Piispan saarna Nastolan seurakunnan piispantarkastuksessa 17.3.2013

Evankeliumi Luuk. 1:26 – 38

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

 

Miten monta Mariaa istuu tänään Nastolan kirkossa? Nostakaapa kätenne kaikki, joiden nimenä on Maria tai Maija tai jokin muu Mariasta johdettu nimi. Teillä on tänään melkein nimipäivä, onnittelut! Vaikka Marian nimipäivä kalenterissamme on varsinaisesti 2.7., samaa Herran äitiä muistamme myös tänään Marian ilmestyspäivänä. Oikeastaan samaan juureen viittaavat myös Marjat ja Mariannet, Marjaanat ja Jaanat, joissa Marian nimen kanssa muistetaan myös hänen äitinsä Annan nimeä. Heidän nimipäivänsä 15.8. on katolisessa kirkossa Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen ja ortodoksisessa kirkossa kuolonuneen nukkumisen muistopäivä. Maijan nimipäivä 2.7. puolestaan oli kalenterissamme vanhastaan päivä, jolloin muistettiin Marian vierailua Elisabetin luona.

Tässä evankeliumissa mainittiinkin myös Elisabet. Lisäksi siinä esiintyivät seuraavat nimet, joita kaikkia käytetään eri muodoissaan ja johdannaisinaan myös meillä: Gabriel, Daavid, Joosef, Jaakob. Nostakaapa vielä kätenne kaikki, joilla on jossain muodossa jokin tänään mainituista nimistä!

Maria lienee maailman suosituin naisen nimi. Ei ihme, sillä onhan Herramme äidillä erityinen asema kirkossa. Äsken nimiä kyselemällä ja käsiä nostattamalla halusin tehdä nähtäväksi, että mekin kuulumme samaan joukkoon. Vaikka omalla äidillämme on oma nimensä, voimme kristittyinä lausua Marian olevan myös meidän äitimme. Maria on kirkon äiti. Siksi monia kirkkorakennuksia on myös nimetty hänen mukaansa ja pyhitetty olemaan myös kokoontuvan seurakunnan äidin sylinä. Sellaisia osaa jokainen nimetä: vaikkapa Pariisin Notre Dame tarkoittaa suomeksi Meidän Rouvaamme.

Miten lienee Nastolan kirkon ja sen edeltäjien laita? Täälläkin seurakunta on syntynyt siitä sylistä, josta Herra Jeesus itse on syntynyt. Täällä kuitenkin selvästi näkyy, että luterilaisuus asettaa huomionsa Jumalan Poikaan, Herraan Jeesukseen Kristukseen. Siitä kertoo alttaritaulu, jossa ristiinnaulittu Kristus antaa henkensä maailman kaikkien ihmisten puolesta. Hän sovittaa synnit ja saattaa ihmiskunnan yhteyteen Jumalan kanssa. Hän on välimies, joka omassa ruumiissaan yhdistää Jumalan ja ihmisen. Mutta juuri siitä oikeastaan on kysymys myös Marian ilmestyspäivässä, ja juuri siihen on myös Nastolan seurakunnan piispantarkastuksessa syytä kiinnittää huomiota.

Vieraillessani täällä kirkossa pari päivää sitten huomasin, että täällä osataan hyödyntää uutta teknologiaa. Nyt katsommekin Marian ilmestyspäivää ja etsimme sen sanomaa tämän päivän nastolalaisille kolmen klassisen taideteoksen avulla.

Ensimmäinen maalaus on varhaisrenessanssia. Sen on maalannut Fra Angelico n. 1440. Maalausta säilytetään Madridin Prado-museossa.

http://fraangelicoinstitute.files.wordpress.com/2012/09/fra-angelico-the-annunciation.jpg

[Taiteilija on tehnyt samasta aiheesta myös muita versioita. Kuuluisa on hänen freskonsa firenzeläisessä Pyhän Markuksen luostarissa. Toisin kuin tässä, hän on siinä keskittynyt vain enkeli Gabrieliin ja Neitsyt Mariaan: http://www.artbible.info/images/annun_angelico_grt.jpg]

Tässä on keskellä enkeli Gabriel, joka saapuu tuomaan ihmeellisen ilmoituksen. Hän kumartuu ja lausuu Ave Maria, gratia plena! Terve Maria, sinä armon saanut! Ujo ja hämmentynyt Maria istuu oikealla neitsyen siniseen viittaan pukeutuneena. Taiteilija ei kuitenkaan jää tähän kohtaamiseen, vaan rakentaa teoksestaan pelastusopillisen kokonaisuuden.

