Nettihelvetti

Johanna Kareen valokuvanäyttelylle on annettu iskevä nimi. Nettihelvetti. Se on suorastaan runollinen, kahden loppusointuisan sanan yhdyssana. Mutta en oikein tohdi kutsua sitä runoksi, sillä runot ovat yleensä kauniita. Tämän näyttelyn nimi ei kaunistele, sillä näyttely ei kuvaa kaunista todellisuutta. Valokuvat päinvastoin paljastavat karun todellisuuden.

Netin keskustelualustat ovat täynnä näpäytteleviä kommentteja. Syntyy vaikutelma, että siellä pitää osoittaa jonkinlaisilla näppärillä pikkuviisauksilla omaa ylemmyyttä tullakseen otetuksi vakavasti. Osa keskustelijoista vaikuttaa ajattelevan, että heidän tehtävänsä on jatkuvasti oikaista jotakuta muuta vääristä näkemyksistä, ottamatta ollenkaan huomioon, ettei tuo toinen yleensä ole kiinnostunut muuttamaan käsityksiään. Ehkäpä tarkoitus ei olekaan saattaa toista pois tietämättömyydestään vaan ainoastaan syvempään kokemukseen omasta arvottomuudestaan hänelle kirjoittavan rinnalla.

Miten meistä tuli tällaisia? Kun tietoverkot alkoivat yleistyä ja tulla jokaisen saataville muutama vuosikymmen sitten, niiden edut olivat ilmeiset: nyt päästään tiedon valtatielle, lukemaan uutisia, näkemään kuvia ja vaihtamaan näkemyksiä. Sellainen jalostaa ihmistä. Hänen maailmankuvansa avartuu ja hän oppii suhteuttamaan omia tietojaan ja käsityksiään suurempaan kokonaisuuteen. Hän pääsee toisten ihmisten yhteyteen ja alkaa rakentaa parempaa yhteiskuntaa jopa globaalilla tasolla.

Mutta miten kävikään? Tieto on kaikkien saatavilla, mutta niin ovat myös kaikenlaiset harhaanjohtavat yksipuolistukset, vääristykset ja jopa valheet. Mitä nopeammaksi tiedonvälitys on tullut, sitä lyhytjännitteisemmäksi näyttää ihminen muuttuneen. Hän ei jaksa lukea pitkiä tekstejä eikä syventyä monimutkaisiin asioihin. Hänen on vaikea hallita ristiriitaisia ja jännitteisiä kokonaisuuksia. Hän taipuu helposti yksinkertaistuksiin pitääkseen asioita jonkinlaisessa johdonmukaisuudessa. Mutta se tekee hänestä myös alttiin mustavalkoiselle maailmankuvalle, johon ei mahdu muita kuin oikeassa ja väärässä olijoita. Lopulta siihen mahtuu vain minun kaltaisiani hyviä ja noita muita pahoja. Ja pahojen kanssa kuuluu olla sotajalalla, siihen on suorastaan pyhä ja oikeudenmukainen kutsumus.

Netti heimouttaa käyttäjiään ja sitouttaa heitä itsensä kaltaisten kupliin. Sosiaalisesta mediasta onkin tullut epäsosiaalinen media. Monet somen sovellukset vaikkapa puhelimessa ovat upeita keksintöjä tiedonvälitykseen, yhteydenpitoon ja ajatusten vaihtamiseen. Mutta samat välineet ovat varsin tehokkaita provosoimiseen ja ärsyttämiseen. Ne ajavat ihmisiä toisiaan vastaan ja vaikeuttavat eri näkemysten yhteen sovittamista. Joka mielipidettä puolustetaan kuin syvää vakaumusta eikä kompromisseja sallita. Sellaiset olisivat kuitenkin yhteiselämän kannalta välttämättömiä.

Pahinta on, että nettiä voi käyttää myös ihmisten häirintään, kiusaamiseen ja uhkailuun. Johanna Kareen vaikuttaviin valokuviin liittyvät kertomukset puhuvat karua, suorastaan inhorealistista kieltä. Toivottavasti mustavalkoiset kuvat pysäyttävät ihmisiä katsomaan ja lukemaan sekä näkemään, ettei maailma ole sillä tavoin mustavalkoinen enkä minä niin hyvä kuin olen luullut.

Ihmisestä voidaan levittää salamannopeasti valheita, joita hänen on mahdotonta oikaista, tai vahingollisia vihjauksia, joita ei kukaan kykene poistamaan julkisuudesta. Hänen maineensa voidaan mustata valokuvilla tai videoilla, oikeilla tai muokatuilla. Hänen elämänsä voidaan tuhota huijaamalla häneltä luottamus tai peräti varastamalla hänen identiteettinsä. Kaikkeen tähän tarjoaa tekniikka jo välineet, jotka mahtuvat taskuun. Ei puutu kuin ymmärrys siitä, mitä toiselle ihmiselle voi saada aikaan muutamalla ajattelemattomalla näytön sipaisulla. Puuttuu vastuu siitä, ettei toiselle tehdä sitä mitä ei toivoisi itselleenkään tehtävän.

Johanna Kareen Nettihelvetti on osa hänen näyttelykonseptiaan ”Katso ihminen”, jossa hän nostaa esiin eri tavoin yhteiskunnan marginaaliin jääneitä ihmisiä ja ilmiöitä. ”Katso: ihminen” on tunnetusti raamatunlause – näillä sanoilla Pontius Pilatus yritti osoittaa myötätuntoa ruoskittamaansa Jeesusta kohtaan, mutta päätyi kuitenkin naulitsemaan tämän ristille. Saakoot Kareen valokuvat katsojansa näkemään ihmisen ja pysähtymään ennen kuin ajattelemattomuuttaan ruoskii ja ristiinnaulitsee tämän.