Puolustajan lupaus

Evankeliumi Johannes 15:26–16:4

Jeesus sanoi:

”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”

Rakkaat seurakuntalaiset. Helluntai on lähestymässä, ja helluntain edellä luetaan Raamatun kappaleita, joissa Jeesus lupaa lähettää Pyhän Hengen. Hän lupasi omilleen puolustajan.

Puolustajia on erilaisia. Tänään päättyviä jääkiekon maailmanmestaruuskisoja seuranneet tietävät, että puolustajien tehtävänä on pitää kiekko pois oman maalin edestä. Puolustajien paikka on hyökkääjien takana. Olisi turha kysyä, kumpi on pelissä tärkeämpää, puolustaminen vai hyökkääminen. Toisella voi estää häviämisen, mutta vain toisella voi voittaa. Saa nähdä, miten Suomi tänä iltana pärjää!

Puolustajia on myös sodankäynnissä. Ukrainan tapahtumia seuranneet ymmärtävät, että maataan puolustavien on myös hyökättävä voidakseen ajaa vihollisen pois alueeltaan. Oikeudenkäynnissäkin on syytetyllä puolustusasianajaja. Hänen tehtävänsä on tuoda esiin näkökohtia, jotka vakuuttavat hänen päämiehensä syyttömyyttä tai ainakin osoittavat, etteivät syyttäjän esittämät todisteet ole riittäviä tuomitsemiseen. Ehkä sitäkin voi pitää hyökkäyksenä, ainakin sanallisessa muodossa.

Millainen puolustaja lienee Jeesuksella mielessä? Totuuden Henki, jonka Jeesus lupaa lähettää omiensa tueksi, antaa heille voiman, mutta varustaako hän heidät hyökkäämään maailmaa vastaan? Vai estääkö hän, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan Jeesuksen omille? Hän, joka tuntee kaiken totuuden, pystyy ainakin puolustamaan syyttömiä ja jumalallisella auktoriteetilla kumoamaan väärät syytökset. Ehkäpä Pyhä Henki tekee puolustajana kaikkea edellä mainittua. Mutta Jeesuksen lupauksessa on kaksi sanaa, joilla tuon puolustajan aivan erityistä tehtävää kuvataan. Niiden mukaan Isän luota lähtevä Henki todistaa minusta.

Todistaa minusta. Pyhän Hengen tehtävä ei siis kiinnitykään varsinaisesti Jeesuksen seuraajien auttamiseen, tukemiseen, vahvistamiseen ja lohduttamiseen, vaan muuhun. Henki todistaa Jeesuksesta niin heille kuin koko maailmalle. Pyhän Hengen tehtävänä on osoittaa Jeesukseen, Jumalan Poikaan.

Tässä on oikeastaan koko kristillisen uskon keskeisin salaisuus. Jumala, joka on yksi, on kuitenkin yhtä aikaa kolme. Hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Nämä kolme ovat yhtä ja toimivat yhdessä. Jumala on kaiken alku ja loppu, hän on elämän antaja ja myös lopulta kaiken tarkoituksen täyttäjä. Isä on luonut maailman, Poika on lähetetty sovittamaan maailman synnit, ja Pyhän Hengen tehtävänä on todistaa Pojan olevan Isän lähettämä. Pyhä Henki puhuu siis Kristuksesta. Hän muistuttaa Jeesuksen sanoista, kuten Jeesus toisaalla sanoo: Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Joh. 14:26)

Henki osoittaa Kristukseen ja synnyttää ihmisessä uskon häneen. Pyhä Henki on lähetetty tällaiseksi puolustajaksi. Hänen tehtävänsä ei ole irrotettavissa Isän ja Pojan tehtävistä. Henki ei johdata ihmisiä esimerkiksi johonkin ihan uuteen uskoon, vaan osoittaa siihen, mitä Isä ja Poika ovat tehneet. Kristinuskossa ihmisen ja koko maailman pelastuminen tapahtuu tämän kolminaisuuden mukaisesti jäsenneltynä. Klassinen tapa ilmaista ihmisen matka Jumalan luo on tämä: Pyhän Hengen voimasta – Pojan tähden – Isän luo.

Henki todistaa ihmisille Jeesuksesta, mutta myös te olette minun todistajiani, sanoo Jeesus opetuslapsistaan. Siis kaikki Jeesukseen uskovat ja hänen tahtoaan noudattavat ovat myös hänen todistajiaan. Hekin kertovat, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä hän lahjoittaa. Heillä on missio tehdä koko maailmalle tiettäväksi, että Jumala on lähettänyt Poikansa kärsimään ristinkuoleman, sovittamaan maailman synnit ja ylösnousemuksellaan avaamaan tien ikuiseen elämään. He kuuluttavat, että Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Siihen tehtävään ovat kutsutut kaikki, jotka on Jeesuksen nimeen kastettu ja jotka ovat Pyhän Hengen voimasta häneen alkaneet uskoa. Tähän satavuotiaaseen kirkkoon kerääntyneet ovat Jeesuksen todistajia. Eivät kuitenkaan omasta voimastaan vaan Pyhän Hengen voimasta.

