Rakkaudesta Paimeneen

Evankeliumi Johannes 21:15–19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

”Rakkaat ypäjäläiset.” Tällaisilla tai vastaavilla sanoilla tekee mieli aloittaa saarna, kun haluaa puhutella seurakuntalaisia. Rakkaat kristityt, rakkaat ypäjäläiset. Mutta kun puhuttelee rakkaaksi, joutuu hankalalle alueelle. Se sana tuntuu suurelta suuhun. Mieleen tulee epäilyksiä: annanko nyt itsestäni liian imelän kuvan? Kuulostanko, kuin yrittäisin mielistellä ihmisiä äitelällä kukkaiskielellä?

Ei ole suomalaisen miehen helppo puhutella ketään rakkaaksi. Ehkä omia lapsia voi luontevasti puhutella niin, mutta puolison rakkaaksi kutsuminen panee jo vähän punastelemaan ja kakistelemaan. Ehkä tuo sana avaa ihmisessä jotain niin sisäistä ja salaista, ettei sitä oikein kehtaa paljastaa? Tai ehkä ”rakas” kuulostaa niin korkean ihanteelliselta, ettei sellaista oikein tohdi väittää saavuttavansa?

Ehkä saarnan aluksi tällainen puhuttelu sopii, koska papin asenteen seurakuntalaisiin on tarkoitus ilmaista, millainen on Kristuksen sydän heitä kohtaan. Saarnaajan tehtävänä on edustaa Kristusta ja puhua hänen äänellään, olla puheessaan sen Jeesuksen äänitorvi, joka kutsuu itseään Hyväksi Paimeneksi. Hyvä Paimen rakastaa laumaansa, ja papin tai piispan tehtävä on seurata tätä Paimenta ja julistaa hänen rakkauttaan.

Toissapäivänä sain vierailla Ypäjällä parissa koulussa. Tapasin esikoululaisia, neljäsluokkalaisia ja kahdeksasluokkalaisia. Kiinnostusta herätti mukaan ottamani piispansauva. Se oli koottu laukkuun, jonka sisältöä ei alkuun ollut helppo arvata eikä ollut laukun lukkojakaan helppo avata. Olen kyllä saanut huomata, että sellaiset vanhanajan matkalaukun lukot ovat vieraita myös useimmille keski-ikäisille, saati sitten lapsille! Mutta kun piispansauva saatiin kokoon, koululaiset saivat lukea siihen kaiverretun tekstin: Tampereen piispalle hiippakuntalaisilta, pyhäinpäivänä 1934. Lisäksi siinä on lainaus Johanneksen evankeliumista vanhan raamatunkäännöksen mukaan: Minä panen henkeni lammasten puolesta.

Piispansauva kuvaa paimenen tehtävää. Se viittaa Kristuksen omaan virkaan olla Hyvä Paimen. Siksi piispansauvan pää on koukun muotoinen, aivan kuten lammaspaimenten sauvat edelleen. Tampereen piispansauvassa onkin koukun keskellä risti muistuttamassa Kristuksesta.

Päivän evankeliumissa Jeesus kysyy Pietarilta aika intiimin ja kohti käyvän kysymyksen: rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset? Pietari oli Jeesuksen opetuslapsijoukon luonnollinen johtaja, aina valmiina esiintymään puhemiehenä muiden puolesta, valmiina myös vannomaan uskollisuutta Jeesukselle ja yrittämään estää, ettei tämä joutuisi kärsimykseen ja kuolemaan. Mutta hän oli kuitenkin koetteelle joutuessaan lopulta aivan yhtä heikko kuin kuka tahansa muu. Pietari oli nopea reagoimaan ja vähän liian itsevarma eikä osoittautunutkaan niin lujaksi kuin oli kehuskellut. Ylipapin pihan hiilivalkealla hän oli kolme kertaa kieltänyt koskaan edes tunteneensa Jeesusta.

Kysyessään Pietarilta kolme kertaa rakastatko sinä minua Jeesus tuo Pietarille sovituksen hänen kolminkertaisesta kieltämisestään. Nyt istutaan jälleen hiilivalkealla, paistettujen kalojen aterian jälkeen. Pietari joutuu silmätysten oman lankeemuksensa kanssa ja saa murehtien tunnustaa, että Jeesus kaikkitietävänä tuntee hänet sisintä myöten ja tietää, että sittenkin, hänen erehdyksistään huolimatta, Jeesus on hänelle rakas. Antaessaan Pietarille kolminkertaisen mahdollisuuden vakuuttaa rakkauttaan Jeesus myös antaa omassa rakkaudessaan hänelle uuden alun. Sitä ei enää luonnehdi itsevarmuus eikä päättäväinen kovuus, ei suuret luulot itsestä Jeesuksen asiamiehenä, vaan murehtiva heikkouden tunne Jumalan kaikkitietävyyden edessä: miten tahtoisinkaan olla uskollinen seuraajasi ja miten sinua rakastankin, mutta ole minulle armollinen ja sääli heikkouttani, sinä rakas Mestari!

