Maa, meri ja asukkaat

Hyvät Suomen Lähetysseuran vuosikokousedustajat, ärade årsmötesdeltagare. Raamatun psalmissa numero 98 riemuitaan pelastusteoista, joita Jumala on kansansa hyväksi tehnyt. Nuo teot eivät jääneet salaisuuksiksi, vaan kuten psalmissa sanotaan, ”Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.” Koska Jumalan tekojen maine kiirii kaikkialle koko maanpiiriin, myös itse maata kehotetaan ylistämään Jumalaa: ”Maa, kohota Herralle riemuhuuto!” Koko luomakunta yhtyy Jumalan ylistykseen, eivät ainoastaan ihmiset, vaan ”Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä.”

Viime aikoina on kaikkialla maailmassa entistä selvemmin nähty, että ihmiskunnalla on yhteinen vastuu luomakunnasta. Ilmastonmuutos antaa vuosi vuodelta hälyttävämpiä merkkejä itsestään; sitä ei enää vain odoteta, vaan se on jo käsillä. Se tuottaa ääri-ilmiöitä, hellettä ja kuivuutta ynnä lumimyrskyjä ja pakkasia sekä taifuuneja ja tulvia. Kaikki nämä koettelevat ihmisten, eläinten ja kasvien elinmahdollisuuksia. Maa vaikeroi ja meri huokailee ihmisen tähden, ja kun maa ja meri kärsivät, kärsivät myös niiden asukkaat. Ääri-ilmiöt tuottavat viljasatojen menetyksiä, karjan kuolemia, kotien huuhtoutumisia tulvavetten mukana. Tällaiset katastrofit repivät ihmisiä juuriltaan ja pakottavat heidät etsimään tulevaisuutta muualta, missä he joutuvat uusien ongelmien eteen.

Inom missionen behöver vi ett holistiskt synsätt. Det betyder att även arbetet med att bekämpa, eller åtminstone lindra, klimatförändringens effekter också hör till dagens mission. Det är inte bara fråga om att ge katastrofhjälp då när torka eller storm har drabbat, utan det handlar om att förändra levnadsförhållanden på sikt. På grund av arbetet i missionen kan marken undgå att bli livsoduglig. Den kan till och med förvandlas till att upprätthålla liv på platser där människor av kärlek till skapelsen aktiverar sig. Därför är till exempel Finska Missionssällskapet med och planterar träd och tar tillvara vatten i Tanzania, och den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland betalar kompensation för sina flygkilometrar till Missionssällskapets trädplanteringsfond.

Kohta viisikymmentä vuotta sitten, vuonna 1971 Etiopian Evankelinen Mekane Yesus -kirkko lähetti kaikille Luterilaisen Maailmanliiton jäsenkirkoille yhteisen kirjeen. Kirje oli suunnattu ennen muuta länsimaisille kirkoille, avustusjärjestöille ja lähetysjärjestöille. Sen sisältönä oli evankeliumin sanallisen julistamisen sekä sosiaalisen avustamisen tai kehittämisen yhteenkuuluvuus. Etiopian kirkkoa huolestutti, että nämä kaksi olivat ajautuneet erilleen länsimaiden kirkkojen ja järjestöjen työssä, kun taas kehitysmaissa ymmärrettiin hyvin niiden kuuluvan yhteen; olihan tarkoituksena palvella koko ihmistä. Kirjeessä murehdittiin, että länsimaiset järjestöt olivat ajautuneet yhdestä yksipuolisuudesta toiseen: vaikka alusta asti lähetykseen oli kuulunut kaikinpuolinen avustaminen, lähetit olivat puhuneet siitä kirkkojensa seurakunnissa vain vähän, koska arvoa oli annettu ennen muuta evankelioimiselle ja kristinuskon opettamiselle. Siitä puolestaan seurasi myöhemmin heilurivaikutuksena avustaminen ilman uskonnollista intressiä, jonka puolestaan pelättiin ilmentävän kolonialismia tai kulttuurista ylivaltaa. Näin nämä kaksi puolta olivat ajautuneet erilleen, vaikka paikallisten kirkkojen arkielämässä ne kuuluivat erotuksetta yhteen.

Etiopian kirjeellä oli pidemmällä tähtäimellä arvioiden kaksi huomattavaa vaikutusta. Ensinnäkin se laittoi liikkeelle prosessin, jonka mukaisesti nykyään kansainvälisesti painotetaan kokonaisvaltaista lähetystyötä. Ekumeeninen lähetysteologia on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt merkittävän yksimieliseksi tässä asiassa. Lähetyksen tähtäimenä on syvällinen muutos, joka koskee niin ihmistä kuin hänen yhteisöjään, hänen elämän edellytyksiään sekä hänen yhteiskuntaansa. Kaikki tämä on muutosta, jonka evankeliumi Kristuksesta voi saada aikaan.

