Kaksi sanomaa samalta haudalta

Evankeliumi Matteus 28:8–15

Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.”

Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.” Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.

Rakkaat kristityt. Meidän aikanamme on tullut tutuksi valeuutisen käsite, fake news, mutta jo Uusi testamentti todistaa sellaisesta. Valeuutisia ryhdytään levittämään ja propagandaa puhumaan, jotta valta säilyisi omissa käsissä. Jo varhain ymmärrettiin, että oikea tieto poistaa väärää valtaa; siksi sellaisen säilyttämiseksi täytyy tarjota väärää tietoa.

Sotajuoniin kuuluu harhauttaminen ja salailu, mutta jos omia kansalaisia aivopestään vaikkapa pitämään naapurimaan asukkaita vihollisina, tai jos omia väkivallan tekoja perustellaan sillä, että noilla toisilla ei ole olemassaolon oikeutta, menetetään lopulta oma uskottavuus. Tästä voi nähdä esimerkin Venäjän Ukrainaan tekemästä hyökkäyksestä ja sen puolusteluista. Kansa tarvitsee valheita, jotta se saadaan yllytettyä toisen kimppuun, mutta lopputuloksena on valehtelijoiden oman arvostuksen katoaminen. Tältä eivät ole edes hengellistä arvovaltaa nauttivat johtajat suojattuja. Kuka voisi kunnioittaa niitä Raamatun ajan ylipappeja, jotka lahjoivat Jeesuksen hautaa vartioineet sotilaat valehtelemaan? Venäjän kirkon johtaja, Moskovan patriarkka puhuu hyökkäyksestä naapuriinsa pyhänä sotana paholaista vastaan. Toki hän tietää paremmin, mutta vallanhalu ukrainalaisten sielujen yli vie häntä. Se puolestaan tulee viemään hänen arvovaltansa.

Toisen pääsiäispäivän aiheena on ylösnousseen kohtaaminen. Päivän evankeliumissa on yllättävä tapaaminen. Jeesus elää, vaikka hänen oli juuri nähty kuolleen ja hänet oli saatettu hautaan. Mutta haudalta lähtee kaksi kertomusta; toinen johtaa uskoon ja toinen epäuskoon – tai: toinen syntyi uskosta ja toinen epäuskosta. Kumpikin saa edelleen kannattajia, mutta vain toinen välittää myös itse ylösnousseen kohtaamisen eteenpäin. Hänet näet tavataan edelleen juuri tuossa kerrotussa sanomassa.

Neljän evankeliumin kertomukset poikkeavat joissain yksityiskohdissa. Niissä kuitenkin toistuu se, että ensimmäisinä haudalle tulivat Jeesuksen ystäväjoukkoon kuuluneet naiset tarkoituksenaan saattaa loppuun hautaaminen. Olihan perjantai-iltapäivällä pitänyt kantaa Jeesus kiireesti hautaan ennen kuin sapatti alkaisi auringon laskettua. Silloin ei enää saisi tehdä työtä eikä varsinkaan koskea kuolleeseen ruumiiseen. Mutta haudalla käyneistä naisista tuli ensimmäisiä Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia. Evankeliumeissa ei nähdä itse ylösnousemuksen ihmettä, mutta sen sijaan niissä hämmästytään tyhjästä haudasta ja enkelin ilmoituksesta, osassa naiset kohtaavat myös ylösnousseen Jeesuksen.

Matteuksen evankeliumissa enkeli laskeutuu alas ja vierittää kiven haudalta. Hautaa vahtineet sotilaat säikähtävät ja tuupertuvat maahan. Yhtä vähän kuin haudalle tulleet naiset, myöskään sotilaat eivät näe itse ylösnousemusta. Enkeli puhuu naisille, julistaa Jeesuksen nousseen kuolleista ja kehottaa heitä viemään sanomaa. Tätä eivät vahtisotilaat kuule eivätkä he kohtaa ylösnoussutta Jeesusta, joka pian haudan luona näyttäytyykin naisille. Nämä kumartavat ja palvovat häntä. He suutelevat myös hänen jalkojaan, mikä kaikki merkitsee, että Jeesus oli ruumiillisesti paikalla, käsin kosketeltavana, ei vain ajatuksena eikä henkenä.

Sotilaat kokivat maanjäristyksen ja haudan aukeamisen, mutta olivat voimattomia sen edessä, mitä tapahtui eivätkä kyenneet sitä selittämään. Pelkkä tyhjä hauta ei synnytä uskoa. Siihen tarvitaan Jeesuksen itsensä kohtaaminen, hänen puhuteltavakseen tulemisensa, hänen rakastavan ilosanomansa kuuleminen.