Tämä kaunis kirkko rakennettiin, kun tulipalo oli tuhonnut vanhan kirkon. Seurakunta tarvitsi itselleen jumalanpalvelushuoneen sekä tilan, jossa rukoilla Jumalaa erilaisissa elämän käännekohdissa. Toki on totta, että Jumala ei tarvitse temppeleitä. Hän ei asu käsin tehdyissä huoneissa, kuten kirkkoa vihittäessä muistutetaan lainaten Salomon rukousta, kun hän vihki rakennuttamansa Jerusalemin temppelin:

Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat — miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! Herra, minun Jumalani! Käänny kuitenkin palvelijasi puoleen ja kuule nöyrä pyyntöni, kun nyt hartaasti rukoilen sinun edessäsi. Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyynnöt, kun me käännymme tätä paikkaa kohti ja rukoilemme sinua. Kuule ne asuinsijaasi taivaaseen, kuule ja anna anteeksi! (1. Kun. 8:27-30)

Joskus kuulee vähäteltävän kirkkorakennuksen pyhyyttä sekä sen merkitystä jumalanpalveluspaikkana. Väitetään, että kirkko on talo siinä missä muutkin, ja että se on olemassa vain siksi, että seurakunnalla olisi kokoontumispaikka, jossa on seinät kylmää ja katto sadetta vastaan. Äärimmilleen vietynä tämän näkemyksen mukaan kirkon voisi yhtä hyvin korvata millä vain huoneella, vaikkapa vaihtaen seurakuntalaisten kodista toiseen. Onkin totta, että kirkon historiassa varhaisimmilla vuosisadoilla ei seurakunnilla ollut vielä erityisiä kirkkorakennuksia. Ensimmäinen seurakunta jatkoi Jerusalemissa rukoilua juutalaisessa temppelissä ja eri kylien ja kaupunkien synagogissa sekä kokoontui koteihin viettämään Herran ateriaa. Mutta kun ne Jeesuksen sanat tulivat toteen, joiden mukaan häneen uskovat ajettaisiin pois synagogista ja erotettaisiin juutalaisesta seurakunnasta, eriytyi kristikunta omiin jumalanpalvelushuoneisiinsa. Jo Uudessa testamentissa näkyy, että Jeesuksen omat kokoontuivat jonkun sellaisen merkittävässä asemassa olevan ihmisen kodissa, jolla oli tilaa.

Järkyttävää on, että seurakunnan synty tapahtui väkivallan ja verenvuodatuksen myötä. Viha toisin uskovia kohtaan on saanut ihmisiä tappamaan toisiaan Jumalan nimissä. Se on raskas varjo, jota myös kristilliset kirkot kantavat. Vieläkin olemme nähneet, miten Moskovan patriarkka on perustellut Venäjän sotaa Ukrainaa vastaan jonkinlaisena Jumalan palvelemisena ja oikean kristillisyyden puolustamisena, mitä ei voi hyväksyä.

Rooman valtakunnassa eivät vainotut kristityt toki voineet vapaasti rakentaa kirkkoja. Kun kristinusko sai keisari Konstantinuksen aikana suosituimmuusaseman, alkoi suuria kirkkoja kohota 300-luvulla. Niissä korostui kuninkaallisen valtaistuinsalin muoto, mutta tärkein paikka ei ollutkaan maalliselle hallitsijalle varattu, vaan taivaalliselle valtiaalle, joka antoi ruumiinsa ja verensä alttarilla ehtoollisen leivässä ja viinissä. Tähän tarkoitukseen tuli myös olla vihitty alttari ja vihitty kirkkotila. Näin toimitaan edelleen: kirkko ja sen varustus vihitään ja niin pyhitetään paikaksi, jossa Jumala palvelee ihmisiä antaen itsensä sanassa ja sakramentissa, ja ihminen palvelee Jumalaa rukouksin, kiitoksin ja ylistyksin. Kullakin paikkakunnalla on kirkosta tullut tärkeä ihmisten kokoontumispaikka, jossa kohdataan elävä Jumala ja jossa seurakuntalaiset rakentuvat yhteisestä uskosta. Monen vanhan kirkon ovelle on kirjoitettu latinan sanat domus dei et porta coeli, lainaten Jaakobin sanoja Tämä on Jumalan asuinsija ja taivaan portti, kun hän oli unessa nähnyt portaat, joita pitkin Jumalan enkelit kulkivat ylös ja alas ja kuullut Jumalan lupauksen maasta ja jälkeläisistä sekä vakuutuksen Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin. (1. Moos. 28:12-17)

Rakkaat humppilalaiset. Kun sata vuotta sitten saitte tämän kirkon, te saitte enemmän kuin kauniin huoneen tai paikkakunnan komeimman rakennuksen. Te saitte paikan, jossa itse Puolustaja, Pyhä Henki edelleen todistaa Jeesuksesta ja muistuttaa hänen sanoistaan. Tämä on paikka, jossa rukoukset nousevat Jumalan luo ja hän antaa Henkensä lohduttamaan murheisia, vahvistamaan epäileviä ja rohkaisemaan pelkääviä. Mutta saitte myös paikan, josta Puolustaja edelleen lähtee teidän mukaanne todistamaan Herran Jeesuksen rakkaudesta kaikkia tämän paikkakunnan ihmisiä kohtaan.