Salatun Jumalan paljastettu rakkaus

Matteus 11:25–30

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.” Lastenlaulussa ihmetellään monenlaisia arkisia asioita, joihin aikuinen ei osaa kiinnittää huomiota, kuten lumpeenlehden kelluminen veden päällä tai muurahaisten loputon uurastus. Lapset tekevät teräviä kysymyksiä ja onnistuvat usein paljastamaan aikuisten ymmärtämättömyyden. Helsingin Sanomien suosittua palstaa lasten tiedekysymykset lukevat tiedonjanoiset aikuisetkin. Siellä aukeaa moni asia viisaille ja oppineillekin.

Jeesuksen mukaan Jumala on salannut jotain viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Tarkoittaako tämä, että usko Jumalaan kuuluu vain lapsille? Moni arvelee, että kirkkoon tullessa pitää jättää aivot naulakkoon tai mieluiten jo kotiin. Eikö usko ole lainkaan viisaiden ja oppineiden juttu? Totta kai se on. Kirkot eri puolilla ovat kautta historiansa perustaneet kouluja ja jopa yliopistoja. Suomessakin kansanopetus oli monta vuosisataa kirkon vastuulla. Yleistä lukutaitoa voi pitää kansakunnan sivistyksen perustekijänä. Se on ollut nimenomaan luterilaisen reformaation tärkeimpiä anteja Euroopassa.

Ihminen on kokonaisuus, ja usko on hänessä kaikkia elämänalueita koskettava kokonaisuus. Ei ole mitään erityistä uskonnollisten ajatusten maailmaa, jossa ei saisi järkeä käyttää. Myös uskon asioita saa lähestyä järkeään käyttäen. Mutta kuten kaikkia vaikeita asioita, niitäkin varten pitää lukea, tutkia ja miettiä.

Pari vuotta sitten piispat julkaisivat yhteisen puheenvuoron nimeltä Tieteiden lahja. Siinä tähdennettiin, että Jumala on luonut ihmisen käyttämään järkeänsä. Tieteellinen tutkiminen ei ole vahingollista uskolle vaan tukee sitä. Esimerkiksi luonnonilmiöiden ymmärtämisessä ei ole syytä torjua tieteen tuloksia vaan ottaa Jumalan antamat älyn lahjat käyttöön. Tieteiden avulla ihmiskunta käy yhdessä esimerkiksi koronapandemian tai ilmastonmuutoksen kaltaisten suurten ongelmien kimppuun ja voi niitä myös voittaa.

Jumala tahtoo ihmisen käyttävän järkeään. Olihan kaikkein ensimmäinen luonnontieteilijä Adam, joka sai paratiisissa tehtävän antaa nimet kaikille eläimille. Adam siis luokitteli niitä ja teki systemaattista arviointia. On merkille pantavaa, että Jumala itse toi eläimet Adamin eteen nähdäkseen, minkä nimen hän niille antoi. Jumalaa siis kiinnostaa ihmisen luonnontieteellinen aktiivisuus. Hän katselee uteliaana, mitä tämä hänen luomansa kaikkein etevin elikko saa aikaan, millä tavalla tämä viimeisin luoduista alkaa hoitaa muuta luomakuntaa, kaikista muista otuksista eroavan järkensä, ilmaisu- ja arviointikykynsä avulla.

Eläimet eivät kykene niin monipuoliseen käsitteelliseen ajatteluun ja kielelliseen ilmaisuun kuin ihminen. Ihminen on valasta vähäisempi, hevosta heikompi, kärpästäkin kömpelömpi. Mutta hän pystyy miettimään, muistamaan, yhdistämään ja ymmärtämään asioita, oppimaan jotain omalle lajilleen tuntematonta ja ylittämään oman luonteenomaisen elämänpiirinsä kehittämillään välineillä, kuten sukellusveneellä tai lentokoneella.

Mutta on asioita, joita ihminen ei voi ymmärtää. Siitä häntä estää juuri tuo sama loogisen ajattelun lahja, jonka hän on Jumalalta saanut. Jeesus ylistää Isää tämän salaamasta asiasta, Jumalan tuntemisesta sellaisena, kuin hänet ainoa Poika ilmoittaa. Sitä ei ihminen voi järjellänsä päätellä, sillä hän arvelee luonnostaan Jumalasta toisin.

Jumala säilyttää salaisuutensa, vaikka hän antaa itsestään tietää yleisellä tasolla paljonkin: hän on kaiken luoja, hän on hyvä ja oikeudenmukainen ja vaatii myös meiltä hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Mutta miten voisimme luottaa tällaiseen etäiseen, ihmistä pelottavaan Jumalaan? Hänhän uhkaa tuomiolla niitä, jotka eivät hänen tahtonsa mukaisesti noudata hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hän voi lähettää kulkutaudin tai tulvan, hän voi paahtaa helteellä niin, ettei pelto anna satoaan, hän voi saattaa ihmisen nälkään, onnettomuuteen ja lopulta kuolemaan. Vain silloin, kun aurinko paistaa, elämä hymyilee ja hyvinvointia riittää, on ihmisen helppo uskoa Jumalan olevan hyvä ja lahjoja jakava Isä. Mutta kun pilvi menee elämän paisteen eteen, alkaa Jumalakin näyttäytyä tuomarina.

