Rakkauden sana ja helluntain Henki

Evankeliumi Joh. 14: 23-29

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

Miten monta kieltä sinä tunnet? Ainakin äidinkielesi, olkoon se vaikka suomi, ja jossain määrin myös tämän maan toisen virallisen kielen ruotsin. Koulussa tai työssä lienet oppinut muitakin kieliä. Mutta huomasit kenties, että kysyin vähän hankalalla tavalla: en kysynyt, miten montaa kieltä osaat, vaan montako kieltä tunnet. Tällaiseen kysymykseen voisi vastata jo useammalla tavalla. Äidinkielen lisäksi tunnet vaikkapa viulun kielen tai kirkonkellon kielen, suussasi olevasta kielestä puhumattakaan. Kotiovesi lukossa on kieli, ja voipa kotonasi kasvaa myös anopinkieli.

Miten monikäyttöinen sana onkaan kieli! Täsmälleen samat kirjaimet, aivan samoin lausuttu sana, mutta monta merkitystä. Vain lauseyhteydestä ymmärrämme, millaisesta kielestä kulloinkin puhutaan. Sanalla sanoen, asia riippuu siitä, mitä ”kieltä” puhutaan, noin sitaateissa sanottuna. Ellei tiedä, missä yhteydessä samaa sanaa käytetään, ei voi myöskään ymmärtää, mitä yhdellä sanalla tarkoitetaan. Tämä pitää paikkansa sanasta ”kieli”, mutta se pitää paikkansa myös muista sanoista. Yksi sana ei vielä riitä mielekkääseen keskusteluun. Jokainen sana saa merkityksensä vain suhteessa toisiin sanoihin, ja vasta sanojen joukko tekee lauseita ja vasta useat lauseet luovat puheen tai keskustelun.

Tämä on ihmisen helppo ymmärtää. Ihminen on maailman olennoista se, jolla on monimutkaisimmat ääntelyyn kykenevät elimet, ja ihminen kykenee luomaan puhetta. Hän ei ainoastaan kirkaise varoitushuutoja tai murise uhkaa, ei ynise tyytyväisyyttä eikä hauku pelottaakseen vieraat pois. Eläimetkin kykenevät kommunikoimaan, mutta eivät niin monimutkaisella tavalla kuin ihminen. Ihmisen äly kykenee luomaan puhetta, joka ei rajoitu ainoastaan välittömiin tarpeisiin kuten syöminen, saalistaminen, pakeneminen tai paritteleminen. On tosin myönnettävä, että aika paljon myös ihmisen kommunikointi keskittyy näihin neljään. Katsottakoon vaikka vain yksi ilta televisiota niin nähdään, että näiden neljän ympärille kutoutuvat myös monet abstraktimmat tarinat, suorasanaisista mainoksista puhumattakaan!

Näiden kesäjuhlien teemana on Elämän aarteita. Elämä on täynnä aarteita, jokapäiväisiä ja arkisia asioita, joita vain ei ehkä tunnisteta aarteiksi. En ryhdy niitä luettelemaan, mutta otan yhden: lähimmäinen. Lähimmäiset ovat aarteita, elämällemme välttämättömiä, sillä juuri he tekevät meistä sitä, mitä me olemme. Nimittäin jaettaessa elämää lähimmäisten kanssa käytetään sanoja, puhutaan kieltä ja tehdään tekoja. Saamme toisiltamme elämän aarteita ja opimme niitä myös muille antamaan.

