Suomen Lähetysseura ry:n vuosikokouksen avauspuhe 11.6.2016 Vihdissä

Arvoisat Suomen Lähetysseuran vuosikokousedustajat, ärade årsmötesdeltagare.

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

Tätä lausetta käytetään joskus esimerkkinä poliittisesta retoriikasta, jossa valitaan kiemurainen tapa sanoa – niin, mitä? Ainakin se on realistinen lause, joka ottaa todesta sekä vallitsevan tilanteen että sen, että eteenpäinkin pitäisi mennä. Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

Ehkä jotain samaa tavoitellaan Lähetysjuhlien teemalla Olet tässä. Sekin kertoo siitä, että tänne on tultu. Ja epäilemättä täältä on myös lähdettävä. Sitä vartenhan on lähetysjuhlille kokoonnuttu. Täällä lähetetään ja täältä lähdetään.

Olet tässä. Tämä pieni lause on puhuttelumuodossa. Sen sanoo joku toinen. Joku on nähnyt sinut ja kertoo, missä olet. Sinut on löydetty ja sinut on tunnistettu. Sinä olet. Mutta oletko sinä myös se, joka lähtee? Vai oletko se, joka lähettää?

Vanhastaan on kirkkomme lähetystyöstä ajateltu, että lähtemisen ja lähettämisen hoitavat järjestöt, vanhimpana ja suurimpana niistä Suomen Lähetysseura. Seurakuntien tehtäväksi on jäänyt tukea hengellisesti rukouksin ja taloudellisesti kolehdein ja lahjoituksin. Me olemme täällä ja lähetys on jossain tuolla.

Mutta nyt on aika jo toinen. Ei ole enää tässä olemista ja tuonne lähettämistä. Kristillisen kirkon missio ei ole ainoastaan kaukana vaan myös lähellä. Enää ei ajatella niin, että täällä on kristillinen pohjoinen ja tuolla jumalaton etelä, täällä evankeliumin valo ja tuolla pakanuuden pimeys, meillä usko ja siellä epäusko. Maailma on tässä suhteessa muuttunut ja me sen mukana. Etelässä on enemmän Kristukseen palavasti uskovia kuin pohjoisessa. Mutta he myös liikkuvat. Meidän luoksemme etsiytyy niitä, jotka haluavat palvella Kristusta ja antaa itsensä evankeliumin palvelukseen. Ottavatko seurakuntamme heidät vastaan, suljemmeko heidät yhteyteemme?

Siitäkin on siis lähdettävä, että tänne on tultu. Myös siinä mielessä on tilanne muuttunut, että meidän luoksemme on yllättäen saapunut monia, jotka olivat vain etäältä kuulleet Kristuksesta mutta eivät ole päässeet riittävän lähelle kysyäkseen ja saadakseen selkoa siitä, kuka hän on. Ehkä se oli heiltä myös tietoisesti estetty.

Mutta nyt on yhtäkkiä naapurustossamme uusia ihmisiä, jotka kaipaavat Jumalan rakkautta. Kuka sitä heille osoittaisi, elleivät ne, jotka sitä ovat saaneet itsekin kokea? Rakkauden osoituksen ei tarvitse olla julistavaa eikä käännyttävää, kunhan se on aitoa ja tarjoaa kokemuksen kiinnostuksesta ihmistä ja hänen parastaan kohtaan.

Förra året fick Finland ta emot överraskande många asylsökande, liksom var fallet också i andra Europeiska länder. Många av dessa människor har inte tidigare haft någon möjlighet i sitt liv att lära sig känna Kristus och hans kärlek. Nu när vi har fått så många nya grannar mitt ibland oss, hur tar vi emot dem? Vem skall visa Guds kärlek till dem? Ksenofobi är inget kristligt dygd, medan filokseni däremot är.

Kristittyjen hyveenä ei ole vieraspelko, ksenofobia, vaan vieraanvaraisuus, filoksenia. Seurakunnissamme on näiden vieraiden saapuminen herättänyt monenlaisia tunteita, ihailtavaa auttamisen halua, mutta myös närkästystä ja torjuntaa. Monet vilpittömät seurakuntalaiset kyselevät huolissaan, millaiseksi maa nyt muuttuu, kun luoksemme saapuu ihmisiä toisesta kulttuurista ja toisen uskonnon piiristä. Mutta entä jos nämä ihmiset onkin johdatettu luoksemme, jotta he saisivat kokea Kristuksen rakkautta meidän välityksellämme?

Kirkon lähetys, laajasti ymmärretty todistus Jumalan rakkaudesta Kristuksessa, saa toteutua nyt omissa kylissämme ja kaupungeissamme. Jumalan rakkaus on uudistavaa, ihmisiä muuttavaa, sydämiä aukaisevaa. Se tekee meistä vieraanvaraisia ja saa meidät jakamaan Jumalan lahjoja. Loppujen lopuksi ne eivät ole meillä kuin lainassa, niin ajallinen kuin iankaikkinen hyvä.

Kyrkans mission får nu ta plats i våra egna byar och städer, inte nånstans borta på andra kontinenter. Guds kärlek förändrar människor. Kärleken gör oss till gästfria och emottagande människor; människor, som delar ut Guds goda gåvor. Du är här – olet tässä – Gud märker och identifierar dig. Han känner till dig och vet var du är och vart du skulle gå. Han skickar dig ut och gör dig till en ambassadör av sin gudomliga kärlek.

Sinut tunnistetaan ja sinut lähetetään. Jumala tuntee nimeltä. Hän huomaa sinut ja tietää missä olet: olet tässä, hänen edessään. Mutta siitä hän myös lähettää sinut ja tekee sinusta hänen hyvyytensä ja rakkautensa lähettilään. Sillä Jumalan omaan luonteeseen kuuluu olla toisia varten. Jumala jakaa hyvyyttään myös niille, jotka eivät ole sitä häneltä pyytäneet eivät ehkä siksi osaa häntä siitä kiittää. Jumala vakuuttaa profeetta Jesajan kirjassa:

”Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet, olen sanonut: ’Tässä olen, tässä olen!’ tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi minun nimeäni.” (Jes. 65:1)

”Tässä olen, tässä olen”, sanoo Jumala. (Huomisessa raamattutunnissani tulen puhumaan enemmän sanoista ”tässä olen”, muistakaa tulla kuuntelemaan.) Jumala on läsnä. Sinä olet tässä ja Hän on tässä. Siitä on lähdettävä. Siitä on myös hyvä lähteä, koska Hän lähettää.

Rukoilemme.

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Sinä olet lähettänyt kirkkosi kaikkialle maailmaan kertomaan rakkaudestasi sanoin ja teoin. Anna palvelijoillesi voimaa ja viisautta heille uskomiisi tehtäviin. Rohkaise meitä toimimaan Kristuksen todistajina omassa ympäristössämme. Auta meitä näkemään vastuumme lähimmäisistä koko seurakunnan yhteisenä tehtävänä niin lähellä kuin kaukana. Amen.