Jumalaa rakastavana Isänä ei voi tuntea muuten kuin Pojan kautta. Vain Jeesuksessa Jumalan rakastava sydän paljastuu täyteydessään. Lähettämällä Poikansa ihmiseksi, syntymään heikkouteen ja ottamaan kantaakseen kärsimystä, Jumala on osoittanut olevansa heikkoja ja kärsiviä ihmisiä lähellä. Luonnostaan ihminen odottaisi Jumalan olevan aina vahva ja kuolematon, voittavan vihollisensa, ja rankaisevan pahantekijöitä. Mutta rakastava Jumala toimii toisinpäin: tulee ihmiseksi, antautuu kuolevaiseksi ja sallii vihollisensa runnella ja voittaa hänet – ja jopa rukoilee näiden puolesta ja armahtaa heitä.

Vain Pojassa nähdään, millainen on Isä. Mutta sama pätee myös toisinpäin: vain Isä tuntee Pojan, vain Jumala voi kertoa kuka Jeesus on. Monet Jeesuksen kohdanneet ihmiset epäilivät häntä kysyen: eikö tämä ole se Joosefin poika? Myös Johannes Kastaja jäi epäilemään: tämäkö se on vai pitääkö meidän vielä odottaa? Jeesus tunnetaan Jumalan Poikana vain, kun sen Jumalan Henki itse kertoo. Ristillä ihmisten syntien tähden kuolevan ja heidän velkansa siten sovittavan Jumalan Pojan voi vain Jumala itse tehdä ihmiselle uskottavaksi.

Mutta juuri tässä astuu lapsenmielisyys kuvaan. Pieni lapsi ottaa Jumalan rakkauden paremmin vastaan kuin iso aikuinen. Lapselle ominainen luottamus saa hänet luottamaan myös Jumalaan. Aikuisella sitä vastoin on esteitä. Hän ei jättäydy noin vain uskon varaan.

Minulla oli perhepiirissä eilen iloinen tapahtuma. Sain neljännen lapsenlapsen. Tuotti vaarille suurta iloa nähdä tuoreeltaan kännykkäkuvia vastasyntyneestä. Lapsi lepää luonnostaan aivan rentona äitinsä rinnoilla, isänsä sylissä, jopa isompien sisarustensa sylissä täynnä luottamusta. Pienet silmät olivat kuvissa vähän sirrillään, vaan eipä niistä pystynyt sanomaan, mitä takana liikkui. Mutta sen näki, että lapsi on täynnä pelkkää luottamusta, vaikkei sitä ehkä itse tajunnut. Koko elämä on toisten huolenpidon varassa.

Yhtä vähän kuin heikkouteen sitoutuva Jumala mahtuu järkeen, mahtuu kaikkivaltias ihmisten rakentamiin temppeleihin. Mahtuuko Jumala siis tänne Kalvolan kirkkoon? Koska Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, hän on tullut juuri pienuuteen ja rajallisuuteen. Hän tulee myös käsin tehtyihin rakennuksiin. Hänet kohdataan kirkossa. Kalvolan kirkko on enemmän kuin huone, jossa ollaan sateelta ja tuulelta suojassa; se on paikka, jossa voi kuunnella Jumalaa, keskustella Jumalan kanssa, palvoa ja rukoilla, kokea pyhyyttä. Täällä voi vakuuttua siitä, että Jumala rakastaa minua!

Monien vuosisatojen ajan on tämä seurakunta kokoontunut kirkkoonsa, alkaen keskiaikaisesta pyhätöstään, josta on meidän aikaamme säilynyt vain kivisakasti. Sittemmin seurakunta kokoontui reilut sata vuotta suureen puukirkkoon, jonka se kuitenkin menetti tulelle sisällissodan vihanpidossa. Mutta luottamuksessa ihmisiä rakastavaan Jumalaan on tämä kivinen kirkko rakennettu. Niin siitä on tullut paikka ja väline julistaa sekä osoittaa sitä rakkautta, joka sovittaa ihmiset Jumalan kanssa ja toinen toisensa kanssa. Täällä voivat vahvistua niin usko, toivo kuin rakkaus, koska täällä Jumala itse puhuu ihmisille, kuuntelee heidän rukouksiaan ja käy heidän kanssaan yhteiseen pöytään, jopa antautuu itse heidän ruoakseen pyhässä ehtoollisessa. Täällä Jeesus ottaa vastaan uupuneita ja antaa heille levon. Tähän sanomaan vastaukseksi nousemme ja yhdymme uskontunnustukseen.