Kolmen ketju jatkuu monin lenkein

Evankeliumi Johannes 17:18–23

Jeesus rukoili ja sanoi:

”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Isä ja Poika ja … niin, mikä tulee kolmanneksi? Jokainen kirkonmenoihin osallistunut tai rippikoulunsa käynyt tai vain koulun uskontotunnilla valveilla ollut osaa sanoa: Pyhä Henki. Siinähän se, tuo kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näinhän jokainen jumalanpalvelus alkaa ja päättyy, ja näin jokainen kastettava lapsikin kastetaan samaan Jumalan kolmen persoonan nimeen.

Se onkin oikeastaan koko kristinuskon avainlause. Siinä tulee lausutuksi, millainen Jumala on. Meidän Jumalamme ei ole jättäytynyt tuntemattomaksi vaan on kertonut, kuka hän on. Hän on puhunut profeetoille ja apostoleille, mutta mikä tärkeintä, hän on lähettänyt Poikansa ihmiseksi. Jeesus on osoittanut, millainen Jumala on. Hän on näyttänyt, että Jumala on rakastava Isä, ja opettanut kutsumaan Jumalaa Isäksi. Mutta Jumalalla on jopa kolme nimeä, koska hänessä on kolme persoonaa – Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Näissä kolmessa persoonassa Jumala tekee itsensä ihmisille tunnetuksi siinä määrin, kuin se ihmisten on tarpeen tietää.

Nimittäin Jumala, joka on itsensä ihmisille ilmoittanut, on samalla kuitenkin myös itsensä ihmisiltä salannut. Me emme ole Jumalan tavoin kaikkitietäviä emmekä ymmärrä kaikkea sitä, mitä hän tutkimattomassa tahdossaan sallii. Ihmisen elämä on alati kasvavine tietoineen, syvenevine ymmärryksineen, kehittyvine taitoineen kuitenkin täynnä tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä ja osaamattomuutta.

Emme esimerkiksi näytä osaavan poistaa maailmasta sairauksia, vaikka pystymme rokotuksilla, rajoituksilla ja valistuksella niiden tuhoisuutta estämään. Nytkin maailmaa piinaavan pandemian virus muuntautuu koko ajan, ja maasta toiseen leviävät muunnokset juoksevat kilpaa hyvin edistyvän rokotusohjelman kanssa. Vaikka meillä rajoituksia nyt lievennetään, joudumme silti olemaan varuillamme, pitämään turvavälejä ja käyttämään kasvomaskeja. Emme loppujen lopuksikaan tiedä, kauanko kaikki tämä vielä kestää. Ja kun tämä pandemia menee ohi, asiantuntijat ovat jo varpaillaan: on vain ajan kysymys, milloin jokin vastaava vaiva lähtee kiertämään.

Koronaa koskevien uutisten pikkuhiljaa poistuessa pääotsikoista niiden takaa alkaa kuulua muuta maailman melskettä: väkivaltaisuuksia, konflikteja, sotaa ja terroria. Joka puolella ihmiset tahtovat rauhaa ja turvallisuutta, mutta joka puolella he ovat yhtä rajoittuneita niitä toteuttamaan. Ja kun aseiden jyly vaikenee, taustalta kuuluu jo vaimea, mutta vähitellen voimistuva luomakunnan jymy: ilmastonmuutos. Ihmiskunta näyttää valitsevan mieluummin lyhyen taloudellisen edun kuin sukupolvien mittaisen vakauden, joka merkitsisi vähempään tyytymistä. Mutta jos Jumala on kaikkivaltias ja rakastava Isä, kuten Poika hänestä opettaa, eikö juuri häneltä sopisi odottaa sen korjaamista mihin rajallinen ihminen ei kykene?

Tämä suuri kysymys jää vastaamatta. Se on jätettävä Jumalan tuntemattomuuden salaisuudeksi. Tai – ehkä sitäkin tulee lähestyä sen valossa, mitä Jumala on ilmoittanut. Sitä tulee lähestyä siitä näkökulmasta, mitä Jeesus sanoo omasta tehtävästään Jumalan lähettämänä. Hän sanoo pyhittävänsä itsensä uhriksi ihmisten tähden, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Jeesus antautuu kärsimykseen ja ristinkuolemaan, hän uhraa itsensä meidän hyväksemme. Niin hän maksaa meidän velkamme ja tekee meistä Jumalan ikuisten lahjojen perijöitä. Hän avaa meille Jumalan armon ja tuottaa syntien anteeksiantamuksen. Mutta tällä kaikella on toinenkin päämäärä: että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.