Vasemmalla ajetaan paratiisista ulos syntiinlangenneet Adam ja Eeva. Kukoistava puutarha ihmeellisine hedelmineen jää taakse ja jalkoja alkavat pistellä ohdakkeet. Heidän ilmeensä kuvastaa katumusta, huolta ja epävarmuutta. He joutuvat eroon Jumalasta ja samalla myös kylmyyteen, vaivannäköön ja keskinäiseen riitelyyn – kaikki sellaista, mikä on meille liiankin tuttua. Heistä tulee juuri sitä, mitä me olemme. Hermostuksissamme emme tiedä, minne suunnata, missä olisi lepo ja rauha. Pahaan oloon sekoittuu selittämätön häpeän tunne, jonka yli ei pääse.

Mutta sama Jumalan käsi, joka osoittaa langenneet pois paratiisista, lähettää kuitenkin valonsäteen. Jumala antaa toivon ihmiskunnalle. Hän ei hylkää luomaansa. Hän lähettää armollisen pelastuksen Pojassaan, joka sikiää nuoren neitsyen kohdussa. Näin Mariasta tulee uusi äiti, uusi Eeva, jonka lapset ovat ikuisen elämän eivätkä kuoleman omia. Jumalan työ on kahtalainen; yhtäältä hän lausuu tuomionsa synnin tähden, mutta samalla hän jo lupaa pelastuksen.

Valonsäteessä näkyy kyyhkynen; Pyhä Henki asettuu Marian päälle, ja niin saa vastauksensa Marian kysymys: miten se voi olla mahdollista? Marian ilme kuvastaa nöyrtymistä Jumalan tahtoon. Hän laskee kirjan pois käsistään ja hänen kasvonsa kertovat: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” Itse Pyhä Kolminaisuus ottaa Marian pelastuksen välikappaleeksi; Isä lähettää Pyhän Hengen, ja Poika sikiää Marian kohdussa.

Toinen maalaus on täysrenessanssia. Sen on maalannut Leonardo da Vinci n. 1475 ja sitä säilytetään Firenzen Uffizi-galleriassa. http://www.artpaintingsgallery.com/paintings/wp-content/uploads/2012/11/06/1679/Leonardo-da-Vinci-Annunciation-Painting.jpg

Gabrielin vasemmassa kädessä on lilja neitsyyden vertauskuvana. Oikea käsi kohoaa siunauksen merkkinä. Gabriel keskeyttää Marian lukemisen, mutta Maria säilyttää kätensä kirjan päällä jatkaakseen opiskeluaan. Siinä, missä luostariveli Fra Angelico oli sijoittanut Marian konventin holvien alle, istuu da Vincin Maria maailmalle avoimessa ja arkisessa ympäristössä. Puutarhan muurissa on portti, josta näkyy tie ja kaupunki sekä satama laivoineen. Neitsyttä ei irroteta maailmasta hiljaiseen eikä suljettuun elämään, sillä hänellä on tehtävä maailman hyväksi.

Maria katsoo Gabrielia silmiin. Mutta hänen ilmeensä kertoo varovaisesta epäilystä. Kaikki ei ole varmaa. Enkelinkään ilmoitus ei ole häikäisevän kirkas. Missä on valonsäde, missä Pyhän Hengen kyyhkynen? Vasen käsi estelee: tokkopa nyt sentään neitsyenä raskaaksi. Onko tämä näky vai todellisuutta, uskaltaako tällaiseen luottaa?

Da Vincin Maria on kuin kuka tahansa nuori, rippikoulunsa käynyt tyttö tai poika. Voisi olla vaikka joku nuori Nastolasta. Maria on epävarma tulevaisuudestaan. Hän ei tiedä, mihin suunnata. Hän tietää, että on syytä opiskella ja hankkia tietoja ja taitoja voidakseen elää tässä maailmassa. Samalla hän kuulee Jumalan kutsun kuin aavistuksenomaisena mutta silti erotettavana. Yhtäältä enkelin lupaus on selkeä, mutta sen tunnistaminen Jumalan puheeksi ei ole helppoa. Taivaallisen ja maallisen väliin jää välimatka, varmuutta ei voi saavuttaa, korkeintaan kuulla sen hiljaisena sisäisenä kutsuna – mutta kutsuna juuri tässä arkisessa elämässä.

Mikä on Nastolan ihmisten elämän suunta? Täällä kyselevät ihmiset yhtä varovaisesti kuin Maria: mitä Jumala on minulle varannut? Mitä hän haluaa minulle lahjoittaa, mihin hän minut kutsuu? Uskallanko seurata hänen ääntään ja luottaa hänen lupauksiinsa? Kun Nastolan seurakunta tekee tunnetuksi Kristusta, niin sen välityksellä Jumalan Henki voi hiljaisella ja lähes huomaamattomalla sisäisellä äänellä puhutella ja antaa siinä määrin riittävästi varmuutta, että syntyy tyyni luottamus.