Sotilaiden oli annettava asialle jokin selitys. He mieluummin lupasivat tunnustaa nukahtaneensa ja jättäneensä haudan vartioimatta ja ryhtyivät levittämään väitettä, että Jeesuksen opetuslapset veivät ruumiin. He olivat valmiita sitoutumaan valeuutiseen, koska heille maksettiin, ja vaikka se oli heille itselleen vahingollinen valhe, se sopi heille paremmin kuin kuolleen herääminen ja haudasta ulos astuminen.

Tuo kilpaileva uutinen todella pantiin liikkeelle. Siitä todistaa toisella vuosisadalla kirjoittanut Justinos Marttyyri teoksessaan Dialogi Tryfonin kanssa: ”Te ette ole ainoastaan jättäneet katumatta saatuanne tietää hänen nousseen kuolleista, vaan te olette, kuten olen jo sanonut, lähettäneet valittuja miehiä kaikkeen maailmaan saarnaamaan tähän tapaan: ’Erään Jeesus Galilealaisen toiminnasta on syntynyt jumalaton ja laiton harhaoppi. Me ristiinnaulitsimme hänet, mutta hänen oppilaansa ryöstivät hänet yöllä haudasta, johon hänet oli pantu ristiltä ottamisen jälkeen. He johtivat ihmisiä harhaan sanoen, että hänet on herätetty kuolleista ja otettu taivaaseen.’ Te syytätte häntä jumalattomien, laittomien ja epäpyhien asioiden opettamisesta. Näitä syytöksiä te esitätte kaikkien ihmisten parissa niitä vastaan, jota tunnustavat hänet Kristukseksi, opettajaksi ja Jumalan Pojaksi.”

Tämä väite on kuitenkin riittämätön selittämään, miten peloissaan piiloutuneista opetuslapsista olisi yhtäkkiä tullut rohkeita mielikuvituksellisen jutun levittäjiä jopa oman henkensä kaupalla. Ja mitä he olisivat palvomansa Herran ruumiille tehneet, jos olisivat sen varastaneet? Eivät olisi ainakaan hävittäneet millään arvottomalla tavalla. Johan naisten paluu haudalle todisti, että he halusivat osoittaa rakkautta viimeiseen asti. Mutta opetuslapset muuttuivat kohdattuaan Jeesuksen jälleen elävänä.

Jerusalemin seurakunta säilytti tiedon, missä Jeesuksen hauta oli ollut, mutta ei tehnyt siitä palvontapaikkaa. Sekin osoittaa, että hauta oli tyhjä – muutenhan juuri siellä olisi käyty Herraa muistamassa. Vasta 300-luvulla keisari Konstantinuksen aikana rakennettiin Jerusalemin Pyhälle haudalle kirkko. Kristittyjen usko on alusta asti perustunut Jeesuksen kohtaamisiin. Tyhjä hauta ei ollut todistuskappale. Se oli merkki siitä, miten Jumala toimii.

Ylösnousemuksesta ei ole todisteita, mutta sillä on todistajia. Heitä ovat kaikki ne, jotka uskovat Kristukseen ja saavat siinä elämäänsä tulevaisuuden, toivon ja rauhan kaikkien vastoinkäymistensä ja vaikeuksiensa keskelläkin. Ihmeellisellä tavalla Jeesuksen kohtaaminen kulkee siinä sanomassa, joka hänestä kerrotaan. Siinä hän tulee jokaisen sukupolven luo, puhuu ja synnyttää avoimissa sydämissä uskon. Jeesuksen kohtaamista on se, että me tänään kuulemme hänen puheensa Raamatun sanassa, samoin kuin se, että me nautimme hänen ruumiinsa ja verensä pyhässä ehtoollisessa. Hän on läsnä luonamme ja vahvistaa Pyhällä Hengellään meidän uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme.

Haudalta lähti kaksi kertomusta – toinen todisti uskosta, toinen valheesta. Yhden sanoma oli luottamus Jumalaan maailman vääryydenkin keskellä, toisen sanoma oli luottamus korruption voimaan nimenomaan maailman vääryyden ylläpitäjänä. Kumpi antaa meille tänään voimaa, usko Jumalaan vai usko mammonaan? Ensin mainittu jää uskon varaan eikä välttämättä lupaa menestystä elämässä, jälkimmäinen voi antaa hetkeksi kouriintuntuvaa hyötyä, mutta ei kanna sen pidemmälle. Edelliseen liittyy ikuisen elämän lupaus, jälkimmäiseen vain sen odotus, milloin joku toinen hyötyään tavoitellen työntää sinut vuorollaan syrjään. Me saamme kuulua Jeesuksen opetuslapsiin, uskoa hänen sanansa todistajia ja tulla itse uskossa kokemaan, että hänen ylösnousemuksensa sanoma kantaa. Sen merkiksi nousemme nyt tunnustamaan uskomme.