Vaikka emme tiedä Jumalan salaisuuksia, meidän elämämme suuntana tulee olla totuus ja pyhyys. Jeesus kutsuu meitä tulemaan Jumalan palvelijoiksi totuudessa ja pyhyydessä, vaikka emme kaikkea tulisi tietämään. Elämän kutsumuksena on vajavaisuudesta huolimatta omistautua Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen ei vain sanoissa vaan myös teoissa.

Ihmisillä on toki arkisempiakin kysymyksiä kuin globaalit ongelmat. Miten esimerkiksi tulisi toimia Mänttä-Vilppulassa paikkakunnan tulevaisuuden hyväksi? Miten täällä voisivat ihmiset kokea saavansa elää turvattua ja hyvää elämää, vastaanottaen kaikki palvelut niin kaupungin kuin seurakunnan taholta? Miten sellaiset voisi turvata, kun väkeä on joka vuosi vähän vähemmän ja vähän vanhempaa? Niin kaupungin kuin seurakunnan johdossa ja hallinnossa vaaditaan viisautta. Joudutaan menemään kohti tuntematonta, niin kuin aina ihmiselämässä. Mutta juuri tuntemattomuuteen Jumala ihmiskuntansa lähettää, vaan ei yksin eikä pulassa.

Jumala kertoo nimensä, jolla häntä palvellaan ja jolla häntä rukoillaan. Hän on antanut tietoomme nimen, johon vedotaan, kun häneltä jotain pyydetään, tai kun hänen nimissään puhutaan ja jotain toimitetaan. Mutta hän on antanut itsestään vielä enemmän: hän on liittänyt meidät samaan kokonaisuuteen. Jumalan kolme persoonaa ovat nimittäin sellaisessa suhteessa toisiinsa, että kolmannen jälkeen tulemme me. Se kuulostaa aika paljon sanotulta, vai mitä? Mutta juuri niin Jeesus sanoo: Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Vaikka ei kukaan meistä ole jumala eikä sellaiseksi pyrkimässä, elävä kolmiyhteinen Jumala kuitenkin ottaa meidät ihmiset seuraavaksi lenkiksi samassa ketjussa. Isä on lähettänyt Pojan, ja Poika lähettää Pyhän Hengen voimassa oman kirkkonsa, siis sen seurakunnan, joka häntä huutaa avuksi ja joka hänen nimessään rukoilee ja rakkauden tekoja tekee.

Juuri tätä varten Jeesus myös sanoo rukoilevansa omiensa puolesta. Heidät on liitetty samaan Jumalan maailmassa toimimisen ketjuun heti Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jälkeen. Eikä tuo ketju päättynyt Jeesuksen aikoinaan nimeltä kutsumiin opetuslapsiin, vaan jatkuu heidän jälkeensä. Jeesus sanoo rukoilevansa myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat. Tuo ketju ulottuu siis meihin asti, ja saamme sanoa, että meidätkin on otettu ja lähetetty samassa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kolmiosaisessa lähetyksessä neljäntenä ja viidentenä ja niin edespäin. Meillä on edelleen sama tehtävä Jumalan palvelijoina ja hänen hyvyytensä kuuluttajina. Me olemme yhtä Jeesuksen nimeltä kutsumien apostolien kanssa.

Olisi aika rohkeaa sanoa, että Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kolmikossa seuraavana tulee Saila. Mutta kun tänään asetetaan virkaan uusi kirkkoherra, hänet liitetään pitkään ketjuun, joka palautuu edeltäjiensä kautta aina Kristuksen apostoleilleen esittämään kutsuun ja Pyhässä Hengessä antamaan lähetystehtävään asti. Jopa vielä sitäkin kauemmas, aina Isään Jumalaan, joka on Pojan maailmaan lähettänyt.

Vilppulan seurakunnalla on ollut kirkkoherroja hieman pidempään kuin Mäntällä, joka täyttää tänä vuonna sata vuotta. Sinut, Saila, asetetaan samaan tehtävään, joka heillä on ollut ennen sinua. Sinulla on jo selvä kuva ja kokemus tästä virasta ja sen haasteista, sillä olet hoitanut sitä jo pari vuotta. Virkasi merkiksi sinut on puettu samaan kasukkaan, jota edeltäjäsikin sanan ja sakramenttien palvelijoina ovat kantaneet. Sinun puolestasi rukoillaan samoin kuin edeltäjiesi puolesta, sillä kirkkoherra on seurakunnassaan avainasemassa niin hengellisessä kuin hallinnollisessa merkityksessä. Nyt käymme alttarin ääreen toimittamaan virkaan asettamisen.