Monien ihmissuhdeongelmien taustalla, vaikkapa puolisoiden tai sisarusten tai työtovereiden välillä, on puhumisen vaikeus. Tai sitten niin päin, että huonontuneet välit ilmenevät puhumattomuutena. Ei kyetä kommunikoimaan toisen kanssa, ei jakamaan oman elämän kysymyksiä eikä kysymään, mitä toinen tarvitsisi. Ei ole yhteisiä sanoja, tai jos onkin sanoja, ei ole keskinäisen ymmärryksen kieltä, tai jos onkin yhteinen kieli, ei sitä käytetä, koska yhteisen elämän asiat ovat liian vaikeita puhuttavaksi. Silloin turvaudutaan hyvin lyhyihin ja harvoihin sanoihin, joskus vain murahduksiin ja mulkaisuihin. Ja niinpä ei ihminen enää käytä ilmaisukykyään käsitteellisiin asioihin, ehkä vain ärähdyksiin ja kirouksiin. Eroaako hän silloin eläimestä?

Kovin toisenlainen on se sana, josta Jeesus puhuu jättäessään jäähyväisiä opetuslapsilleen. Hän lupaa heille rauhan, sillä hän puhuu heille rakkauden sanan. Hän puhuu sanansa noudattamisesta rakkaudessa. Jeesus on itse Jumalan rakkaus, jonka Isä on lähettänyt. Hän on Jumalan ikuinen Sana isolla alkukirjaimella, Sana, jossa kaikki on luotu, niin ihmiset kuin eläimet ja koko maailmankaikkeus. Isä lausuu rakkauden sanansa evankeliumin kertomuksessa esimerkiksi Jeesuksen kasteen hetkellä, samoin kuin kirkastusvuorella: tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä. Isä kehottaa ihmisiä kuulemaan Jeesusta, ikuista rakkauden Sanaa.

Tämä Sana, Jumalan Poika, muuttaa ihmisiä. Hän on itse rakkaus ja hän kutsuu seuraajakseen rakkaudessa. Jeesus sanoo: Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Rakkaus antaa sanoja. Kun ihminen rakastaa, hänen suunsa aukeaa rakkauden tunnustukseen, hänen tekonsa alkavat noudattaa rakkautta. Kun Jumala rakastaa, hän asettuu ihmisen luo asumaan.

Helluntain aarre on Pyhä Henki. Helluntaina Isä lähetti Pojan nimissä Hengen ja antoi hänet ihmisille Puolustajaksi. Jumala asettuu ihmisen luokse asumaan juuri Pyhässä Hengessä. Isä ja Poika tulevat ihmisen luo, kun Pyhä Henki heidät tuo ja sytyttää rakkauden. Koko Pyhä Kolminaisuus lähestyy näin ihmistä: Isä lähettää Pojan, ja Poika rukoilee Isää lähettämään Pyhän Hengen, ja Henki tuo heidät ihmisen luo. Tai toisinpäin: Pyhä Henki johtaa ihmiset Pojan kautta Isän luo. Jumalan persoonat toimivat yhdessä tehden samaa päämäärää palvelevia pelastustekoja.

Apostolien tekojen kertomuksessa ensimmäisestä helluntaista kuulimme, miten Pyhä Henki tuli ja asettui ihmisten luo. Apostolien päälle nähtiin asettuvan tulen liekkejä, kuin kieliä. Tässäkin siis kieli, tuo monimerkityksinen sana! Suomen kieli ei suinkaan ole ainut, jossa on sama sana niin tulen kielenä kuin puhuttuna kielenä. Se näkyy myös ruotsinkielisessä Raamatussa, samoin kuin monissa muissa, esimerkiksi saksan- ja englanninkielisissä käännöksissä.

Eikä mikään ihme, sillä alkuperäisessä kreikan kielessäkin tässä on nimenomaan sekä suussa olevaa elintä että puhuttua kieltä tarkoittava sana gloossa kuvaamassa tulen liekkejä, ja se käännettiin varhain latinankieleenkin muodossa lingua. Kieliä harrastavat tuntevat nämä termit esimerkiksi kielioppien ja sanakirjojen kansista. Oikeastaan asia onkin tarkkaan ottaen toisinpäin kuin meidän nykyisessä raamatunkäännöksessämme: ei siis, he näkivät tulenliekkejä, kuin kieliä vaan he näkivät kieliä, kuin tulenliekkejä. Miten voi sanoa, miltä Pyhä Henki näyttää? Tai miltä hän kuulostaa? On turvauduttava vertauksiin: kuului kohahdus, kuin tuulenpuuska, ja nähtiin kieliä, kuin tulenliekkejä.

