Suomen Lähetysseuran vuosikokouksen avaus Turussa 20.5.2017

 

Hyvät vuosikokouksen osanottajat, ärade årsmötesdeltagare.

Jumalan armon vapauttamat, näin kuului tällä viikolla Namibian Windhoekissa päättyneen Luterilaisen Maailmanliiton yleiskokouksen teema. Kokouksessa vietettiin reformaation 500-vuotisjuhlia. Olemme Jumalan armon vapauttamina tulleet tänne asti ja nyt katselemme tulevaisuuteen. Mikä on tehtävämme maailmassa? Tätä pohdittiin kokouksessa.

Tunnetusti Namibia on Suomen Lähetysseuralle tärkeä ja rakas maa, ja nytkin Lähetysseurasta osallistui kokoukseen useita edustajia. Ehkä lasken itsenikin siihen joukkoon, vaikka olinkin matkalla kirkon lähettämän neuvonantajan tittelillä otettuani monet vuodet osaa Luterilaisen Maailmanliiton neuvoston työskentelyyn.

Jumalan armon vapauttamat. Namibia on tärkeä maa suomalaisille myös siksi, koska kenties juuri siellä alkaneen lähetystyön myötä meillä alettiin tulla tietoisiksi kaukaisista lähimmäisistä. Alettiin kiinnostua elämän edellytyksistä muualla. Alettiin kantaa vastuuta heistä, jotka eivät ole omassa piirissämme, jotka eivät viljele samaa maata, eivät puhu samaa kieltä eivätkä edes näytä ihan samalta. Silti heihin alettiin tuntea solidaarisuutta. Alettiin ottaa omaksi toisten nälkä ja puute, alettiin pikkuhiljaa nähdä ihmiskunnan ja koko maailman ykseys. Pikkuhiljaa, mutta sillä tiellä olemme edelleen.

Tietoisuus kaukaisen maailman lähimmäisistä sekä lähetysvastuusta alkoi kehittyä samaan aikaan kun Suomi tuli tietoiseksi itsestään kansakuntana ja otti vastuun omasta kehityksestään itsenäiseksi valtioksi. Sata vuotta itsenäistä Suomea sekä puolentoista sataa vuotta Suomen Lähetysseuraa. Nämä historiat kietoutuvat yhteen. Voisiko ollakaan tietoisuutta omasta itsenäisyydestä muutoin kuin osana maailman kansojen ja valtioiden joukkoa? Miten outo onkaan tällaista taustaa vasten ajatus, jonka mukaan olisi viisainta eristäytyä, panna ovet kiinni ja etsiä omaa etuaan! Me olemme olemassa vain, koska olemme toisiamme varten ja kuulumme yhteen. Ilman avartumista muille meistä ei olisi tullut sitä, mitä olemme.

Jumalan armo vapauttaa edelleen. Se vapauttaa keskittymästä omaan itseensä. Juuri sitä Martti Luther kuvaa synnin olemukseksi: olla incurvatus in se, itseensä käpertynyt. Jumalan armo vapauttaa ihmisen kohottamaan katseensa omasta navastaan ja näkemään Jumalan luoman maailman satoine miljoonine lähimmäisineen. Maailma kaipaa saada kokea, että Jumala rakastaa, että hän vapauttaa armollaan. Jumalan armo muuttaa maailmaa, koska armo muuttaa ihmisiä. Jumalan armo tekee kaukaisista muukalaisista lähimmäisiä, vieraista oman perheen jäseniä.

Luterilaisen Maailmanliiton kokouksen teema jakautui kolmeen: Pelastus – ei kauppatavaraa; Ihmiset – ei kauppatavaraa; Luomakunta – ei kauppatavaraa. Mikään näistä ei ole ihmisen ostettavissa, omistettavissa eikä myytävissä. Niin pelastus, ihmiset kuin koko luomakunta ovat Jumalan lahjaa, ja niiden palveluun myös lähetys liittyy. Se armo, jolla Jumala pelastaa, vapauttaa ihmisen synnin ja kuoleman turmiovalloista, muuttaa hänet ja hänen kauttaan myös hänen läheisensä sekä vähitellen koko yhteiskunnan. Se palauttaa vangitulle vapauden ja halveksitulle ihmisarvon, se tuottaa oikeuden ja tekee ihmisestä vastuullisen yhteisönsä rakentajan.

Tämä näkyy esimerkiksi Apostolien tekojen 16 luvun kertomuksessa, jossa Paavali ja Silas kohtaavat Makedonian Filippissä orjatytön. Tytössä oli tietäjähenki, ja lausumalla ennustuksia hän tuotti omistajilleen rahaa. Tyttö todisti apostolien olevan Korkeimman Jumalan palvelijoita ja julistavan pelastuksen sanomaa. Hän kulki päivittäin apostolien perässä toistaen tätä, mutta se vaivasi Paavalia niin, että hän lopulta käski tietäjähengen lähteä tytöstä. Enää ei tyttö kyennyt ennustamaan.

