Puhe piispa Matti Salomäen virkaan vihkimisessä Lapuan tuomiokirkossa 6.2.2022

Kokoontunut seurakunta, niin täällä Lapuan tuomiokirkossa kuin vastaanottimien äärellä! Tänään on juhlapäivä, vaikka korona rajoittaakin sen viettämistä. Lapuan hiippakunta saa uuden kaitsijan, kun Matti Salomäki vihitään piispan virkaan. Mutta tämä ei ole ainoastaan pohjalaisten tai keskisuomalaisten juhla, vaan koko kirkko saa uuden piispan. Siksi tämäkin messu välitetään televisiossa ja radiossa, jotta moni voi siihen osallistua.

Sinulla, Matti, on lukuisia esirukoilijoita, jotka haluavat tänään sinua siunata uuteen virkaasi. Monet haluavat kuulla äänesi ja nähdä kasvosi, sillä heitä kiinnostaa, millainen mies tämä uusi piispa on ja mitä hänellä on annettavana. Sinulla on pitkä pappisura jo takanasi ja olet kartuttanut kokemusta kirkon eri tehtävistä. Pari viikkoa sitten tavatessamme kerroit, että jo nuorena ymmärsit pappisviran olevan sinulle Jumalan kutsu, vaikka et ollut aluksi lainkaan samaa mieltä niiden kanssa, jotka olivat jo lapsuudessa sitä sinulle veikanneet. Pikemminkin päinvastoin. Mutta Jumala kutsuu ja kuljettaa uusia teitä.

Odotukset piispoja kohtaan ovat korkeita. Heidän tunnistetaan olevan Jumalan oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden asialla. Niinpä heidän myös odotetaan olevan aina kunkin hyvän asian puolella, eri näkökulmista katsottuna juuri ”meidän” asiamme puolella – oli se sitten perusteltu alueellisesti, poliittisesti, taloudellisesti, opillisesti tai hengellisesti. Piispan toivotaan olevan juuri meidän puolellamme.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä tai outoa. Toki näin toivotaan, sillä eiköhän tarkemmin katsoen myös itse Jeesus olisi juuri meidän kannallamme? Halki aikain ovat hyvää tulevaisuutta tavoitelleet ihmiset olleet aina sitä mieltä, että ”Jeesus on meidän miehiä”. Häneen sijoitetaan kaikki hyvä, eikä siinä väärässä ollakaan. Kertoohan se yhteisestä käsityksestä, että jos Jumala on, hänen täytyy olla kaikkien hyveiden takana. Edustakoon nyt siis piispa julkisuuden henkilönä näitä hyvyyksiä! Edustakoon hän sitä, mitä Jeesus on.

Tämä on inhimillinen, ymmärrettävä ja oikeakin ajatuskulku. Mutta siitä seuraa, että piispaan kohdistuu ristiriitaisia ja ylimitoitettuja toiveita. Siitä tulee aina hankalaa, kun hyvät asiat pannaan kilpailemaan keskenään. Piispaa temmotaan oikealle ja vasemmalle ja hän saa kritiikkiä molemmilta puolin. Mutta oikein on, että ihmiset odottavat näkevänsä piispassa Kristuksen kasvot, ne kasvot, joilla rakastava Jumala katselee maailmaa. He odottavat kuulevansa piispan äänessä itse Hyvän Paimenen äänen.

Piispa johtaa hiippakunnassaan Kristuksen kirkon missiota. Hän tukee seurakuntia niiden todistaessa sanoin ja teoin siitä, että Jumala on hyvä ja että hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Kristuksen nimissä piispa voi osoittaa Jumalan rakkauteen, joka antaa ihmiskunnalle toivon. Jumalan rakkaus sovittaa synnit, parantaa haavat, korjaa rikkoutuneet suhteet ja muuttaa kokonaisia yhteisöjä keskinäiseen luottamukseen. Miten tärkeää se onkaan juuri nyt, kun pandemia pitkittyy ja kärsimättömyys valtaa alaa, tai kun kansojen johtajat yrittävät säilyttää rauhan, tai kun vastakohdat kärjistyvät niin yhteiskunnassa kuin kirkossa. Sanomaa Jumalan rakkaudesta tarvitaan.

Piispa palvelee kirkon ykseyttä. Hän on oman hiippakuntansa paimen, mutta hän on sitä koko kirkon yhteydessä. Hän liittää jokaista seurakuntaa kokonaisuuteen. Kun piispa saarnaa tai toimittaa jumalanpalveluksen seurakunnassa, hän tekee näkyväksi, että seurakunta on osa hiippakuntaa ja Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Mutta koska Kristuksen kirkko ei ole kansallinen yritys vaan maailmanlaajuinen kielten, kulttuurien ja kansojen yhteys samassa Herrassa, piispan tehtäviin kuuluu myös kansainvälistä ja ekumeenista yhteydenpitoa. Lisäksi hänellä on vastuuta missiosta sielläkin, missä Kristusta ei vielä tunneta tai missä hänet on jo unohdettu.

Kaikkeen tähän tarvitaan viisautta ja voimaa Jumalalta. Sitä tarkoitusta varten piispa vihitään virkaan. Vihkiminen on varustamista. Siinä rukoillaan Jumalan Pyhää Henkeä. Piispanviralla on karismaattinen luonne. En tarkoita, että virka perustuisi viranhaltijalle itselleen luonteenomaiseen lavasäteilyyn, hänen persoonallisiin lahjoihinsa. Kyllä niistäkin hyötyä on, varsinkin puhetaidosta, esiintymistaidosta ja kontaktikyvystä. Mutta tarkoitan Pyhän Hengen lahjaa eli karismaa. Uudessa testamentissa kirkon virat ovat Jumalan Hengen lahjoja ja niitä toimitetaan Jumalan Hengen voimassa.

Apostoli Paavalin Korinttilaiskirjeestä lainaan tämän päivän sanat: Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. (2. Kor. 4:1) Piispan virka on palveluvirka. Se ei ole jalustalle astuvan vallankäyttäjän virka eikä etevyytensä esittelijän virka. Se on virka, joka ei paisuta vaan pienentää. Kun virka on Jumalan antama, siinä ei tarvitse lannistua.

Monet korkeat virkamiehet antavat juhlallisen lupauksen, kun astuvat vastuullisiin tehtäviinsä. Siinä joukossa piispalla on etuoikeus. Hän saa julkisesti tunnustaa rajallisuutensa korkeiden odotusten edessä. Hän saa päättää lupauksensa rukoukseen: Tähän Jumala minua auttakoon. Se ei ole hurskastelua eikä itsensä vähättelyä, ei myöskään tehtävien kuvaamista ylivoimaisiksi. Se on jättäytymistä Jumalan palvelijana Jumalan hyvän hoidon varaan.