Puhe kirkkoherra Vesa Aurénin virkaan asettamisessa Tyrvään kirkossa Sastamalassa 2.2.2020

Kristillinen seurakunta, hyvät sastamalalaiset. Tänään vietetään Tyrvään kirkossa juhlaa, johon on ainakin kaksi aihetta. Kaksi syytä piispalle tulla paikalle! Ensinnäkin, vuoden alusta hiippakuntarajaa siirrettiin siten, että nykyään Pirkanmaan maakuntaan kuuluva Sastamala on osa Tampereen hiippakuntaa. Vaikka paikkakunta on lähellä Tamperetta, se on kuitenkin historiallisesti kuulunut Turun arkkihiippakuntaan, olihan se keskiajalta asti osa Satakuntaa. Mutta nyt lienee ensimmäistä kertaa Tampereen piispa virkatehtävissä Tyrväällä, kun uusi kirkkoherra asetetaan virkaansa. Se onkin toinen juhlan aiheemme. Tänään sastamalalaiset saavat yhdessä messussa sekä uuden piispan että uuden kirkkoherran! Kyllä kannatti teidänkin tulla paikalle.

Kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Hän vastaa siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan puhtaasti, että sakramentit hoidetaan oikein ja että seurakunnassa huolehditaan diakoniasta, lähetystehtävästä, sielunhoidosta ja kristillisestä kasvatuksesta. Kirkkoherran on pidettävä seurakunnan muiden työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden kanssa huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan.

Rovasti Vesa Aurén on tätä ennen toiminut pitkään Puolustusvoimien hengellisessä työssä. Hän on johtanut sotilassielunhoitoa. Millaiset ovat nyt näkymät, kun johdettavaksi saadaan suuri työyhteisö seurakunnassa, jossa on myös kuusi kappelia? Vaikka täällä on sekä kaupunkikeskusta, täällä on myös monta kirkonkylää ja muuta taajamaa erilaisine ihmisineen, tapoineen ja tarpeineen. Vaaditaan kykyä katsoa asioita sekä kokonaisuuden että osien valossa. Kirkkoherralla tulee olla kokonaiskäsitys siitä, mitä seurakunta on ja mikä on sen tehtävä. Siis, mitä seurakunta ensinnäkin on ja toiseksi, mitä varten se on.

Sastamalassa voidaan katsoa kauas historiaan ja nähdä seurakunnan olleen alusta asti yhteisö, joka kokoontuu kuulemaan Jumalan sanaa, vastaamaan siihen rukouksin ja ylistyslauluin sekä tuomaan Jumalalle tiettäväksi oman elämän huolet ja avunpyynnöt. Täällä tullaan monissa kirkoissa edelleen koolle kohtaamaan Herraa Kristusta pyhän ehtoollisen sakramentissa, ja täällä kastetaan, konfirmoidaan, vihitään, siunataan hautaan ja ollaan lähellä ihmisiä, koska Jumala itse on seurakunnassaan lähellä ihmisiä.

Siksi Sastamalassa katsellaan myös eteenpäin, ammentaen voimaa ja iloa luottamuksesta siihen, että Jumala on kanssamme kaikkina päivinä. Onhan hän antanut kuuluttaa evankeliumia Pojastaan jo sukupolvien ajan. Sen voimasta olemme tulleet Jumalan lapsiksi, ja sen voimasta olemme tulleet sellaiseksi yhteiskunnaksi, jollainen Suomi sen eri paikkakunnilla ja kulttuurissaan on. Evankeliumin sanasta olemme oppineet, että Jumala rakastaa luotujaan ja tahtoo ihmiskuntansa pelastaa pahan vallasta. Sen hän tekee antamalla meidän oppia tuntemaan Jeesuksen, joka hyvän paimenen tavoin antaa itsensä laumansa puolesta. Hän kutsuu myös seuraajiaan antamaan itsensä rakkauden palvelukseen.

Sastamalan seurakunta voi uudessa hiippakunnassa edelleen hoitaa tehtävää, joka sillä on Jumalan totuuden ja hyvyyden lähettiläänä. Se ei tarkoita, että vain seurakunnan työntekijät osaisivat ja tietäisivät, mitä kulloinkin tulee tehdä ja miten hoitaa asiat kaikkien parhaaksi. Sen sijaan seurakunta kaikkien Kristuksen opetuslasten kanssa kuuntelee rukouksin Jumalaa ja yhdessä uskossa ja keskinäisessä rakkaudessa kulkee eteenpäin luoden itse hyvää tulevaisuutta tällä paikkakunnalla.

Tämän sunnuntain Raamatun lukukappaleissa ovat kirkkoherralle sopivat sanat. Apostoli Paavali kehottaa: Hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy (1.Tim. 6:14). Ei ole johtajan helppoa hoitaa tehtäviään niin, että vastaa kaikkiin odotuksiin, tuskinpa mahdollistakaan. Ja kun kaikki odotukset eivät täyty, joutuu tottumaan myös tyytymättömyyden ilmaisuihin ja jonkun taholta moitteisiinkin. Ei kirkkoherrakaan voi väittää tietävänsä tai osaavansa kaikkea saati tuntevansa Jumalan salaisuuksia. Itse Mooseskin sai nähdä Jumalan vain selkäpuolelta, sillä kuten kuullaan tämän päivän Vanhan testamentin lukukappaleesta, Jumalan kasvoja ei voi kukaan katsoa. Mutta Jumala ei jättäydy kokonaan tuntemattomaksi, vaan hän samassa yhteydessä antautuu keskusteluun ihmisen kanssa, kertoo nimensä ja antaa niin itsensä kaikkien ihmisten rukoiltavaksi ja avuksi kutsuttavaksi.

Tänään rovasti Aurén asetetaan virkaan apostolisen perinteen mukaisesti kätten päälle panemisella ja rukouksella. Seurakunta on kutsunut hänet, ja tuomiokapituli on antanut hänelle viranhoitomääräyksen tätä virkaa varten. Pyydän hallintosihteeri Johanna Mäkelää lukemaan viranhoitomääräyksen.