Puhe Uusheräyksen kesäseuroissa Kangasalla 28.7.2019

Keväällä tein jotain aivan ensimmäistä kertaa. Moni teistä lienee tehnyt sitä jo lapsuudessa, minä vasta nyt. Nimittäin nikkaroin linnunpönttöjä. En etsinyt kummemmin ohjeita enkä piirustuksia, mitä nyt vähän pyörittelin mallikappaletta kädessäni. Ajattelin, että kai sitä mies osaa talon rakentaa siinä missä joku talitiainenkin. Ihan asumiskelpoisia niistä tuli, sillä kesämökin pihapuissa kaikkiin kolmeen uuteen pönttöön tuli asukkaita. Ensi kevääksi taidan laittaa taas kolme uutta pönttöä. Rakentaminen antoi minulle syyn noudattaa entistä tunnollisemmin tiettyä Jeesuksen kehotusta: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. (Matt. 6:26) Nyt olen kesällä katsellut lintuja ja niiden pesimistä suuremmalla mielenkiinnolla kuin ennen. Nyt tunnistan paremmin lintuja ja huomaan useampia eroja niiden käytöksessä.

Luonnon tarkkailu on saanut kaikkialla maailmassa uutta vakavuutta kehittyvän ilmastonmuutoksen vuoksi. Siitä saadaan merkkejä säätilojen ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Ehkä tämän kesän polttavat helteet Euroopassa ovat esimakua siitä, mitä on tulossa. Ilmastonmuutos vaikuttaa maailmalla niin ihmisten, eläinten kuin kasvien elinolosuhteisiin. Se pakottaa varsinkin köyhimmissä oloissa eläviä hakemaan turvaa jostain, missä tulva ei vie kotia eikä kuivuus tuhoa satoa tai näännytä karjaa. Todennäköisesti tulemme vielä näkemään suurempia juuriltaan revittyjen ihmisten pakolaisaaltoja paremman elämän toivossa kuin mitä nyt on nähty.

Lintujen katselulla ja luonnon tarkkailulla on hengellinen ulottuvuutensa. Yhtäältä siihen liittyy Jeesuksen kehotus luottaa siihen, että Jumala pitää pienistä linnuistakin huolta. Luonnon tutkiminen ja tunteminen opettaa näkemään, miten kaikki riippuu toisestaan. Ilmiöt ja asiat ovat suhteessa toisiinsa. Sellaisena koko luomakunta heijastaa Jumalan hyvää tahtoa, jossa kaikella on merkityksensä. Koko todellisuus on looginen, koska se on luotu Jumalan Sanalla eli Logoksella, kuten Johanneksen evankeliumin alkusanoista selviää: Alussa oli Sana… Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:1,3)

Mutta toisaalta tähän suureen kaiken keskinäiseen riippuvuuteen kuuluu Jumalan jo alussa myös ihmiselle antama kehotus viljellä ja varjella maata. Vaikka Jumala on elämän lähde ja ylläpitäjä, ei ihminen ole vapaa velvollisuuksistaan. Ihminen ei voi ohittaa hänelle uskottua vastuuta elinympäristöstään ja lähimmäistensä elämän edellytyksistä. Hän on luotuna olentona yhtä paljon riippuvainen muista olennoista kuin ne ovat toisistaan. Ihmistä ei pantu paratiisiinkaan vain poimimaan hedelmiä, vaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Jumala toi hänen eteensä kaikki eläimet, nähdäkseen minkä nimen hän kullekin antaisi (1.Moos. 2:19). Jumala siis antoi ihmiselle tehtäväksi tehdä tieteellistä luokittelua ja siten ainoana itse luomakuntaan kuuluvana otuksena ottaa muuta luotua ja elävää haltuunsa. Ihmisellä on erityinen vastuu Jumalan hyvässä luomistahdossa. Siinä hän Jumalan kumppani: kaikkitietävää Jumalaakin kiinnostaa ihmisen luonnontieteellinen aktiivisuus!

Ihmisen on tärkeää tutkimisen ja tieteen välinein toteuttaa sitä älykkyyttä ja osaamista, minkä Jumala on häneen istuttanut. Siinäkin ihminen on paitsi luomakunnan, myös Luojan kanssa vuorovaikutuksessa. Jumala seuraa ihmisen työtä hänen luomassaan maailmassa. Ihminen ei voi siis suhtautua maailmaan ikään kuin se olisi tyrkättävissä yksin Jumalan vastuulle. Hän ei voi ainakaan Raamatun mukaan ajatella, että kun kerran Jumala on kaiken luonut, ihmisellä ei ole mitään osaa eikä arpaa sen kohtalossa. Luojahan voi niin halutessaan päättää kaiken myös tuhota. Tällainen ihminen ei näe syytä luomakunnan varjeluun; onhan tämä maailma kuitenkin katoava. Miksi nähdä vaivaa, kun Jeesus kuitenkin tulee pian, pelastaa omansa ja polttaa muut? Mutta tällainen on vain hurskaisiin sanoihin verhottua kohtalouskoa, joka lopulta kiistää Jumalan ja ihmisen vuorovaikutuksen sekä ihmisen työtoveruuden Luojansa kanssa.

