Saarna Ruoveden seurakunnan piispantarkastuksessa 12.3.2023

Evankeliumi Johannes 12:37–43

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:

– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?
Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?

He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:

– Hän on sokaissut heidän silmänsä
ja paaduttanut heidän sydämensä,
jotta he eivät silmillään näkisi
eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
jotta he eivät kääntyisi
enkä minä parantaisi heitä.

Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.

Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

 

Hyvät sanankuulijat, rakkaat ruovesiläiset. Viime päivinä olen saanut katsella tätä kaunista paikkakuntaa ehkä ensimmäistä kertaa sen talvisessa asussa, sikäli kuin muistan oikein. Puhdas lumipeite järvillä, pelloilla ja puiden oksilla luo oman valoisan sävynsä. Kevät antaa lupauksen tulevaisuudesta ja edessä olevasta kesästä, jolloin Ruovesi jälleen vilkastuu lukemattomista kesäasukkaistaan.

Mutta teillä täällä vuoden ympäri asuvilla ruovesiläisillä ovat omat katsantonne. Te tiedätte, mikä täällä on erityistä, mistä te olette ylpeitä ja mitä haluatte vieraillenne näyttää. Niitä toissa päivänä kysäisinkin kunnan edustajilta, kun tapasimme yhteisellä lounaalla. Kuulin laivarannasta, Helvetinkolusta, Siikanevasta ja monista muista ainutlaatuisista paikoista. Sellaisista voi tällä paikkakunnalla tuntea kotiseuturakkautta.

Äsken luetussa lukukappaleessa Johanneksen Ilmestyksestä kuultiin toisenlaisia sanoja eräälle toiselle paikkakunnalle (Ilm. 3:14-19). Laodikean seurakunta sai kuulla suorasukaisen luonnehdinnan ja kovan uhkauksen: ”et ole kylmä etkä kuuma, olet haalea”, ja ”siksi minä oksennan sinut suustani”. Tuo kaupunki Laodikea oli todella olemassa Vähässä Aasiassa, nykyisessä läntisessä Turkissa, nyt tosin raunioina. Sen lähettyvillä sijaitsivat kuuluisat valkoisiksi kalkittuneet Hierapoliin lähteet, kuumat ja matalat vesialtaat, nykyiseltä nimeltään Pamukkale, minne turistit edelleen tekevät retkiä. Sieltä kuuma vesi johdettiin Laodikeaan, jonne se saapui jo haaleaksi jäähtyneenä. Sopi siis tuon kaupungin hengellistä tilaa luonnehtia tällä esimerkillä.

Laodikean kaupunki oli perustettu kolmannella vuosisadalla ennen Kristuksen aikaa. Se oli kohonnut hyvin rikkaaksi kaupalla ja pankkitoiminnalla. Vuonna 60 jKr. se tuhoutui maanjäristyksessä, mutta kykeni pian jälleen nousemaan ja rikastumaan uuteen kukoistukseen. Siellä toimi myös silmälääkärien koulu, mikä niin ikään heijastuu Ilmestyskirjan sanoissa, joissa Jeesus kehottaa hankkimaan silmävoidetta. Tällä kaupungilla oli totisesti aihetta ylpeyteen, oli näytettävää ja oli rikkautta. Se saattoi hyvästä syystä pitää itseään erityisenä. Mutta sille Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo: ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään.” Ja kuitenkin juuri tässä itsetyytyväisyyden ja itsevarmuuden tilassa Laodikea tarvitsi ennen muuta Jumalan armoa nähdä itse oma tilansa ja tehdä sen mukaisesti parannus.

Hyvät kuulijat, älköön tätä kuultako jonkinlaisena erityisesti Ruovedelle osoitettuna tuomiona. Tällaisia samanlaisia sanoja olisi aihetta lausua ehkäpä jokaiselle maailman kaupungille. Nimittäin kaikkialla, missä ihmisiä on, siellä on myös pyrkimystä rakentaa elämä ja tulevaisuuden turvallisuus omaisuuden ja menestyksen varaan, tai minkä tahansa inhimillisen varmuuden varaan. Juuri näinhän ihmiskunta toimii; elintasoa ja hyvinvointia tavoitellaan, jotta voitaisiin käydä huolettomasti huomiseen.

Suomessakin on pala palalta rakennettu hyvinvointivaltiota vähintään koko itsenäisyyden ajan. Sellaisen kehittämiseksi ovat maassamme äskettäin aloittaneet hyvinvointialueet, ja sen turvaaminen kuuluu olevan kaikkien puolueiden ohjelmassa pian koittavissa eduskuntavaaleissa. Sellaisen kannalla olemme tietysti kaikki. Mutta mitä meidän parhaatkin kaupunkimme ja kylämme tarvitsevat vielä enemmän, on Jumalan avaamia silmiä. Kykyä nähdä oma tila ja se, mitä todelliseen hyvinvointiimme kuuluu, siihen hyvinvointiin, joka tekee meistä lähimmäisillemme Jumalan rakkauden lähettiläitä.

