Ilmeisestikään ei.

Tänään kuullussa Vanhan testamentin kappaleessa Jumala uhkasi tuholla Sodoman ja Gomorran kaupunkeja. Hän antoi siitä tiedon Abrahamille, joka tietysti järkyttyi siitä, mitä noilla paikkakunnilla olisi edessä. Niinpä hän rukoili: aiotko tuhota kaupungissa niin pahat kuin hyvät? Etkö armahtaisi heitä kaikkia, jos siellä olisi viisikymmentä hurskasta? Abraham ryhtyy rohkeasti tinkimään Jumalan kanssa. Entä neljäkymmentä, kolmekymmentä, tai edes kymmenen hurskasta? Abraham rukoilee sinnikkäästi ja vetoaa sekä Jumalan oikeudenmukaisuuteen että hänen armollisuuteensa. Eihän ole oikein tuhota hyviä pahojen vuoksi, mutta voisiko olla armollista säästää pahatkin hyvien vuoksi?

Jumala lupasi säästää kaupungit kymmenen hyvän ihmisen vuoksi, jos sellaiset löytäisi. Mutta Raamatussa kerrotaan, että Sodomaa ja Gomorraa kohtasi tuho. Abrahamin rukoukset kuultiin, mutta kaupunkilaisillakin oli oma vastuunsa. Abraham pystyi rukouksillaan venyttämään Jumalan armollisuutta, mutta ilman asukkaiden omaa parannusta hän ei voinut pelastaa heitä tuomiolta.

Voisiko kirkkoherran virkaa verrata tuohon Abrahamin rooliin? Voisiko kirkkoherrakin olla sinnikäs rukoilija oman paikkakuntansa ja sen asukkaiden puolesta? Ehkäpä hänen tehtävänsä onkin asettua pyytämään Jumalalta armoa omalle seurakunnalleen, omalle paikkakunnalleen, niille sieluille, joiden paimeneksi hänet on asetettu. Ypäjän kirkkoherra saa lausua uskollisesti ja rohkeasti armon rukouksia Jumalalle. Mutta hän ei yksin riitä. Tarvitaan kaikkien niiden rukousta ja elämän muutosta, jotka tässä kirkossa käyvät sekä niiden rukousta ja elämän muutosta, jotka tämän kirkon ohi kulkevat. Vain niin he voivat kukin vaikuttaa tämän paikkakunnan tulevaisuuteen. Onhan täällä Ypäjälläkin omat kysymyksensä, miten mennä eteenpäin.

Kaikella ja kaikilla on paikkansa ja tarkoituksensa. Joka laitoksella ja joka ihmisellä on Ypäjän tulevaisuuden kannalta oma panoksensa annettavana. Kirkolla on omat tehtävänsä ja kirkkoherralla sekä seurakuntamestarilla omansa. He palvelevat hyvän Jumalan armollisuutta, he eivät välitä hänen tuomioitaan, vaikka myös puoltavat hänen tahtomaansa oikeudenmukaisuutta. Mutta yhdessä tämän paikkakunnan asukkaiden kanssa he luovat tulevaisuutta niillä lahjoilla ja sillä vastuulla, joka heille on uskottu. Nyt käymme alttarin ääreen toimittamaan virkaan asettamista.