”Me kuulemme omalla kielellämme”

Rakkaat kristityt, juhlapyhän viettoon kokoontunut Nokian seurakunta! Tänään on juhlan aiheita kaksikin erilaista, mutta ne liittyvät kuitenkin toisiinsa. Seurakunta ottaa vastaan uuden kirkkoherran, kun Ville Järvinen asetetaan virkaansa kätten päälle panemisella ja rukouksella. Me vietämme myös helluntaita, jota voi joulun ja pääsiäisen ohella pitää yhtenä suurimmista juhlista, kutakin Jumalan kolmen persoonan mukaan. Jouluna ylistämme Isää Jumalaa siitä, että hän lähetti Poikansa ihmiseksi, pääsiäisenä riemuitsemme siitä, että Poika sovitti ristillä ihmiskunnan synnit ja ylösnousemuksellaan voitti kuoleman vallan. Helluntaina kiitämme Pyhästä Hengestä, jonka Jumala lähetti puolustajaksi, lohduttajaksi ja rohkaisijaksi.

Jumalan kolmen persoonan työhön kiinnittyy koko kirkkovuosi, eikä vain juhlapäivien vietto. Koko kirkon työ on liittymistä siihen, mitä Jumala tekee kolmessa persoonassaan. Me otamme osaa Jumalan työhön maailmassa. Nokian seurakunta osallistuu Jumalan pelastavaan ja uutta luovaan työhön, kun se palvelee Kristuksen evankeliumilla tämän paikkakunnan ihmisiä. Se tapahtuu jumalanpalveluksia viettämällä, sanaa saarnaamalla, pyhän kasteen ja ehtoollisen sakramentteja viettämällä, kirkollisia toimituksia toimittamalla, diakoniaa harjoittamalla, lapsia ja nuoria Kristuksen oppilaiksi ohjaamalla, sielunhoidosta ja lähetystyöstä huolta pitämällä; tässä vain tärkeimpiä toimintoja mainitakseni. Kaikista niistä on vastuussa kirkkoherra. Hän johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Hänen tulee pitää työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan.

Nokian kasvavassa kaupungissa on seurakunnalla paljon mahdollisuuksia. Täällä on monia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa seurakunta voi palvella paikkakunnan ihmisiä juuri niillä lahjoilla, jotka ovat sille ominaisia. Seurakunnan tehtävänä on Kristusta seuraten edistää Jumalan valtakuntaa. Siinä kirkkoherra tarvitsee johtamiseensa Pyhän Hengen viisautta, mitä sopiikin juuri helluntaina hänelle rukoilla.

Kirkkoherra on hengellinen johtaja. Eroaako seurakunnan johtajuus muiden vastaavan suuruisten toimijoiden tai työyhteisöjen johtamisesta? Toki kirkollisessa johtamisessa tarvitaan aivan samoja taitoja kuin muualla yhteiskunnassa. Seurakuntakin on työyhteisö siinä missä muutkin. Nykypäivän johtaminen on kuitenkin yhä enemmän henkilöiden johtamista asioiden sijasta. Ehkä sellaiseen voisi juuri hengellisellä johtajalla olettaa tai ainakin toivoa olevan luontaista herkkyyttä. Ollaanhan tekemisissä sielujen kanssa eikä tekemässä bisnestä.

Viime aikoina on paljon puhuttu tekoälyn nopeasta kehityksestä. On odotettavissa, että tekoäly tulee muuttamaan totuttuja töitä usealla alalla ja tekemään joitain ammatteja tarpeettomiksi. Miten lienee kirkossa? Minä arvioin, että kirkkoherra tarvitsee jatkossakin enemmän tunneälyä kuin tekoälyä. Meillä ei liene kirkossa niinkään puutetta tehokkaasta touhusta kuin pitkämielisestä pysähtymisestä. Kirkkoherra tarvitsee taitoa sellaiseen vuorovaikutukseen, jossa hän kykenee ottamaan vastaan hiljaisia viestejä. Hän tarvitsee kykyä kuunnella, kysellä, katsella ja olla herkkänä sille, miten hänen työyhteisönsä jaksaa.

Pari päivää sitten esiteltiin uusi tutkimus, jonka mukaan pandemia-aika koitui varsinkin papeille raskaaksi sillä tavoin, että työssä jaksaminen ja työn mielekkääksi kokeminen joutuivat koetteelle. Tutkimus myös osoitti, että ne, jotka pitävät huolta omasta hengellisestä elämästään, jaksavat myös itse hengellisessä työssä. Heidän motivaationsa säilyy ja he kokevat tekevänsä merkityksellistä työtä. Kirkkoherran tehtävä on johtaa myös oman työyhteisönsä hengellistä elämää ja siten edistää sen jaksamista.

Tänään kuullaan helluntain lukukappale, jossa Jerusalemiin kokoontunut monikulttuurinen kansa hämmästellen kuulee kerrottavan Jumalan suurista teoista kunkin omalla, muille vieraalla kielellä. Tapahtuiko tuo helluntain ihme puhujassa vai kuulijassa? Kun ihmisiä kohdataan heidän arjessaan, kuunnellaan heitä ja yhdessä heidän kanssaan kannetaan rukouksena Jumalalle heidän elämänsä kysymyksiä. Silloin Pyhän Hengen puhe voi hiljaisella ja sanattomalla tavalla avata Jumalan tekoja ihmiselle hänen uskonsa, toivonsa ja rakkautensa vahvistukseksi.