Lukemassani Johanneksen evankeliumin katkelmassa kerrottiin, että Jeesus oli tehnyt ihmisten nähden monia tunnustekoja, mutta nämä eivät silti uskoneet häneen. Tämä on aika omituista kuulla sitä taustaa vasten, kun yleensä ihmiset toivoisivat saavansa nähdä jotain todisteita siitä, miten Jumala toimii ja tekee ihmeitä. Kun ei sellaisia tule, voivat he sanoa, ettei ole syytä uskoakaan. Mutta avaisivatko ihmeet kenenkään silmiä? Ehkä ne herättäisivät ihailua ja kummeksuntaa, jotain selityksen saamisen tarvettakin, mutta tuskin uskoa Jeesukseen Jumalan Poikana. Miksi eivät ihmeet ja tunnusteot riitä?

Tämä oli jo Jeesuksen ajan ongelma, ja sama on tilanne meidän aikanamme. Vaikka olisi nähtävissä ja koettavissa, että Jumala tekee suuria tekoja ja antaa lahjoja, ne eivät pelkästään sinänsä herätä uskoa, vielä vähemmän halua kääntyä noudattamaan Jumalan tahtoa. Sellaista varten tarvitaan erityistä Jumalan armoa, joka avaa ihmisen silmät ja sydämen ja kääntää hänet pois itsetyytyväisyydestään.

Tässä evankeliumin kappaleessa olivat eräät vakavat ja vaikeat sanat. Niiden mukaan Jumala itse voi sokaista ihmisen silmät ja paaduttaa hänen sydämensä niin, että hän ei voikaan uskoa. Siis Jumala jo ennalta estäisi, että ihminen ei voi myöskään pelastua. Täytyy myöntää, että kyllä sellainenkin kuuluu kaikkivaltiaan Jumalan oikeuksiin ja mahdollisuuksiin. Kerrotaanhan Raamatussa, että hän paadutti Egyptin faaraon sydämen estämään tätä päästämästä israelilaisia orjia lähtemään, kun Mooses vaatia heille vapautta. Osoittaakseen suuruuttaan ja oman kansansa täydellistä riippuvaisuutta yksin hänen eikä faaraon armosta, Jumala paadutti faaraon niin, ettei tämä laskenut orjia vapaaksi ihmetekoja nähdessään, vaan vasta kun oli joutunut vakavasti itse kärsimään. Jos Jumala sokaisee ja paaduttaa, mitä voisi ihminen tehdä?

Mutta samalla tässä kohdassa sanottiin, että ”kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen”. He vain pelkäsivät muiden vertaistensa mielipiteitä eivätkä uskaltaneet näyttää omaa uskoaan. Kaikesta päättäen heidän sydämensä ei suinkaan ollut paatunut. Ei sellainen ainakaan ole Jumalan paaduttama, joka uskoo Jeesukseen, vaikka sitten sydämensä salaisessa sopukassa ajatellen, että hänellä on paremmin rikkautta ja turvallisuutta, kun hän ei paljasta uskoaan muille. Vaikka tunnet arkuutta näyttää uskoasi, ole siis turvassa! Sinulla on usko Kristukseen. Mutta juuri noiden hallitusmiesten kaltainen ihminen tarvitsee Jumalalta itsensä näkemisen armoa, silmävoidetta, havaitakseen kirkkaasti, mihin elämänsä turvallisuuden voi viime kädessä perustaa, mihin on nyt menossa ja mitä oikeasti olisi tehtävä.

Viime päivien piispantarkastuksessa olemme pohtineet, mikä olisi paras tulevaisuuden suunnitelma Ruoveden seurakunnan kannalta. Oli se millainen tahansa, sen löytämiseen tarvitaan Jumalan armoa nähdä ensin selvästi tilanne ja mahdollisuudet edessä olevassa kehityksessä, mutta myös Hengen viisautta ja uskon rohkeutta valita oikea tie.

Ennen muuta tarvitaan kuitenkin sitä armoa, joka saa keskittymään Jumalan rakkauteen Jeesuksessa Kristuksessa ja tavoittelemaan Jumalan valtakuntaa. Sitä varten kirkko on olemassa, ja sitä palvelemaan ja sen koittamisen edistämiseen on myös Ruoveden seurakunta kutsuttu. Siksi Herra Jeesuskin kehottaa Isä meidän -rukouksessa ennen mitään oman elämän pyyntöjä rukoilemaan ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Se on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Kaikki muu seuraa siitä.

Tähän sanomaan vastaamme yhtymällä uskontunnustukseen.