Toinen Etiopian kirjeen vaikutus oli, että Luterilaisen Maailmanliiton piirissä alettiin selvemmin nähdä lähetyksen olevan kirkkojen oma asia. Tämä koski kaikkia jäsenkirkkoja, yhtä hyvin niissä maissa, joista lähdettiin kuin niitä maita, joihin saavuttiin. Se on kunkin kirkon oma paikallinen tehtävä, omassa kulttuurissa ja omien haasteiden keskellä. Lähetys ei myöskään ollut vain järjestöjen asia, ei siinä mielessä, että lähettävät kirkot olisivat voineet ulkoistaa sen järjestöille, eikä siinä, että toisaalla maailmassa saattoivat kirkot jäädä vain järjestöjen avun vastaanottajiksi. Alettiin ymmärtää lähetyskumppanuuden merkitys.

Den här veckan har Finska Missionssällskapet hållit partnerkonsultation med representanter från flera tiotals kyrkor och organisationer. Vi har lyssnat till röster från den globala kristenheten för att göra samarbetet smidigare. Samarbetspartnernas synsätt påverkar Missionssällskapets strategi, därför att det handlar om dessa kyrkors mission som vi deltar i. VI är fortfarande ”tillsammans i Guds mission”, som Lutherska Världsförbundets missionsdokument uttryckte det i tiden. Det vi nu har, är en gemensam mission, som båda förverkligar i sin egen kontext och genom att överskrida gränser. På senaste tid har den gemensamma missionssynen framträtt alldeles speciellt i att den skapelse vi har gemensam lider. När marken torkar ut i en del av världen, har det betydelse både nära och fjärran. När människorna vid kusten blir offer för storm och stigande flödvatten, så har det betydelse också för dem som bor långt ifrån. De drabbade ger sig iväg att söka en bättre framtid, men de hittar också många nya problem på vägen.

Psalmissa annetaan selvä syy sille, miksi maa ja meri yhdessä kaikkien asukkaittensa kanssa ylistää Jumalaa Hänen suurista teoistaan. Syy koko luomakunnan yhtymiselle Jumalan kunnioittamiseen on seuraava: ”Hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.” Jumalan oikeudenmukaisuus koskee niin kansoja kuin koko maanpiiriä. Se on tulevaisuuden visio. Se on kristillisen kirkon eskatologinen toivo. Luomakunnalla on syytä iloon, kun Jumala toteuttaa oikeuden. Maalla ja merellä on syytä iloita siitä, että oikeudenmukaisuus ihmisten kesken tulee voimaan.

Luomakunnan varjelu on osa kirkon missiota, koska toivo Jumalan lopullisesta ja kaikenkattavasta hallinnasta on olennainen osa kristillistä uskoa. Siksi me kiinnitämme huomiota myös ilmastonmuutokseen, sen torjumiseen ja sen vaikutusten lieventämiseen. Kirkkomme seurakuntia varten on tänä keväänä hyväksytty kirkkohallituksessa uusi Energia- ja ilmastostrategia. Siinä annetaan käytännön tekoja ja tavoitteita, joiden avulla voi ottaa osaa luomakunnan varjelemiseen. Taustalla on hengellinen vakuuttuneisuus: Jumala on oikeudenmukainen ja tahtoo meidän toteuttavan oikeudenmukaisuutta. Sillä on vaikutusta niin maan kuin meren ja kaikkien niiden asukkaiden elämässä.

Rukoilemme. Pyhä Jumala, elämän antaja. Me kiitämme sinua luomisen lahjasta. Kiitämme kaikesta hyvästä, jota meille päivittäin annat ja jolla pidät elämää yllä. Me rukoilemme sinua: varjele meitä torjumasta ja turmelemasta lahjojasi. Johdata meitä varjelemaan luomakuntaa ja siten todistamaan sinun suurista teoistasi. Tee meidät Kristuksen lähettiläiksi maailmassa ja niin uskon, toivon ja rakkauden välikappaleiksi. Anna meidän tulla osallisiksi lopullisesta pelastuksestasi, kaiken uudeksi luomisesta, jolloin maa ja meri, vuoret ja virrat ylistävät sinua ikuisesti. Tätä rukoilemme Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme nimessä. Amen.

Virsi 965, Vien suuren viestin