Nyt orjalla hankitut tulot lakkasivat, ja isännät vaativat Paavalille ja Silaalle rangaistusta sillä perusteella, että he juutalaisina toivat kaupunkiin vieraita käytöstapoja. He olivat yrittäneet muuttaa yhteiskuntaa! Heidät ruoskittiin ja lukittiin jalkapuussa vankilan perimmäiseen koppiin, mutta siellä he lauloivat ylistystä Jumalalle toisten vankien kuunnellessa. Yllättäen maanjäristys mursi vankilan ovet, ja kaikkien kahleet raukesivat. Vartija luuli vankien paenneen, pelästyi joutuvansa itse rangaistavaksi ja aikoi heittäytyä miekkaansa, mutta Paavali esti häntä. Vartija kysyi, miten voisi pelastua, sai kuulla evankeliumin ja tuli perheensä kanssa kastetuksi samana yönä. Hän hoivasi ruoskitut ja ruokki heidät sekä iloitsi uudesta elämästään Jumalan yhteydessä (Apt. 16:16-34).

Tässä monipolvisessa kertomuksessa yhden nuoren naisen vapautuminen pahan hengen vallasta vapauttaa hänet myös ihmiskauppiaiden vallasta. Se puolestaan johtaa mutkien kautta kokonaisen vangittujen joukon kahleiden kirpoamiseen ja vapauttaa myös vartijan peloistaan. Apostolien sanat pelastavat hänen henkensä ja tekevät hänestä sekä hänen perheestään Jumalaan uskovia. Merkillinen kertomus, jossa kutoutuvat yhteen niin hengellinen, materiaalinen kuin fyysinen vapautus.

I denna mångskiftande bibliska berättelse ser vi hur en ung kvinna blir befriad från en ond andemakt. Det befriar henne också från människohandlarnas makt, vilket i sin tur efter olika händelser leder till en befrielse av en hel skara av fångar. Alla deras bojor öppnar sig, och även fångvaktaren blir befriad från sin rädsla för dödstraff. Apostlarnas ord räddar hans liv och för honom och hela hans familj till tro på Gud. En sällsam historia, i vilken såväl den andliga som den materiella och den fysiska befrielsen sammanflätas.

Det går inte att klart skilja  åt  när man går över från ordets förkunnelse till värnandet av en människas liv eller till hennes befrielse. Det går inte att dra en linje mellan förkunnelse och tjänst. Evangeliet om Kristus är ett holistiskt budskap. Apostlarnas mission betyder en övergripande befrielse som bjuds åt  främlingar i Jesu Kristi kärlek och den Heliga Andes kraft. Det har Finska Missionssällskapet bedrivit redan från början av sin verksamhet.

Ei voida erotella, millä kohtaa sananjulistus tai ihmisen elämän suojeleminen tai vapauttavat toimenpiteet hänen hyväkseen vaihtuvat toiseksi. Ei voida piirtää rajaa julistuksen ja palvelemisen välille. Tällainen kattava aarre on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Apostolien lähetys on kokonaisvaltaista vapauttamista, jossa Kristuksen rakkauden tähden tuodaan Pyhän Hengen voimassa toivo vieraille ihmisille. Siitä on ollut kysymys myös Suomen Lähetysseuran työssä alusta lähtien.

Lähetyksestä keskusteltaessa kuulee joskus muistutettavan, että se ”ei ole vain julistusta” tai että se ”ei ole vain palvelua”. Ikään kuin oltaisiin huolissaan jommankumman liian suuresta osuudesta ja toisen jäämisestä toisen alle. Mutta miten näiden tasapainoa voisi edes mitata, kun kysymys on kokonaisuudesta, jossa ihmisiä puolustetaan ja heidän parastaan ajetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla? Miten Kristuksessa voisi erottaa toisistaan hänen opetustaan ja tekojaan? Hengellisellä ja ikuisella pelastuksella Kristuksen uhrityön tähden on väistämättä myös ruumiillinen ja ajallinen ulottuvuus hänen parantavan ja ruokkivan toimintansa tähden.

Satavuotista itsenäisyyttään juhliva Suomi voi tänään kurottaa katseensa Namibiaan ja nähdä, miten paljon evankeliumi voi saada aikaan. Pitkä ja monipuolinen kristillinen lähetys sekä kumppanuus kaukaisten lähimmäisten kanssa niin julistuksena, koulutuksena, sairaanhoitona jne. auttoi luomaan pohjan Namibialle monien heimojen ja kielten yhtenä kansana, jolla on nyt valtiollinen itsenäisyys. Tänään Namibian asukkaista on kristittyjä 90 %, ja maa on kärkisijoilla Afrikan vakaimpiin ja parhaiten hallittujen valtioiden joukossa. Suomen Lähetysseuran kumppanuus sisarkirkkonsa kanssa jatkuu.

Rukoilemme. Jumala, Isämme. Ylistämme sinua suurista ja pelastavista teoistasi. Kiitämme sinua pyhästä kasteesta, jossa olet kutsunut meidät palvelukseesi. Kiitämme pyhästä sanastasi, jolla vahvistat ja ohjaat meitä. Anna meidän sanasi rohkaisemina etsiä yhteyttä sisariimme ja veljiimme lähellä ja kaukana. Siunaa kirkkoasi kaikkialla maailmassa. Anna meille rohkeutta todistaa yhdessä Kristuksesta ja voimaa palvella hänen nimessään. Aamen.