Jumalan Pyhä Henki on kuin jotain kuultavaa ja nähtävää, ihmisen koettavaa. Saadessaan Pyhän Hengen apostolit alkoivat puhua vieraita kieliä, ja vieraista kansoista Jerusalemiin saapuneet pyhiinvaeltajat hämmästyivät kuullessaan puhuttavan Jumalan suurista teoista omalla kielellään. Tapahtuiko tässä ihme puhujissa vai kuulijoissa? Ehkä molemmissa. Apostolit puhuivat, mitä Henki heille puhuttavaksi antoi, mutta samalla oudot kansat kuulivat ja ymmärsivät, mitä puhuttiin juuri heille heidän kielellään.

Tässä on helluntain ihme. Pyhä Henki saapuu ja vaikuttaa. Kertomus on rakennettu niin, että ulkoa taivaalta kuuluu kohahdus, sitten huone täyttyy, sitten tuliset kielet asettuvat apostolien päälle, sitten nämä puhuvat Hengen antamin kielin, ja lopuksi partilaiset ja meedialaiset ym. kuulevat ja ymmärtävät. Ihmeessä on monta osaa, ja ne tähtäävät yhteen: Jumalan Henki avaa suun, silmät, korvat ja mielen näkemään, kuulemaan, puhumaan ja ymmärtämään ja siten ottamaan vastaan Jumalan lahjan. Sitä varten tarvitaan Pyhän Hengen tulevan ulkoa sisään, asettuvan ihmiseen, saavan tämän puhumaan ja toisen kuulemaan ja kiittämään Jumalaa siitä, mitä tämä tekee.

Miten monissa evankeliumien kertomuksissa Jeesus parantaakaan joko sokean, kuuron tai mykän! Sen ajan ihmisille jokin puute näissä kyvyissä merkitsi yhteiskunnan marginaaliin joutumista, jopa kerjuulle. Nykypäivänä asia on jo toisin, eikä mikään näistä enää rajoita ihmistä elämästä kuten kuka tahansa. Mutta niiden paranemisesta tuli raamatullinen kuva sille, mitä tapahtuu, kun Jumala lähettää Henkensä. Silloin ihminen tajuaa ”elämän aarteet” uudessa syvyydessä, näkee, kuulee ja tunnistaa niitä omassa elämässään. Silloin hän myös avaa suunsa ylistykseen ja todistukseen. Hän kertoo Jumalan suurista teoista niillä kielillä ja sanoilla, joita hänelle Henki antaa.

Helluntain ihme on tehnyt mahdolliseksi, että myös meillä Suomessa voidaan kuulla Jumalan sanaa. Kristinusko poikkeaa muista suurista maailmanuskonnoista siinä, että sen pyhä kirja ei ole jäänyt alkuperäisen pyhän kielensä vangiksi. Kun Raamattua käännetään, se on edelleen Jumalan sanaa myös uudessa kielessä ja uusin sanoin. Siksi evankeliumi voi levitä yli koko maanpiirin, ja siksi kristinuskosta on tullut aidosti globaali uskonto. Evankeliumia voidaan viedä kaikkialle, ja joka paikassa se pystyy asettumaan taloksi ja ottamaan muodokseen ja välineekseen paikallisen kulttuurin.

Jumala, kaikkien Luoja ja Isä, on antanut elämän aarteita kaikille. Hän lähettää myös Pyhän Hengen avaamaan silmät ja korvat ottamaan vastaan sekä sydämen uskomaan ja suun kiittämään Jumalaa. Näistä lahjoista kiitoksen merkiksi nousemme nyt ja yhdymme uskontunnustukseen.