Jeesus uskoo Pietarille tehtävän, jossa hän ei enää voi olla itse oma herransa vaan hänet vyöttää toinen ja vie. Pietarille tulee lopulta eteen marttyyrinkuolema. Mutta sille tielle hän lähtee rakkaudesta Jeesukseen.

Jotkut raamatunselittäjät tulkitsevat Jeesuksen kysymyksistä ensimmäisen hieman toisin, kuin meidän suomalaiset Raamattumme ovat aina sen tulkinneet. Heidän mukaansa Jeesus olisi viitannut Pietarin veneeseen sekä hänen äsken maihin vetämäänsä verkkoon ihmeellisen suurine saaliineen ja kysyneen, rakastatko sinä minua enemmän kuin näitä? Eli, oletko valmis jättämään turvallisen elämäsi, ammattisi ja elantosi minun tähteni ja seuraamaan minua?

Vaikka tällainenkin kysymys sopisi hyvin tähän yhteyteen, vaikuttaa kuitenkin, että Jeesuksen kysymys tulee ymmärtää muodossa: rakastatko minua enemmän kuin nämä muut opetuslapset? Koska tämä muoto nostaa Pietarin asemaa Jeesuksen oppilaiden joukossa, sille lienee etsitty vaihtoehtoa erityisesti protestanttisten raamatunselittäjien joukossa; näillä Jeesuksen sanoillahan voi perustella erityisasemaa kaikille Pietarin seuraajille eli Rooman paaveille.

Mutta tässäkin muodossa kysymys on Pietarin saamasta kutsusta seurata Kristusta nöyryydessä ja rakkaudessa. Pietari ei saa valtaa, vaan hänet kutsutaan ruokkimaan ja kaitsemaan niitä karitsoita ja lampaita, jotka eivät suinkaan kuulu hänelle vaan Kristukselle. Ruoki minun karitsoitani. Pietarista ei tehdä prinssiä, yhtä vähän kuin kenestäkään hänen seuraajastaan, vaikka hänestä ”apostoliruhtinaana” Roomassa puhutaankin.

Pietarin saamasta tehtävänkuvasta voidaan johtaa paitsi paavin, myös kaikkien muiden piispojen ja pappien tehtävä. Kaitse minun lampaitani, sanoo arkkipiispa meidänkin kirkossamme vihkiessään uuden piispan, ja aivan samoilla sanoilla kehottaa myös piispa uutta kirkkoherraa, kun hän asettaa tämän seurakunnassa virkaansa. Kolme kertaa olen minäkin nämä sanat Ypäjän kirkossa eri kirkkoherroille lausunut.

Ypäjän seurakunta on viime vuosina saanut tulla monien vaihtuvien paimenten kaitsemaksi. Pitkää jatkuvuutta ei ole ollut, ei varsinkaan niin kokonaisvaltaisesti omistautunutta aikaa, jollaisella Risto Ahti ehti neljän vuosikymmenen aikana täällä virkaansa hoitaa.

Viime aikoina on Ypäjän seurakunnassa myös keskusteltu, miten mennä eteenpäin vähenevien resurssien aikana. Avoimia kysymyksiä yhteistyön syventämisestä naapuriseurakuntien kanssa on yhä pohdittavana. Vaikka on epätietoisuutta tulevaisuudesta, on selvää, että seurakunta tarvitsee kaitsijan. Se tarvitsee papin hoitamaan jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset sekä pitämään huolta rippikouluista, sielunhoidosta ynnä monista muista tehtävistä. Yhtä varmasti kuin täällä on kirkko, täällä tarvitaan myös pappi.

Jokainen Jeesuksen opetuksia seuraava saa loppujen lopuksi vastata samaan kysymykseen, jonka Jeesus esitti Pietarille: rakastatko sinä minua? Viime kädessä juuri siitä on kyse kristillisessä uskossa, rakkaudesta. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, opetti Jeesus.

Jeesus ei kysy: lupaatko tehdä suuria tekoja minun nimissäni, lupaatko antaa kaikkesi ja palvella täyttäen tahtoni täydellisesti? Hän kysyy ainoastaan: rakastatko sinä minua? Vaikka rakkaus kuulostaa suurelta sanalta, kysymys on yksinkertaisesta asiasta: ojennatko sinä elämäsi minun palvelemiseeni, seuraatko sinä minua totuudessa ja rakkaudessa? Me vastaamme Hyvän Paimenemme rakkauden kutsuun yhtymällä uskontunnustukseen.