Saarna Kylmäkosken kirkon uudelleen käyttöön ottamisessa 25.5.2014

 

Evankeliumi Matt. 6: 5-13

Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
– Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.”

 

”Rukoilkaa te siis näin”, sanoo Jeesus. Jeesuksen kehotusta on noudatettu sukupolvesta toiseen aika hyvin. Isä meidän -rukouksen osaavat suomalaiset melko kattavasti. Jos ei ihan yksin lausuttuna sanasta sanaan, niin ainakin muiden mukana. Niin tuttuja ovat sen yksittäiset lauseet.

Nyt pyydän sinua miettimään ja muistelemaan hetken. Miten sinä opit tämän rukouksen? Milloin se tapahtui, missä, kenen tai keiden välityksellä? Ole hyvä ja kerro vierustoverillesi, miten opit Isä meidän -rukouksen.

***

Kuinka moni muistaa oppineensa tämän Herran rukouksen jo lapsena? Kuka oppi sen kotona? Kuka oppi sen koulussa? Entä kuka oppi sen rippikoulussa tai muuten seurakunnan yhteydessä?

***

Rukoilemaan voi oppia monessa paikassa ja monella tapaa. Aina ei tarvita edes toista ihmistä opettamaan, mitä tulisi rukoilla. Kyllä ihminen tunnistaa oman hätänsä ja osaa huokailla tarpeitaan. Mutta siinä asiassa on syytä saada oppia, kenelle rukouksensa osoittaa ja mitä hänen rukoilemisensa tulee rukoilijassa itsessään vaikuttaa. Jeesus ei vain neuvo rukousten kohdetta tai sanamuotoa, vaan rukouksen olemusta. Se on itsensä ja oman elämänsä antamista Jumalan palvelemiseen.

Suomalaisista yli puolet ilmoittaa rukoilevansa ainakin kerran vuodessa, ja runsas viidennes päivittäin. Näin oli ainakin kolme vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan. Todennäköisesti luvut ovat nyt jonkin verran alhaisempia, sillä ne olivat laskeneet vain neljä vuotta aiemmin tehdystä tutkimuksesta. Silloin kaksi kolmesta ilmoitti rukoilevansa kerran vuodessa ja yli neljäsosa päivittäin. Tuoreemmassa tutkimuksessa runsas kolmannes ilmoitti, ettei ole rukoillut lainkaan viime vuosina, kun taas aikaisemmassa kyselyssä osuus oli vain runsas viidennes. Muutos näyttää olevan tapahtumassa, mutta suomalaisilla on edelleen vahva side kirkkoon, vaikka monien aktiivinen osallistuminen uskonnon harjoittamiseen niin julkisesti kuin yksityisesti on varsin vähäistä.

Vahvasta siteestä kertoo myös kylmäkoskelaisten sinnikkyys pyhäkkönsä kunnostamisessa ja pelastamisessa. Se kertoo rakkaudesta omaa kotiseutua ja sen keskeistä maamerkkiä kohtaan. Kirkko on tärkeä paikkakuntalaisille, niin heille, jotka tulevat tänne sisään kuin heille, jotka tuntevat sen vain ulkopuolelta. Jokaiselle se kertoo jotain uskosta ja sen merkityksestä, vaikkei sitä aina osattaisi tai rohjettaisi aivan sanoiksi pukea.

Oman seurakunnan perustaminen on aikoinaan ollut kylmäkoskelaisille kovan työn tulos; ensin rukoushuonekunnasta kappeliksi, sitten itsenäiseksi seurakunnaksi ja nyttemmin taas takaisin Akaan seurakunnan kappeliksi. Suuri ponnistus oli myös tämän kirkon peruskorjauksen toteuttaminen, kansalaiskeräyksen järjestäminen ja kirkon saattaminen kauniiseen jumalanpalveluskuntoon. Kaikki se osoittaa kotiseuturakkauden ja oman seurakunnan rakkauden kuuluvan yhteen.

Seurakunnan hallintoon ja talouteen liittyneet muutokset ovat Kylmäkosken historiassa joka kerta vaikuttaneet suurilta niitä tehtäessä. Eteenpäin on kuitenkin menty viisaudessa ja luottamuksessa. Muutosten takana on ollut halu varmistaa tämän paikkakunnan ihmisten mahdollisuus kirkollisiin palveluihin – viime kädessä siis siihen, että täällä voidaan elää säännöllistä hengellistä elämää ja pysyä uskossa ja Jumalan yhteydessä.

