Rauhaa, vain rauhaa

Hyvät joululaulujen ystävät. Miten mieluisaa onkaan adventin aikana valmistautua jouluun kuuntelemalla joulumusiikkia. Se rauhoittaa mielen ja saa sydämen kääntymään odottamaan kaunista juhlaa.

Yksi suomalaisten joulukorttien suosituimpia tervehdyksiä kuuluu ”Rauhallista joulua”. Luulenpa, että sillä tahdotaan välittää kiireiselle ihmiselle toivotus levosta ja hiljaisuudesta. Että edes jouluna olisi sellainen hetki, jolloin ei tarvitse koko ajan puuhata. Ehkä rauhallista joulua toivotaan myös monien valmistelujen jälkeen. Kunhan saadaan kaikki valmiiksi, on tiedossa lepoa ja rauhaa.

Joskus tuollainen tervehdys voi osua keskelle rauhattomuutta. Ehkä sellaisia saapuu myös niihin koteihin, joissa riidellään. Varmasti sielläkin toivotaan, että joulun pyhät menisivät ilman kinailua ja torailua, jos niin monet päivät ovat siitä jo pitkin syksyä täyttyneet. Mutta monin paikoin käy aivan päinvastoin. Joulun vapaa-aika antaakin tilaa keskinäisten riitojen kärjistämiselle. Asuinkumppanit ja vieraat alkavat ärsyttää, ja juhlajuomat poistavat estoja. Joka vuosi jouluna myös tapellaan. Ja jos kotien tappeluissa olisikin kylliksi, maailmalla käydään sotia joulunakin. Tänäkin jouluna Ukrainan kodeissa luultavasti palellaan vihollisen pommittaessa energialaitoksia, ja ellei Gazaan saada rauhaa, tulee vielä paljon kuolonuhreja niilläkin main, joilla joka joulu luetaan Rauhan Ruhtinaan syntyneen.

Rauhaa, vain rauhaa kellot ne soi, lauloi kuoro. Ahti Sonnisen rauhallisen sävelen kanssa ovat sulassa harmoniassa Une Haarnojan sanat. Lapselle rauhaa, ne rauhaa soi. Syntyy mielikuva nukkuvasta lapsesta, jonka unta ei mikään häiritse, vaikka ihmeellinen loisto paistaa vastasyntyneen silmiin tähdestä, joka häneen osoittaa. Mutta Maariainen tuutii seimen pienoistaan, vaikka jo aavistaa, että tämä joutuu kylmän maailman rauhattomuuteen. Kaukainen risti varjonsa luo ja äiti tuntee jo kivun sielussaan. Synnyttää nyt viaton lapsi tällaiseen maailmaan!

Laulun runoilijan oikea nimi Aune Perälä. Hän toimi kansakoulunopettajana usealla paikkakunnalla, viimeksi Espoossa. Yhdessä opettajapuolisonsa kanssa he kirjoittivat ja julkaisivat runoja taiteilijanimellä Haarnoja. Ahti Sonninen, hänkin alun perin kansakoulunopettaja, kuului perheen ystäväpiiriin. Erään vierailun yhteydessä Aune Perälä esitteli hänelle runojaan, ja Sonninen ihastui erityisesti 1940-luvun lopulla laadittuun Jouluhymni-nimiseen runoon ja pyysi saada säveltää sen. Sonninen julkaisi Haarnojan Jouluhymnin 1952.

Rauhaa, vain rauhaa on siitä erikoinen jouluhymni, että se ei salli laulajansa jäädä seimen äärelle nauttimaan vain hiljaisuudesta ja rauhasta. Toinen säkeistö antaa synkän enteen vastasyntyneen edessä olevasta kohtalosta, kärsimyksestä ja kuolemasta. Vaikka rauha on läsnä niin kellojen soitossa, enkelten laulussa kuin lapsen silmissä heijastuvassa kirkkaassa tähdessä, Golgata väikkyy jo kulman takana. Ei ole turvaa eikä pysyvää rauhaa maailmassa. Ei ollut edes Jumalan Pojalla, miten sitten muilla maailman lapsilla.

Mutta ei maailma ole myöskään pelkkää kipua. Kaikki ei pääty Golgatalle, vaikka tässä rauhaa henkivässä laulussa risti näkyy jo Betlehemiin asti. Runoilija vie laulajan myös tyhjän haudan äärelle iloitsemaan ylösnousemuksesta. Pääsiäisaamu poistaa tuskan. Rauhainen mieli rukousta toistaa, mutta runoilija ei kerro, mitä rukouksessa sanotaan. Ehkä siinä ei sanota mitään, ollaan vain täynnä kiitosta joulun lahjasta ja katsotaan luottamuksessa tulevaisuuteen. Oli edessä mitä vaan, oli maailma miten rauhaton tahansa, Jumala rakastaa. Hän on lähettänyt Poikansa antamaan rauhan kaikille pelkääville.

Rukoilemme. Oi saavu jo, Immanuel, ja täytä toivo kansojen. Käy, Kuninkaamme, päälle maan, näin riennä meitä auttamaan. Oi hallitsija kansojen, tuo rauha maahan ihmisten. Aamen.