Kristuksen kirkon lähetystehtävä maailmassa on kokonaisvaltainen. Siihen kuuluu evankeliumin julistaminen sanoin ja teoin. Siihen sisältyy kaikki se, minkä Kristus antoi opetuslapsilleen tehtäväksi, kun hän Luukkaan evankeliumin mukaan lähetti heidät kaksittain kiertämään Galilean kyliä hänen edellään. Heille annettiin tehtäväksi osallistua samaan missioon jonka Jeesus oli vähän aiemmin Nasaretin synagogassa lukenut omaksi tehtäväkseen: ilmoittamaan köyhille hyvä sanoma, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta (Luuk 4:18-19). Jeesus lähetti omansa menemään ihmisten kyliin, heidän koteihinsa, istumaan heidän kanssaan samaan pöytään, parantamaan heidän sairaansa, vastustamaan pahan valtaa heidän elämäntilanteissaan ja niin tuomaan heille koettavaksi ja uskottavaksi, että Jumalan valtakunta on nyt koittamassa. Siitä ihmiset saisivat esimakua juuri näissä Jeesuksen oman mission piirteissä. He saisivat toivon siinä, mitä Jeesus maailmalle merkitsee.

Kristuksen kirkon missio maailmassa on toivon tuomista kokonaisvaltaisella tavalla. Evankeliumia julistetaan Jeesuksen ihmetekojen ja opetusten täyttämästä elämästä sekä hänen synnit sovittavasta ristin kärsimyksestään ja kuoleman vallan voittavasta ylösnousemuksestaan niin sanoin kuin teoin. Siinäkin ihmiskunta jatkaa työtoveruuttaan Jumalan kanssa. Se, mitä Isä Jumala on luomisessa tehnyt, jatkuu siinä, mitä Jumalan Poika lunastuksessa on tehnyt. Kristuksen opetuslasten osana on Pyhän Hengen voimassa jatkaa sitä missiota, joka Jumalalla koko pyhänä Kolminaisuutena on. Isä lähetti Pojan ja Poika lähetti kirkon Pyhässä Hengessä.

Kirkon tehtävä maailmassa merkitsee liittymistä kolmiyhteisen Jumalan työhön, tehtävä on jatkaa sitä työtoveruutta, jonka Jumala antoi ihmiselle jo luomisessa. On ymmärrettävä, että Jumalan Pojan sovitustyö ei ole jokin suunnanmuutos Jumalan toiminnassa, jokin yllättävä poikkeus siitä, mitä Isä Luojana on tarkoittanut, vaan osa sitä koko maailman uudeksi luomista, joka hänellä on ollut alusta lähtien tähtäyspisteenään. Jumalan tahto on hänen hallintavaltansa toteutuminen koko luomakunnassa. Siksi ihmisen osana on edelleen jatkaa luomakunnasta huolta pitämistä samalla kun tehtävänä on julistaa kaiken uudeksi luomista Kristuksessa.

Siihen sisältyy nyt myös ilmastonmuutoksen hillitseminen tai sen vaikutusten lieventäminen. Sitä toteutetaan esimerkiksi Suomen Lähetysseuran hankkeessa, jossa istutetaan puita Tansaniassa ja Nepalissa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko maksaa keskusrahaston työntekijöiden lentolipuista kompensaatiota Lähetysseuran puunistutusrahastoon. Sillä on merkitystä monella tavalla. Sain toissa keväänä käydä Tansaniassa katsomassa, mitä puiden istuttaminen tuottaa. Se parantaa ilmanlaatua ja lisää viihtyisyyttä esimerkiksi koulujen pihoissa, se sitoo maata ja estää eroosiota, se herättää tietoisuutta vastuuseen luomakunnasta niin täällä kuin siellä ja lisäksi antaa puiden istuttajille mahdollisuuden pieniin ansioihin.

Profeetta Jesajan kirjasta luen Jumalan suunnitelman luomakuntansa osaksi: Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia, notkelmiin lähteitä. Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi. Minä istutan autiomaahan setrejä, akasioita ja myrttejä ja öljypuita, minä kasvatan arolle sypressejä, puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan, jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään, jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä tämän luonut. (Jes. 41:18-20)

Tämä kappale on osa Jumalan lupauksia voidellunsa eli Messiaansa lähettämisestä. Sitä kutsutaan Jesajan kirjassa ilosanomaksi eli evankeliumiksi (Jes. 41:27). Siinä tuo voideltu on kuningas, joka vapauttaa kansansa pakkosiirtolaisuudesta ja päästää sen jälleen rakentamaan omaa maatansa niin että sen puutarhat kukoistavat, mutta kun kristillinen kirkko lukee näitä sanoja, se näkee kaiken tämän messiaanisen toivon merkitsevän Jumalan Pojan, Jeesuksen lähettämistä. Se on Jesajan kirjassa myös Jumalan lopunajallinen lupaus, jossa hän sanoo: Minä, Herra, olen ensimmäinen, ja viimeistenkin keskellä olen sama. (Jes. 41:4)

Tätä voi kutsua Jesajan tulevaisuuden näyksi eli visioksi. Visiolla tarkoitetaan ilmestystä, näkyä, jota kohti ollaan kulkemassa ja joka antaa suunnan. Nykyäänkin puhutaan liikeyritysten ym. yhteisöjen tähtäyspisteestä kutsumalla sitä visioksi. Jumala tekee jatkuvasti työtä tämän näkynsä mukaisesti. Siksi se on myös kaikkien häneen uskovien visio. Heidänkin tehtävänsä on ottaa osaa tämän vision toteutumiseen, vaikka juuri puita istuttamalla. Siinä ihminen tekee hänelle paratiisissa uskottua puutarhurin tehtävää. Jumala on sitoutunut maailmaan ja sen tulevaisuuteen. Hän antoi Poikansa Jeesuksen syntyä ihmiseksi uudistaakseen maailmansa. Siksi kaikilla ihmisillä on häntä seuraten tehtävänä elää osoittaen, mikä on Jumalan hyvä tahto hänen luomakuntaansa kohtaan.