Opettaessaan rukouksesta Jeesus kehottaa ihmistä menemään omaan huoneeseensa ja sulkemaan oven, pois näkyvistä ja kuuluvista. Ehkä tätä ideaalia on Suomessa noudatettu liiankin suurella huolellisuudella; suomalaiseen uskoon näyttää kuuluvan hyvin varjeltu yksityisyys. Omasta uskosta ei juuri muille puhuta, ja jos puhutaan, kuulija helposti kiusaantuu. Liialliset avautumiset herättävät kuulijoissa epävarmuutta omasta uskostaan. Miksi haluaisin kurkistella toisen Jumala-suhteeseen? Moni sanookin kokevansa Jumalan läheisyyttä mieluummin metsässä ja mökillä kuin kirkossa ja kappelissa.

Mutta miksi sitten rakennamme kirkkoja? Miksi meillä silti on huoneita, jonne emme mene yksinäisyyteen salassa rukoilemaan? Usko on henkilökohtainen, mutta sen pitäminen yksityisasiana on eri asia. Kirkossa käymisessä ei ole kysymys tekopyhyydestä eikä toisille oman uskon esittelystä. Kirkossa käymisessä on kysymys yhteisen uskon harjoittamisesta. Usko ei näet pysyttele salaisena yksityisasiana, koska se vaikuttaa ihmisessä. Se tulee näkyviin käytöksessä, sanoissa ja teoissa. Usko kuljettaa ihmistä yhteiseen jumalanpalvelukseen kuuntelemaan Jumalan puhetta ja vastaamaan hänelle rukouksessa. Usko tuo myös ulos kirkon ovista palvelemaan rakkaudessa.

Oma kirkko kertoo Jumalan sanan vaikutuksesta tällä paikkakunnalla halki sukupolvien. Tämä kirkko vihittiin käyttöönsä ensimmäisen kerran jouluaaton aattona 1900. Sitä ennen oli kylmäkoskelaisilla käytössä rukoushuone, joka purettiin uuden kirkon valmistuttua. Tällä mäellä ovat kylmäkoskelaiset jo toistasataa vuotta kuunnelleet evankeliumia Kristuksesta, kastattaneet lapsiaan, konfirmoineet nuoriaan, solmineet avioliittojaan ja siunanneet vainajiaan. Tänne on kokoonnuttu laulamaan Jumalalle kiitosta ja rukoilemaan häneltä apua, voimia ja siunausta. Tänne on tultu kohtaamaan Kristusta ja nauttimaan pyhän ehtoollisen sakramentti.

Mutta myös heille, jotka ohi ajaessaan vain vilkaisevat kirkon suuntaan, tämä pelkkä rakennus puhuu jotain. Se tunnistetaan Jumalan huoneeksi, rukouksen paikaksi. Tiedetään, mitä täällä tapahtuu. Ymmärretään, että sillä sanalla, jota täällä julistetaan, on koko yhteiskuntaa rakentava merkitys. Jumalan sanalla on tämän paikkakunnan ihmisten hyvinvoinnille, elämän rohkeudelle ja tulevaisuuden luottamukselle ratkaiseva vaikutus.

Herran rukouksessa yhdistyvät kaikki elämän tarpeet. Jokapäiväiseen leipään sisältyy enemmän kuin vain ruoka. Anteeksiantamukseen, jota rukoilemme Jumalalta omasta synnistämme tai velastamme, kuuluu kääntöpuolena myös oma anteeksi antamisemme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet tai ovat meille velassa.

Jeesuksen opettama rukous yhdistää kristittyjä ympäri maailman. Samoilla sanoilla kutsumme Jumalaa Isäksi, samoilla sanoilla tunnustamme, että Hänelle kuuluu kunnia. Mutta samoilla sanoilla myös annamme itsemme ja oman elämämme Hänen haltuunsa. Tunnustamme, että Hänen tahtonsa tulee toteutua myös meidän luonamme, ei ainoastaan Jumalan luona. Sitä rukoillessamme me emme vain pyydä, että Jumalan tahto toteutuisi Kylmäkoskella – tokihan Jumalan tahto toteutuu ilman meidän pyyntöämmekin, mutta rukouksessa annamme itsemme Jumalan käyttöön. Sillä juuri ihmisten välityksellä hän toteuttaa tahtoaan ihmisten kotiseuduilla.