Kolmannen maalauksen tekijä on Espanjan taiteen kultakaudelta. Sen on maalannut El Greco, syntyjään kreikkalainen. Maalaus on noin vuodelta 1595 ja sitä säilytetään Budapestin taidemuseossa. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6f/El_Greco_-_The_Annunciation_%28Budapest%29.jpg

Gabrielin ja Marian kohtaaminen on sijoitettu syvän sinistä taustaa vasten. Maria tuntuu irtoavan arkisesta elämästä Jumalan ylimaailmalliseen läsnäoloon. Gabriel saapuu pilven päällä. Toinen todellisuus murtautuu ihmisen luo kuin salaman väläys, ja Mariasta tulee Jumalan työn välikappale. Hänet otetaan Jumalan pelastussuunnitelmien toteuttajaksi. Maria kääntää päänsä ihmeellisiä puhuvan Gabrielin suuntaan. Hän estelee: miten sellainen voisi olla mahdollista? Mutta kun Pyhä Henki saapuu, silloin kaikki on mahdollista. Silloin taivaasta leimahtaa selittämätön valo, pimeys vaihtuu valkeudeksi, estely luottamukseksi. Maria kohottaa katseensa: minä olen Herran palvelijatar.

Tapahtuman ylle piirtyy mysteerin teologinen selitys. Enkeli Gabrielin sormet kohoavat kuin kruunu. Ne viittaavat kristinuskon kahteen tärkeimpään oppiin. Kolme sormea muistuttavat, että Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kaksi yhteen liitettyä sormea muistuttavat siitä, että Poika on yhtä aikaa Jumala ja ihminen. Juuri siitä on tässä kohtaamisessa kysymys: Jumala ja ihminen yhdistyvät siinä ihmislapsessa, joka sikiää Marian kohdussa. Koko pelastuksen salaisuus on tässä kohtaamisessa. Isä lähettää Pyhän Hengen Marian, ihmisen ylle, ja hänessä syntyvä Ihmisen Poika on myös Jumalan Poika. Siinä on myös maailman toivo.

Ei ihme, että Maria tuntee epävarmuutta ja estelee. Mutta samalla hän luottaa varmuudella: jos tuonpuoleinen, kaikkivaltias ja pyhä Jumala voi astua taivaistaan tähän elämään ja tulla ihmiseksi, toki hän silloin voi johdattaa tavallista nuorta hänen elämänsä kysymyksissä ja epävarmuudessa. Toki sellainen Jumala, joka rakastaa ihmistä niin, että tulee jopa itse ihmiseksi, on hyvä ja luotettava. Jumala ei jää taivaisiin vaan poistaa taivaan ja maan rajan.

Täällä Nastolassa on viime päivinä toimitettu piispantarkastusta. Olen sen aikana tavannut useita eri ikäisiä ihmisiä, pieniä lapsia, koululaisia, opiskelijoita, työssä käyviä, eläkeläisiä ja vanhuksia – tai ”vanhukaisia”, kuten olen täällä uuden sanan oppinut. Kaikkialla olen nähnyt ja kuullut samanlaisia kysyviä, odottavia, epäileviä, epävarmoja ja myös luottavia katseita kuin näiden taulujen Marialla. Kaikkialla on haluttu turvautua siihen rakkauteen, jolla Jumala katsoo ihmiskunnan puoleen. Ja kaikkialla olemme myös olleet kuin tuon Neitsyt Marian sylissä: olemme saaneet ottaa vastaan Pyhän Hengen rohkaisua siitä, että Jumalalla on meitä varten hyvä suunnitelma.

Kirkko ja sen seurakunnat ovat kuin tuo Maria – hänen tehtävänsä oli antaa itsensä Jumalan palvelukseen. Se oli mahdollista, koska hän sai olla Korkeimman voiman varjossa. Myös Nastolan seurakunta on Jumalan käytössä. Sen välityksellä Jumala toteuttaa hyvää tahtoaan tällä paikkakunnalla. Se kuuluttaa Jumalan armoa ja rakkautta sanoin ja teoin. Silloin Jumalan Pyhä Henki saa herättää ihmisessä epäilysten keskellä hiljaisen ja varovaisen, mutta koko elämään vaikuttavan luottamuksen: minä olen Herran palvelija – tapahtukoon minulle hänen tahtonsa mukaan.

Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme.