Puhe Keski-Suomen miestenillassa Karstulan kirkossa 7.9.2018

Piispa Matti Repo

 

Hyvät veljet. Tein muutama päivä sitten rakennustöitä. Pystytin mökille ulkohuussia. Tarkoitus on siirtyä käyttämään kuivakäymälää. Huussin katolle tulee ilmanvaihtoputken päähän tuuletin, joka pyörii tuulen voimalla. Sen tehtävänä on edistää kuivumista ja niin parantaa kompostoitumista. Nettikeskusteluissa suositeltiin tuulituuletinta, ja minäkin sellaisen hankin. Mutta vasta, kun ryhdyin asentamaan sitä paikoilleen, tulin ajatelleeksi jotain. Tuuleeko täällä tarpeeksi? Pyöriikö tuuletin? Onko minun rakennelmani liian suojaisassa paikassa pihan nurkassa, puiden alla? Onko se lainkaan riittävän tuulisella paikalla?

Kun puhutaan ”miehestä tuulisella paikalla” ajatellaan tuulta usein vain uhkana. Yksinäistä tehtävää hoitavaan kohdistuu toiveita ja paineita. Suuren yrityksen johtaja tai näkyvä poliitikko joutuuristituulten pyörteisiin. Tuulisella paikalla olevan miehen odotetaan taipuvan moneen suuntaan ja toteuttavan vuorollaan kaikkien toiveita. Sellaisessa helposti menettää oman linjansa ja lopulta oman itsensä, kun kaikille pitäisi olla mieliksi. Voiko tuulisella paikalla ylipäätään säilyä itse ehjänä ja pystyssä?

Varsinkin politiikassa vaikuttaa siltä, että henkilön tukijat katsovat hänen olevan juuri heidän asiallaan. Nekin, jotka ovat äänestäneet jotain muuta ehdokasta, ovat myös oikeutettuja odottamaan heidän intressiensä huomioon ottamista. Sama mielikuva välittyy joskus myös piispanvaaleista, vaikkei kysymys olekaan poliittisen viran luonteisesta määräaikaisesta vastuusta tai edustustehtävästä. Tuulet ovat yhteisiä, ja odotukset juuri minulle tärkeitten asioiden puolesta puhumisesta samanlaisia.

Ellei mies tuulisella paikalla taivu, hänen aletaan toivoa taittuvan. Jollei tuuli saa häntä puhallettua haluttuun suuntaan, painetta lisätään, kunnes hän lentää pois paikoiltaan tai murtuu sen verran, että ymmärtää haavoittuneena taipua vähemmällä. Yritysjohtajaan kohdistuvat tuulet ovat hieman toisenlaisia, mutta yhtä kaikki, nekin asettavat miehen vaaraan. Hänen odotetaan tekevän tulosta, johtavan firmansa kasvuun ja markkinoiden valloitukseen sekätuottamaan voittoa sijoittajille.

Tätä tarkoitusta varten johtajan on innostettava henkilökuntaansa olemalla heitä lähellä, annettava heidän kekseliäisyydelleen tilaa ja henkilökohtaisesti rohkaistava heitä omaan ajatteluun ja itsenäiseen vastuunottoon samalla, kun hänen on suurten näkyjen visionäärinä kohottava konttorin päivittäisten ristiriitojen yläpuolelle ja näytettävä heille suuntaa, mihin koko yritystä tulisi viedä. Kylmät tuulet niskassaan hän purjehtii työpaikalla eri pisteiden ohitse, mutta samalla hänen odotetaan tuovan hyvän tuulen mukanaan jokaisen pöydän nurkalle ja joka sorvin ääreen. Ellei näin käy, jossain alkavat käyrät laskea ja pian tuuli puhaltaa miehen mennessään.

Mieheltä odotetaan sekä notkeutta että jämäkkyyttä, taipuisuutta ja taipumattomuutta, kykyä luovia ja olla suoraviivainen. Kumpi on kulloinkin viisaampaa, riippuu tilanteesta. Ei voida väittää, että vain toinen ominaisuus olisi hyväksi. Usein paljastuu vasta jälkeenpäin, mikä oli milläkin mittarilla arvioiden viisasta. Siksi vaaditaan vaistonvaraista kykyä aistia tarpeita ja pohtia eri vaihtoehtoja. Maailmassa, jossa asioita hoidetaan läpinäkyvästi ja jossa ihanteena on avoimuus sekä vastuun jakaminen, johtajilta vaaditaan enemmän joustamiskykyä kuin jääräpäisyyttä. Maailmassa, jossa asioita saatettiin pitää pienessä piirissä ja piilossa julkisuudelta, saattoi johtajien ihanteena olla vahva itsenäisyys ja suoraselkäisyys, jossa kenellekään ei tarvinnut selittää mitään. Tällainen olisi nykymaailmassa vain omiaan kasvattamaan epäluottamusta. Onneksi tuulisella paikalla olemisen ihanteena ei enää ole pysytellä yksinäisenä taistelijana, vaan kyky mukautua itse ja mukauttaa omaa työyhteisöään ja toimintatapojaan.

Tähän käyttöön on viime aikoina omaksuttu englanninkielestä käsite resilienssi. Sillä tarkoitetaan joustavuutta, soveltamiskykyä ja ennakointia. Se merkitsee kimmoisaa suoriutumista paineiden alla. Se on eri asia kuin taipumattomuus tai joka suuntaan taipuminen. Siinä ei ole kysymys vastustuskyvystä eikä vanhan palauttamisesta, se ei siis ole samaa kuin resistanssi tai restituutio. Siinä ei ole kyse myöskään uuden kritiikittömästä omaksumisesta tai vastaanottokyvystä eli reseptiivisyydestä. Kysymys on siitä, että kykenee muuttuvissa ja monimutkaisissa tilanteissa säilyttämään oman itsensä ja liikkumavaransa, sietämään vaikeuksia ja vastoinkäymisiä ja toimimaan ja neuvottelemaan siten, että oma tie edelleen löytyy ja tilanne pysyy hallussa. Hieman siis samoja taitoja, joita voidaan edellyttää vaikka valtiollisessa diplomatiassa tai suuryritysten liikeneuvotteluissa.

Ei kaikki tuuli ole haitaksi. Ihmiskunta on vuosituhansia purjehtinut tuulen voimalla, jauhanut jyviä tuulen voimalla ja nyttemmin myös myllännyt sähköä tuulen voimalla. Tuuli ei ole vain haitaksi, eikä mieskään tuulisella paikalla ole ainoastaan pulassa. Häntä voi tuuli motivoida. Moni viihtyy hyvin haasteiden keskellä. Myös vastatuuli voi antaa innostusta ja voiman tunnetta. Miten moni onkaan hakeutunut johtajaksi siitä motiivista, että kaipaa uusia haasteita. Vanhat tehtävät tuntuvat liian rutiininomaisilta, niissä ei joudu koetteelle eikä pääse käyttämään kaikkia piileviä kykyjään. Tekee hyvää ottaa vastaan myös vastatuulta, sillä se opettaa sinnikkyyttä ja vetää ihmisestä esiin neuvokkuutta, tilannetajua ja soveltamisen taitoa.

Roomalaisen filosofin ja valtiomiehen Senecan nimissä kulkee klassinen lause: Tranquillo quilibet gubernator est, käännettynä ”tyynellä kuka tahansa on perämiehenä”. Yksi suomalaisen versio tästä kuuluu ”maissa ollaan viisaita, kun merellä on hätä”. Ehkä minä eniten pidän siitä, jonka mukaan ”Matit on maalla miehiä, mutta merellä pelkkiä … pelkureita”.

Evankeliumeissa on mielenkiintoinen kertomus Jeesuksen opetuslapsista myrskyssä. Nämä kalamiehet purjehtivat heille tutuilla vesillä, Genesaretin järvellä. He olivat oppineet ammatin jo isiltään, kukaties monessakin sukupolvessa. Kyllä he tiesivät, millaisia vaaroja veneellä liikkumiseen liittyi. Kaikesta päätellen heidän veneensä lienee ollut suurempi kuin Pekka Halosen maalaamassa tämän kirkon alttaritaulussa, jossa Jeesus siunaa Karstusia. Minusta myös Karstulan kirkon seinien ornamentit muistuttavat aallonpäitä – täällä ollaan kuin opetuslapset myrskyssä. Tuolla järvellä saattoi joskus tulla yllättävä myrsky. Nyt kalamiesten matkassa oli Jeesus, kun tuuli alkoi nousta. Aallot löivät yhä korkeammin, vaahtopäät iskivät, vesi roiskui ja raivosi. Tottuneita pursimiehiä alkoi pelottaa. Mutta Jeesus, hän vain nukkui veneen pohjalla.

Opetuslapset herättivät mestarinsa. Etkö välitä siitä, että me hukumme, he huusivat. Jeesus kyseli, miksi te olette noin peloissanne. Ja hän nuhteli järveä ja tuulta ja ne asettuivat. Tuli aivan tyven, ja rantaan päästiin turvassa. Tämä on siitä mielenkiintoinen kertomus, että siinä tottuneet merenkäynnin ammattilaiset huusivat pelosta, kun taas heidän matkassaan ollut ihan muun alan mies nukkui turvallisena. Miehet tuulisella paikalla joutuivat luottamaan johonkin. Venettään jo sukupolviakäyttäneetkin joutuivat myöntämään, että omat taidot loppuivat, kun myrsky käy. Mihin he voisivat enää luottaa? Entä Jeesus, luottiko hän opetuslapsiinsa ja heidän kykyihinsä selvitä, kun hän noin vain nukkui rauhassa?

Jeesus luotti Jumalaan, Taivaallisen Isäänsä, ja loppujen lopuksi sama oli myös muun veneseurueen luottamuksen kohde. Heidän oli vain huudettava apua, heräteltävä Jeesusta, jonka he olivat nähneet kykenevän parantamaan sairaita, ruokkimaan nälkäisiä ja nostamaan jopa kuolleita jaloilleen.

Kirkon perinteessä tämä kertomus on elänyt ainakin kahdella tavalla. Yhtäältä se kehottaa huutamaan Jumalaa avuksi hädässä, rukoilemaan Herraa heräämään ja suojelemaan uhkaavassa vaarassa. Mutta toinenkin opetus sillä on ollut. Siinä tuo kertomuksen myrskyävä meri siirretäänkin ihmisen sisimpään, hänen sieluunsa. Nimittäin eivät kaikki tuuliset paikat ole vain johtajan paikkoja. Kaikissa tehtävissä ovat omat tuulensa. Kaikissa ovat omat haasteensa, ja mies voi kantaa tuulet myös itse sisällään. Miehen mielessä myllertää, hän on levoton ja rauhaton, kaikki asiat pyörivät hänen päässään eikä hän pysty keskittymään mihinkään. Mieskin voi huutaa apua. Hän voi rukoilla: ”Herää, Herra, ja nuhtele sydämeni rauhatonta merta. Tyynnytä mieleni myrsky ja levottomuus. Anna minulle voimaa suoriutua tehtävistä, joihin olet minut johdattanut. Ja kun koittaa aika minun päättää purjehdukseni, vie minut rauhassa lepoon turvalliseen satamaasi. Aamen.”